Kuvia luokasta

Viime viikko oli vähän hassu viikko. Maanantaina menin kouluun ja olin oikein asennoitunut, että nyt tulee hyvä helmipäivä. Maanantaithan eivät yleensä ole hyviä helmipäiviä mutta nyt oli jo viikko siitä, kun olin viimeksi tehnyt helmiä, joten into oli kova ja olin päättänyt, että nyt on maanantaikin hyvä helmipäivä. Pettymykseni oli suuri, kun opettaja tuli luokkaan ja ilmoitti olevansa sairas ja tämän viikon poissa. Hän oli kyllä yrittänyt saada meille sijaista mutta onnistumatta, joten helmiä emme pystyisi tekemään omin nokkinemme ilman tulityölupaa, jota kellään meistä ei tietenkään vielä ollut. Niinpä luvassa olisi yhden opintoviikon verran käsityöläiskulttuuriopintoja. Eli teoriaa ja tehtäviä. Sinänsä mielenkiintoinen aihe muttei toteutus, joten suorittamiseksi meni asenteella "kunhan nyt tulee jotain tehtyä". 

Yleiskuva työpöydistä.

Niinpä viime viikosta ei ole mitään ihania kuvia tekemistäni helmistä. Sen sijaan ajattelin laittaa muutamia kuvia luokasta, jotta vähän näette minkälaisissa tiloissa opiskelen. Yllä kuva luokan "työpöytä-puolesta". Huomatkaa ihanan isot ikkunat. Muutenkin luokkatila on iso, avara ja valoisa. Itse viihdyn siellä hyvin ja koen tilan hyvin inspiroivaksi. Siellä on hyvä keskittyä helmiin. Jokaisella on oma työpöytä, jonka ääressä voi työskennellä. Kuvan etualalla on neljän työpöydän ryhmä, isojen ikkunoiden ääressä on aina kaksi työpöytää vastakkain. Oma pöytäni sijaitsee oikealta katsottuna toisen ison ikkunan oikeassa reunassa. Ikkunlaudalla on kissanmuotoinen pullo juuri siinä kohdalla.

Lähikuva työpöydästäni

Lähikuva työpöydästäni. Kuva on otettu kylmätyöstöviikolla, jolloin tein pulloista juomalasit. Pöydällä on vielä entisen opiskelijan liina, nyttemmin olen hankkinut oman vahakangasliinan.

Helmien jäähdytysuuni

Tällainen on jäähdytysuuni, johon laitamme valmiit helmet. Kuvassa näkyy tikkuja tököttämässä uunista. Uuni on 500 asteinen ja siinä helmet hitaasti jäähtyvät, jottei niihin tule jännityksiä, mikä aiheuttaisi myöhemmin helmien särkymisen. Uuni sammutetaan iltapäivällä, kun lopetamme työt ja se jäähtyy hitaasti yön aikana ja helmet siinä myös. Seuraavana aamuna helmet otetaan uunista pois, irrotetaan tikuista, putsataan ja ne ovat valmiita.

Lasitankokaappi

Tässä kaapissa säilytetään lasitankoja. Ne tulevat noin metrin mittaisina ja pätkitään kolmeen osaan. Eli reilu 30 sentin mittainen lasitanko, joka on noin lyiykynän paksuinen, on se, josta helmet tehdään sulattamalla sitä kaasun ja hapen avulla metallitikun ympärille. Siinä lamppuhelmen teko noin pähkinänkuoressa. Oikeasti se on paljon monimutkaisempaa ja siinä voi tehdä vaikka minkälaisia temppuja helmille.

Yleisnäkymä polttimista

Tässä näette yleisnäkymää polttimista. Jokaisella on oma polttimensa, jonka ääressä työskennellään. Oma paikkani on takimmaisena pöydän oikealla puolella. Molemmilla puolilla pitkää poltinpöytää on ikkunoiden vieressä jäähdytysuunit. Tällä puolella luokkaa ei ole ihan niin isot ikkunat kuin työpöytien puolella. Tämä puoli on edestä katsoen vasen puoli ja työpöydät sijaitsevat luokan oikealla puolella.

