Enkelipiinat

Näin joulun alla olen piinannut itseäni enkeleillä. Tai oikeammin tein joulun kunniaksi enkelikoruja ja halusin kokeilla myös Piinaketjun tekoa, eli Jens Pind -ketjua. Niistä tuli tietysti yhdessä enkelipiinat ja Piina totisesti oli nimensä veroinen. Tein ensin kuvassa alinna olevan pikkupiinan, sitten keksin kokeilla kahta eri väristä rengasta, tämä olikin itse asiassa helpompi tehdä, kun joka toinen rengas on erivärinen. Ja lopputulos oli aika hieno, sopi hyvin tummanpunaiseen enkelin mekkoon. Viimein kokeilin vielä tehdä isoa piinaa isoilla renkailla, oli ihan yhtä piinaavaa, kuin pikku renkaillakin, vaikka luulin, että olisi helpompi tehdä isoilla renkailla. Ketju on kyllä hienoa ja palkitsee tekijänsä, kun vihdoinkin saa sisäistettyä ketjumallin itselleen.  Siitä en ole vielä itsekään varma, olenko sen sisäistänyt näissä ketjuissa, varsinkin pikkupiinoissa menee helposti sekaisin.  Kaikesta huolimatta Piina on nopeatekoista loppujen lopuksi, kun onnistuu ja kaunista ja riittoisaa, kun renkaita jäi vielä ainakin kahteen koruun. Tekeillä ovat, eivät vielä valmiita, sillä nyt rupesin joululomalle. Tekeillä on vielä vaikka mitä koruja, keskentekoisia kaikki, kun rupesi yhtäkkiä tuntumaan, ettei niistä tule yhtään mitään. Niinpä ajattelin, että nyt on joulutauon paikka. Jokainen tarvitsee joskus luovaa taukoa, täytyy vain malttaa pitää sellainen. Tässä teille tämän vuoden viimeiset korut, tein lisäksi parit enkelikorvikset, jotka menivät heti kaupaksi. Kaikki on päivitetty uutuudet-kansioon ViHMU-galleriaan. Siellä on lisää kuvia iloksenne. Toivotan kaikille oikein Rauhaisaa Joulua ja Hyvää Uutta Vuotta 2010! Palaan korujen pariin loppiaisen jälkeen.

Noelle

Jippii! Voitin eilen pikkujouluaiheisen korukilpailun. Joulun väri on punainen mutta pikkujoulun väri on ehdottomasti musta, joten käytin työhön erisävyisiä mustia helmiä. Koska aiheena oli pikkujoulu, ajattelin tehdä oikein juhlavan korusetin pikkumustan kanssa käytettäväksi. Kaulakoru on kolmirivinen ja tarkoitettu käytettäväksi avara-aukkoisen pikkumustan kanssa. Jotta pikkujoululook olisi täydellinen, tein myös tyyliin sopivat rannekorun ja korvikset. En halunnut mitään bling blingiä, joten käytin patinoitua metallia, jotta koru olisi juhlava  ja arvokas olematta liian "joulukuusimainen". Helminä käytin erisävyisiä mustia erikokoisia helmiä, mustaharmaita isoja säröakaatteja, mustia isoja fasettihelmiä akryylistä, erikokoisia hematiittihelmiä, pieniä lasihelmiä ja mustanruskeita makeanvedenhelmiä. Hematiitissa on mielestäni ihanan mustanharmaa väri, joka sopi hyvin ideaani, mustaa muttei liian mustaa, vaan mustan eri sävyjä sopivasti. Painoa koruun tulee säröakaateista ja hematiiteista, akryylihelmet ja makeanvedenhelmet ovat aika kevyitä mutta tasapainottavat korua kivasti, ettei kaula ole kenossa korun painosta. Musta on värinä sikälikin hyvä, että se on ajaton, eikä ole pelkkä pikkujoulukoru, vaan sitä voi käyttää muulloinkin. Työtä oli kiva tehdä ja vielä mukavampi voittaa. Pidän kisoista, haastan niissä lähinnä itseni kehittymään eteenpäin koruntekijänä. Korusetin nimeksi tuli Noelle ja sillä on kaksoismerkitys. Noelle kuvastaa korun ranskalaista hienostuneisuutta ja on myös joulu-sanan feminiinimuoto ranskankielessä.

Sanna

Kuulin tässä taannoin tarinan, joka inspiroi tähän koruun. Olin nimennyt erään rannekoruni Heleneksi ja siitä serkkuni Sanna tuli maininneeksi, että miksen tee Sanna-nimistä korua, kun Helenallekin on nimikkokoru.  Helena on hänen äitinsä nimi. Sannalla olisi ilmeisesti ollut jotain ideaakin koruun mutta en sitten koskaan tullut ottaneeksi häneen yhteyttä korun ja idean tiimoilta. Tarina kuitenkin jäi mieleeni ja siitä kytemään ajatus Sanna-korusta. Kypsyttelin korua mielessäni pitkään ja lähestyin sitä kokeilemalla useita koruja, ennen kuin löysin vihdoin Sannan. Käytin lähtökohtana Sannan persoonaa. Väri oli selvänä mielessäni alusta asti, mustaa siinä on oltava. Ja metallia, ei ihan kirkasta hopean väristä, vähän tummempaa ja korun on oltava massiivinen ja näyttävä. Sanna on olemukseltaan näyttävä nainen, jolla on pitkät tummat hiukset, joten mikään pieni koru ei sovi. Lopulta helmiksi valikoituivat useiden kokeilujen jälkeen iso laavakivi, musta ja rouhea, sileän pyöreä iso mustaharmaa säröakaatti, jottei korusta tule liian musta ja niiden vastapainoksi ovaalimainen valkean kirkas lasihelmi. Kaikissa helmissä täytyi olla vielä riittävän iso reikä, jotta ne saattoi kieputtaa paksuun 1,6 mm vahvuiseen lankaan, jota käytin korun bysanttilaisissa solmuissa. Bysanttilainen solmu taas valikoitui monien ketjuvaihtoehtojen joukosta sillä, että se on mielestäni todella hienon näköinen mutta myös kuningasketjun nimellä tunnettu. Olisin toki voinut valita kuningatarketjunkin mutta se ei ollut ihan niin hienon näköinen. Ja lukoksi löytyi tyyliin sopivan massiivinen salpalukko, niin koru oli sitten siinä. Ja Sannalle vain terveisiä, jos satut lukemaan tätä blogia. Nyt toivotan hyvää viikonloppua ja rupean helmeilemään uusia koruja. Tulossa on kaulaan helmiä vaihteeksi. Ja kesken on jouluinen enkelipiina, yritän saada sen valmiiksi ja piinan loppumaan viikonlopun aikana.