Viikko kylmätyöstöä

Viime viikolla oli kylmätyöstökurssi. Eli opettelimme lasin kylmätyöstömenetelmiä. Tehtävänä oli tehdä kaksi samankorkuista lasista esinettä, joihin on tehty kuvio hiekkapuhaltamalla ja kaiverrettu nimi pohjaan. Materiaalina näihin käytettiin vanhoja lasipulloja tai purkkeja. Lisäksi piti tehdä vielä kaksi lasinalustaa ikkunalasista. Huh, aikamoinen homma viikossa tehtäväksi, varsinkin, kun se viikko kutistui noin kolmeen päivään. Mutta kurssin tarkoituksena oli tutustuttaa ja opettaa meille lasintyöstökoneiden käyttöä. Suoritimme samalla koneajokortin, jotta voimme tehdä myös iltaisin koululla töitä.

Lasipullot katkaistuina ja karkeasti hiottuina.

Valitsin kaksi kirkasta lasipulloa, jotka katkaisin liekin avulla. Tämä onkin ainoa vaihe, jota en pysty itsenäisesti iltaisin tekemään, koska se vaatii tulityökortin, jota minulla ei vielä ole. Lasinkatkaisu ei ollut vaikeaa, koneessa on kaksi samankokoista pyörivää alustaa. Toiseen sytytetään kaasuliekki, joka säädetään teräväksi paineilman avulla. Toisella alustalla merkitään oikea katkaisukohta timanttiterän avulla. Ensin laitetaan pullo alustalle ja säädetään oikea korkeus ja leveys. Sitten tehdään kunnon raapaisu timantilla ja laitetaan kone pyörimään ja pullo alustalle ja annetaan liekin tehdä tehtävänsä. Alusta pyörii hitaasti ja liekki leikkaa pullon katki. Kun se on poikki, kuuluu terävä risaus tai pamaus. Sitten vaan otetaan pullo toisella kädellä ja kaula toisella kädellä irti toisistaan. Nyt täytyy muistaa, että katkaisukohta on todella kuuma, noin 800 asteinen. Joskus katkaisuun kuluu paljon aikaa, se riippuu lasin paksuudesta. Pulloissa voi lasin paksuus vaihdella paljonkin, on paksumpia ja ohuempia kohtia mutta sitä ei voi etukäteen tietää. Sen näkee sitten, kun pullo on katki. Katkaisua autettiin sivelemällä raapaistua kohtaa veteen kastetulla tikulla.

Katkaistut pullonsuut hiottiin timanttiplaanilla, jotta niitä voi käsitellä turvallisesti. Samalla niihin hiottiin myös sisäreuna ja ulkoreunaan tehtiin karkea hionta. Sisäreuna on tärkeä etenkin juomalaseissa, ei mene huuli halki juodessa. Hienompaa hiontaa ei kannata ennen hiekkapuhallusta tehdä. Timanttiplaani on vähän dreijaa muistuttava kone, jossa on pyörivä levy, joita on eri karkeusasteita. Kuten aina hionnassa, aloitetaan karkeasta ja edetään hienompaa kohti ja joka vaiheessa on tarkoitus hioa edellisen hiontavaiheen jäljet pois. Viimeisenä on kiilloitus. Kuulostaa yksinkertaiselta mutta ei sitä ole. Lasinhionnassa lutrataan aina vedellä, joten touhu oli myös märkää ja kylmää, koska vesi ei aina ollut kovin lämmintä. Eli timanttiplaanin keskelle tuli vettä koko ajan vähän. Samoin tuli nauhahiomakoneeseen ja tuon vedentulon säätely olikin sitten se juttu. Jos aukaisit hanan varomattomasti, vesi roiskui kattolamppuihin asti ja sait suihkun, mitä tuli kokeiltua. Jos vettä tuli liikaa, se roiskui, kädet kastuivat ja lasi tuli liukkaaksi, jos tuli liian vähän, ei lasi hioutunut. Nauhahiomakoneen yhteydessä oli pieni kartionmuotoinen hiomalaite, jolla hiottiin lasin sisäsyrjä. 

Kokeilin kaikkia koneita, timanttiplaaneja oli kaksi, pieni ja iso ja yksi nauhahiomakone. Eniten pidin nauhahiomakoneesta ja isosta timanttiplaanista. Niissä on eri hiomisasento, nauhahiomakoneessa lasi ei lähtenyt niin helposti kädestä ja se oli aika tehokas. Mutta se roiskutti vettä enemmän päälle. Timanttiplaanissa piti keskittyä, ettei lähde lasi kädestä. Mutta timanttiplaanissa oli jotenkin rentouttavaa pyörittää lasia, ehkä sen dreijaamista muistuttavasta liikkeestä johtuen. Vaikka en olekaan koskaan kokeillut saven dreijaamista. Lasia piti pyörittää tasaisesti, jotta se hiotuu tasaiseksi. Ihmisellä kun on taipumus painaa kämmenten kohtaa enemmän, minkä huomasin itsekin. Sen lisäksi piti liikuttaa lasia hiomalevyllä reunalta keskelle ja takaisin, jotta levy kuluu tasaisesti, eikä vain pyörittää lasia yhdessä kohtaa levyä. Opettajalla hommaan meni muutama minuutti, itsellä melkein puoli päivää. 

Hiekkapuhalluskuva paperille piirrettynä.

 Maanantain tehtävänämme oli piirtää kuva valmiiksi. Päässä pyöri paljon ideoita ja kokeilin piirtää monenlaista. Lopulta aloin piirtämään kaaria ja viivoja edestakaisin ja kuvasta tuli aika hieno. Kuvassa voi nähdä vaikka tähkiä tai sulkia. Se muistutti aluksi enemmän tähkiä mutta jouduin vähän lyhentämään kuvaa alaosasta, jolloin tähkien varret lyhenivät ja ne alkoivat muistuttaa enemmän sulkia. Ideana minulla oli leikitellä positiivilla ja negatiivilla, eli tehdä toiseen lasiin positiivi ja toiseen negatiivi samasta kuvasta.

Kuvat piirrettynä hiekkapuhalluskalvolle.

Ajatuksena positiivi/negatiivi kuulostaa yksinkertaiselta mutta kuvaa tehdessä piti miettiä, miten sen toteuttaa siten, että kuva kuitenkin näkyy selkeästi. Se ei enää ollutkaan niin yksinkertaista. Piti ajatella siten, että se alue, jonka leikkaan auki, tulee hiekkapuhalletuksi, eli huurteiseksi ja peitetty alue jää kirkkaaksi. Kiinnitin ensin ison kalvon lasin pintaan ja kaiversin tai leikkasin aukot ihan tavallisella mattoveitsellä vai miksi niitä veitsiä nimitetään, joissa on sellainen katkaistava terä päässä? Joillakin oli kirurginveitsi mutta ihan hyvä se tavallinen mattoveitsi oli, yllättävän tarkkaa ja ohutta jälkeä sillä sai aikaan.

Hiekkapuhalluskalvot kaiverrettuina laseissa.

Hiekkapuhalluskalvo oli siitä mukavaa, että sitä pystyi kiinnittämään ja irrottamaan helposti uudestaan ja uudestaan. Etenkin toinen lasi, johon tuli hiekkapuhallettu tausta, olisi muuten ollut todella haastavaa tehdä, että sai irtokuviot kohdalleen. Tein niin, että leikkasin irtonaiset kuviot karkeasti ja kiinnitin lasiin ja vasta, kun olin saanut ne tasaisin välein kiinnitetyiksi, aloitin kuvioiden tarkemman leikkaamisen. Muuten noin hankalanmuotoisia kuvioita olisi ollut mahdoton kiinnittää tasaisesti.

Valmiit lasit hiekkapuhalluksen ja viimeistelyjen jälkeen.

Hiekkapuhallus oli mukavaa ja aika helppoa. Joskin näin jälkikäteen ajatellen, tekisin ohuimmista viivoista hivenen paksumpia, näin ne erottuisivat paremmin ainankin kirkkaasta lasista. Ehkä ne erottuisivat värillisestä lasista paremmin. Taidankin kokeilla... Mutta valkoinen maitomainen hiekkapuhallettu lasinpinta on mielestäni kaunis.

Nimikaiverrukset lasien pohjissa.

Kaiverruskoneen käyttö kuului osana kylmätyöstökurssiin. Sen käyttö oli yhtä helppoa kuin kynällä kirjoittaminen. Kaiversin lasien pohjiin etunimeni ja vuosiluvun. Myös hiekkapuhalluksiin olisi voinut kaivertaa mutta nyt en siihen ruvennut, taidan kyllä kokeilla sitäkin jatkossa.

Lasinaluset paperilla ja tussilla piirrettynä laseihin.

Lopuksi vielä tekemäni lasinaluset. Totesin jo alussa, että huh, mikä viikko. Ja huh, miten pitkä tästä postauksesta tuli. Jos jaksoit lukea tähän asti, kiitos siitä. Lupaan, että kohta loppuu. Näihin lasinalusiin en enää jaksanut kovin panostaa, mikä näkyy lopputuloksessa. Yrittäkääpä itse opetella kolmessa päivässä liki kymmenen uuden koneen käyttö ja siten, että osaatte niitä jatkossa käyttää ihan itsenäisesti...Sen verran täytyi luopua tuosta perisynnistäni, eli perfektionismista ja ajatella, että kurssin tarkoitus oli enemmänkin oppia koneiden käyttöä, kuin tehdä täydellisiä käyttöesineitä. Sitä vaan haluaa tehdä jotain järkevää, eikä pelkkiä  harjoitelmia. Lasinaluset on tehty valmiiksi leikatuista värillisistä ikkunalasin paloista. Ja kuten kuvista näkyy, lopputulos ei todellakaan ole suunnitelman näköinen. Kuulainkone oli hankala käyttää ja olisi vaatinut enemmän harjoitusta, jotta lopputulos olisi ollut suunnitellun näköinen mutta pääasia oli, että tutustuin koneeseen.

Suunnitelma vs. valmiit lasinaluset.

Lisäksi harjoittelimme lasin poraamista ja porasin aika hienon reiän lasinpalaseen. Ikävä kyllä siitä ei ole kuvaa mutta reikä mikä reikä. Porakone oli tavallinen pystypora, jossa oli vain timanttiterä ja vesi tuli terän sisältä. Juju oli porata hiukan kerrallaan hitaasti, ettei lasi halkea. Ja puoliväliin porattua olisi hyvä kääntää toinen puoli ja porata loput toiselta puolelta, jotta reiästä tulee siistimpi. Hankaluus oli todella huono näkyvyys porakoneella. Siihen olisin kaivannut jonkinlaista työvaloa. Seurasimme myös sujuvasti vierestä, kun opettaja esitteli lasin sahausta. Siihen vehkeeseen koskeminen ei heti tullut pieneen mieleenikään, sen verran pelottava se saha oli. Eikä meiltä onneksi sitä edellytettykään, todettiin vain, että tarpeen vaatiessa löytyy aina joku, joka voi sahata puolestamme. Ja hyvä niin. Kaikkinensa viikko oli mielenkiintoinen ja olisin suonut, että kurssi olisi kestänyt kaksi viikkoa, niin paljon tuli uutta asiaa. Luulen, että näitä laseja tulee tehtyä enemmänkin iltapuhteena...

Kaksi viikkoa lamppuhelmitekniikkaa

Kolmioita ja kirkasta päällystettä

Kaksi viikkoa jo lamppuhelmien opettelua takana! Paljon on ollut vanhan kertausta, koska vain tekemällä oppii mutta uuttakin olen oppinut. Helmissä on kiehtovaa, kuinka luodaan optisia harhoja, kuten näissä kolmiokuvioissa. Ne ovat itse asiassa täpliä, jotka näyttävät kolmioilta, koska helmi on päällystetty paksulla kerroksella kirkasta lasia. Kirkas lasikerros luo optisen harhan, ilman sitä täplät näyttäisivät täpliltä, tai pikemminkin läikiltä, ainakin omalla kohdallani. Yllä olevassa kuvassa on musta pohjahelmi ja vaaleansinisiä ja valkoisia täpliä. 

Jotain sinistä...

Ihan oli pakko taas kokeilla sinistä väriä, jota kesällä suosin. Kokeilin kahta opaakkia väriä, vaaleansinistä pohjana ja kirkasta punaista raitoina, joista tuli enemmänkin läikkiä. Opaakit värit sekoittuvat helposti keskenään ja niiden lämmönhallinta on vaikeampaa kuin kirkkaan ja opaakin värin. Tämä näkyy  helposti täplien ja raitojen sekoittumisena. Vedensinisessä helmessä näkyy aika hyvin valkoinen kolmiokuvio, joka muodostuu siitä, että valkoiset täplät eivät olekaan keskellä helmeä, vaan molemmilla sivuilla vuorotellen. Yhden täplärivin sijasta on kaksi täpläriviä mutta täplät eivät ole rinnakkain vaan limittäin. Ja tietysti päällä taas kirkas lasikerros luomassa optista harhaa kolmoista.

Punaista kirkkalla päällysteellä

Punaisista helmistä tuli vähän hassuja, kaikki ovat samaa kirkasta punaista mutta jäähdytysuuni oli päässyt lämpenemään jossain vaiheessa liikaa ja ilmeisesti sen seurauksena punainen väri oli muuttunut joissakin helmissä oranssiksi. Kuumuus näkyy myös ilmakuplissa, joita on vasemmapuoleisessa helmessä. Ja kolmioni ovat enemmänkin öh, läikkiä. Mikä kertoo siitä, että valkoisen värin lämmönhallinta on vielä vähän minulla hakusessa, se on aika vaikeaa. Mitä vaaleampi väri, sitä löysempää lasi on ja valkoinen on todella löysää ja lähtee helposti liikkumaan.

Kaikki kirkkaalla päällystetyt

Jos oli ongelmia täplissä, ei myöskään kirkkaalla lasilla päällystäminen ollut helppoa. Ensinnäkin sitä täytyy olla riittävän paksu kerros, mikä tarkoittaa sitä, että sen sulattaminen on hitaampaa ja sitä kuluu yllättävän paljon. Pohjahelmi on aika pieni perushelmi, noin sentin mittainen, mikä asettaa omat haasteensa täplille. Niiden täytyy olla aika pieniä. Kirkas lasikerros päällä on sen verran paksu, että helmelle tulee kokoa ihan hyvin. Jos tekee ison pohjahelmen, tulee lopullisesta helmestä todella iso, mikä tietysti voi joskus olla tarkoituskin. Tarkoitus oli myös sulattaa vain kirkas päällikerros mutta huomasin valmiissa helmissä, että lähes kaikissa myös pohjahelmi oli lämmennyt liikaa ja lähtenyt liikkeelle. Se näkyy siten, että helmeä tarkemmin katsoessa näyttää siltä, että jossain kohtaa kirkasta lasia on paksummin ja jossain kohtaa ohuemmin. Ja pohjahelmi ei ole symmetrinen, vaikka se on sitä ollut, kun aloitin kirkasta lasia sulattamaan. Lämmönhallinta on yllättävän vaikeaa. Koboltinsinisessä helmessä näkyy myös jälki siitä, kun se on jäähdytysuunissa koskettanut jotain toista helmeä liian aikaisin.

Seepratiikeri ja meripihkatäplät

Hauskan näköinen helmi tuli, kun käytin loput twistien jämät. Minulla oli mustavalkoinen ja punavalkoinen twistien pätkä, jotka vain sulatin ihan tavalliseen pyöreään helmeen sen kummemmin suunnittelematta. Twistiehän oli sellainen stringeri, johon on sulatettu kahta eri väriä kierteelle. Valmiista helmestä tuli toiselta puolelta seepra ja toiselta puolelta tiikeri. Pohjana taisin käyttää kaunista meripihkan väristä kirkasta lasia. Vieressä meripihkaa valkoisilla isoilla kohotäplillä. Tällä tavalla limittäin täplät laitetaan myös kolmiokuvioon, ne vain olisi sitten pitänyt sulattaa sisään ja päällystää helmi kirkkaalla kerroksella.

Seepratiikeri vai tiikeriseepra?

Mutta pidän kohotäplistä....Ja tässä lisää kohotäpläharjoituksia. Etenkin tummanharmaalla kirkkaalla pohjalla punaiset täplät ovat hienot, olen tehnyt niitä ennenkin. Tarkoituksena on kokeilla tummanharmaaseen pohjaan myös muita täplävärejä mutten ole vielä ehtinyt. Ja nimenomaan kohotäpliä. Eipä tuo meripihkan värikään ole hullumpi. Täplien kokoero näkyy hyvin.

Kohotäplät

Lopuksi vähän upotettuja täpliä, eli sisään sulatettuja. Se tarkoittaa sitä, että täplä sulatetaan kokonaan pohjahelmeen, jolloin se leviää isommaksi tietysti. Kaunis koboltinsininen opaakki pohjahelmi on ihan perushelmi, johon on tehty ensin valkoiset täplät ja niiden päälle vierekkäin kahta väriä kirkasta täplää. Sitten täplät on vain sulatettu sisään. Kirkkaat värit sekoittuvat ja tulee kiva sateenkaariefekti. Valkoinen pohjaväri korostaa kirkkaan lasin väriä. Tässä helmessä taisin käyttää tuota meripihkaa ja limeä. Sopivat yllättävän hyvin yhteen koboltinsinisen kanssa. Helmestä tuli aika kauniin muotoinen. Myös tummanharmaa kirkas sylinterihelmi onnistui kohtuullisen hyvin, samoin sisään sulatetut punaiset täplät. Punainen oli opaakkiväri, joten se ei tarvitse valkoista pohjaa. Opaakissa pohjassa ei kirkas väri näy mutta kirkkaassa värissä kyllä näkyy opaakki väri hyvin.

Upotetut täplät

Vihaan maanantaipäiviä

"Vihaan maanantaipäiviä" -helmet

Maanantai oli oikea Karvisen päivä minulle. Karvinenhan vihaa maanantaita ja vähän semmoinen fiilis oli nyt maanantaina. Sen huomaa maanantain helmistä. Helmien reiät olivat terävän piikkisiä, helmet epäkeskoja....Äh, mikä maanantai! 

Pienet perushelmet alkavat sujua

 Tiistai oli parempi päivä ja sitten alkoi viikko taas sujua. Maanantait ovat kuulemma huonoja helmipäiviä, tiistai on paras, keskiviikko aika hyvä ja torstaina alkaa jo viikonlopun odotus. Nyt on toinen kouluviikko jo puolivälissä ja edelleen olen yhtä täpinöissäni lamppuhelmistä. Joka päivä oivallan ja opin jotain lisää. Kuten ylläolevasta kuvasta näkyy, pienet perushelmet alkavat jo sujua. Reiät ovat kauniit, sileän pyöreät, helmet joltisenkin symmetriset ja tasakokoiset.

Lisää täpliä toisella viikolla

 Täpliin olen ihastunut ja niitä täytyy vielä harjoitella lisää. Pidän etenkin kuvan oikeassa laidassa olevasta punatäpläisestä helmestä. Kirkas punainen sopii hyvin tummaan harmaaseen pohjaväriin. Pohjaväri on kirkas ja punainen opaakki, joten täplät erottuvat hyvin ja helmi on silti ihanan lasimaisen läpikuultava. Jätin tarkoituksella punaiset täplät hieman koholle, pidän nystyröistä. Ei kaiken tarvitse olla aina niin tasaista ja sileää. Täpläni tuppaavat vaan olemaan erikokoisia ja siellä täällä. Siis lisää harjoitusta....

Ensimmäinen sommitelmaharjoitus kaulakorusta

Ensimmäiseen sommitelmaharjoitukseen piti valita jotain jo tekemistään helmistä ja sommitella niistä kaulakoru. Kaulakoru tehtiin ihan yksinkertaiseen mustaan nyöriin. Kääk! Helmeni kun olivat sitä ja tätä väriä ja sitä ja tätä kokoa. Enhän ollut tehnyt niitä mitään korua varten. Silti niistä sai sommiteltua yllättävän hyvän korun. Arkikoruksi hyvin sopiva, ainoastaan solmun vaihtaisin säädettäväksi solmuksi. Minä kun en sellaista osaa vielä tehdä, en ole oikeastaan tehnyt juurikaan koruja nyöriin, joten ei ole tullut opeteltua säädettävää solmua. Nyt sellaista tähän kaipasin, se on siistimpi kuin tekemäni tavallinen solmu. Mutta tämähän olikin vain sommitelmaharjoitus. 

Ensimmäinen sylinterihelmi

 Sylinterihelmet olivat minulle vaikeita. Mielestäni tein niitä usemman kuin yhden mutta tämä yksi sieltä jäähdytysuunista löytyi. Lieneekö muut räjähtäneet uuniin, niinkin voi joskus käydä. Mutta tämä ainokainen olikin sitten hieno, jopa omasta liian kriittisestä mielestäni. Se on reilu parin sentin mittainen ja reilun sentin paksu. Näitäkin täytyy harjoitella lisää, pidän näes pitkistä helmistä.

My Boy Lollipop, ensimmäinen tikkarihelmi

Ihka ensimmäinen tikkarihelmi. Helmi on niin tikkarin näköinen, että nimitys sopii hyvin. Tässä kokeilin twistietä, eli kierrettyä kaksiväristä stringeriä. Tämä twistie, joka muuten oli todella hankala tehdä, kierrettiin sitten pyöreän yksivärisen helmen ympärille, sulatettiin sisään ja helmi litistettiin. Litistys ei ihan osunut kohdalleen, reikä on hiukan vinossa, jos tarkkaan kuvaa katsoo. Ja twistiesta nyt tuli semmoinen kuin tuli....

Eka kouluviikko

Yksivärisiä kirkkaita perushelmiä

 Ensimmäinen kouluviikko on sitten takana ja loppiainenkin vietetty. Oli toisaalta mukavan pehmeä aloitus opinnoille, heti pitkä viikonloppu. Viime vuoden loppu ja tämän vuoden alku olikin aika haipakkaa, olen ehtinyt jo ojaankin ajaa pari kertaa, onneksi vähin vahingoin. Mutta nyt helmiin. Ja lamppuhelmet on aiheena, kuten tulee varmasti olemaan vielä monessa postauksessa. Huomaan värikarttani vaihtuneen kesän sinisistä vedensävyistä vihreisiin ja tummaan violettiin. Yllä ihan yksivärisiä kirkkaita perushelmiä, näkyypä kuvaan eksyneen yksi opaakki värikin, omenanvihreä helmi ihan takana kuvassa, sekä yksi meripihkan värinen kirkas helmi. Perushelmet eivät ole pyöreitä, vaan hiukan keskeltä litteitä rondelleja. Se on se muoto, johon lasi luonnostaan pyrkii ja siitä syystä kaikkein helpoin muoto ja siitä aina aloitetaan. Sanalla kirkas tarkoitan sitä, että lasi on läpinäkyvää ja opaakki tarkoittaa läpinäkymätöntä lasia.

Täpläharjoituksia

 Aloitimme perushelmillä ja sitten yksinkertaisilla täpläharjoituksilla. Kuulostaa yksinkertaiselta ja helpolta mutta on kaikkea muuta. Täpläni ovat miten sattuu ja helmetkin usein vähän epäkeskoja, eli reikä ei ole ihan keskellä helmeä.

Ilmakuplaharjoituksia

 Sitten kokeilimme ilmakuplien tekoa, eli täplään tökättiin reikä piikillä, jonka päälle sitten laitettiin taas täplä, jotta ilma jää lasin sisään. Reikien pitäisi olla keskellä täpliä....

Sateenkaarihelmiharjoituksia

Sateenkaarihelmet olivat kivoja, näitä yritin myös kesäkurssilla tehdä....Nämä vähän onnettoman näköisiä yrityksiä....Näitä kokeiltiin vain vähän välissä, ettei ala kyllästyttämään perushelmien teko. Näistä pidän ja näitä harjoittelen vielä lisää. 

Lisää täpläharjoituksia

Tässä lisää täpläharjoituksia ja uusia värejä. Ihana tumma kirkas harmaa ja kaunis opaakki koboltinsininen. Näissä on pohjana pyöreä helmi litteän perushelmen sijasta. Ongelmana on saada täplät samankokoisiksi ja tasaisin välein. Ne kun tuppaavat menemään mihin sattuu ja useimmiten liian suurina. Siis lisää harjoitusta....Kaikkinensa ensimmäinen viikko oli todella ihanaa lamppuhelmien tekoa. Sai kerrankin kunnolla keskittyä tekemään jotain ihan rauhassa ilman hirveää kiirettä. Ja opin jo viikossa todella paljon asioita, joita pitää sitten vaan kerrata ja kerrata, kunnes ne jotenkin tuntuu olevan hallinnassa.

Frozen Lake

Frozen Lake -rannekoru

Nyt onkin sitten uusi vuosi ja uudet kujeet. Paljon uusia asioita ja suunnitelmia on muhimassa ja tapahtumassa. Aloitan koruopinnot, eli lähden toteuttamaan yhtä haavettani. Odotan opintoja innolla. Opintojen ja perhe-elämän yhteensovittaminen tulee varmaan olemaan haasteellista. Talvisissa tunnelmissa alkaa tämä koruvuosi. Frozen Lake on korusetin nimi. Tavoittelin korussa huurteista sinistä värimaisemaa, siitä nimi Frozen Lake. Huurteisia vaaleansinisiä akaatteja, vaaleansinisiä, kirkkaita ja harmaita lasihelmiä yhdistettynä talviseen kylmään tumman hopeanväriseen ketjuun ja lukkoihin.

Frozen Lake -setti

Opintojen ohella on tänä vuonna tarkoitus panostaa todella Vihmun kehittämiseen ja Vihmukaupan pyörittämiseen. Mielessä pyörii jo monia koruideoita kauppaa varten. Haluan selkeyttää korujen tekemistäni, luoda selkeitä linjoja, korusarjoja, sen sijaan, että tekisin vain satunnaisesti, mitä mieleen juolahtaa. Haluan luoda monikäyttöisiä, ajattomia koruja, jotka silti sopivat toistensa kanssa yhteen. Huomaan selvää kehitystä korujen teossani, muotokieleni on selkeytynyt ja vahvistunut. Tarkoitus onkin kehittyä ja mennä eteenpäin sekä elämässä että taiteessa eli omalla kohdallani korunteossa. Minulle korunteko on taidetta, tapa ilmaista itseäni ja ajatuksiani. Se on tie, jota pitkin tallustan, alati mutkitteleva mutta silti eteenpäin vievä.

Frozen Lake -setti yhdistettynä

Tämä korusetti on jo kolmas uuteen Vihmun Swivel -sarjaan. Muistattehan aiemmin tekemäni Neithan ja Absencen? Ne ovat ne kaksi aiempaa settiä Swivel -sarjaan. Nimi Swivel tulee koruissa käytetyistä pienistä karabiinilukoista mutta se kuvaa myös oivasti korujen monikäyttöisyyttä. Ja tämä korujen monikäyttöisyys on se kantava idea, joka kiehtoo mieltäni jatkuvasti. En toki aio heittäytyä pelkästään monikäyttöisten korujen tekijäksi, vaikka ideaa kovasti hehkutankin. Olen edelleen yhtä innostunut erilaisista koruntekotekniikoista kuten ennenkin ja aion jatkossakin aina aika ajoin tehdä sukelluksia eri koruntekotekniikoiden maailmoihin ja katsoa mitä mielenkiintoisia korukokeiluja niistä sukelluksista syntyy. Tälläkin hetkellä on paljon keskeneräisiä töitä odottamassa aikaa, jolloin ne ehtisi tehdä loppuun. Ainakin siemenhelmitekniikoilla on koruja tulossa unohtamatta kiehtovia kieputtelukoruja. Ja opintojen myötä toivottavasti syntyy mielenkiintoisia ja upeita koruja. Niistä saatte sitten lukea korutarinoita myöhemmin.