Hylätyt

Hylätyt 1 ja 2

Takana on kolmen viikon kurssi ja aiheena nykykoru. Korun sai tehdä mistä materiaalista vain ja se sai olla millainen vain. Ainut vaatimus oli, ettei nyt saanut tehdä mitään tavanomaista korua. Lisäksi piti valita joku nykykorutaiteilija, jonka työt inspiroivat ja tästä taiteilijasta piti tehdä lyhyt kirjallinen esittely. Ekalla viikolla uppouduin netin syövereihin ja nykykorujen maailmaan. Halusin tehdä hauskan korun, joka saisi hymyn huulille ja hyvälle tuulelle. Korun tulisi olla sen verran överi, ettei sitä ihan joka päivä pidettäisi, ei mikään tavallinen arkikoru. Niinpä ajattelin tehdä korun leluista, lapsen hylkäämistä leluista. Lelut ovat hauskoja ja niistä tulee hyvälle tuulelle. Viikonloppuna pengoin lapseni lelulaatikkoa hakien inspiroivia leluja. Niitä löytyikin kasa, jonka pinosin sängyn päälle. Mutta lapseni ei halunnutkaan hylätä ainuttakaan leluaan, joten suuntasimme kirpputorille katsomaan löytyisikö sieltä jonkun toisen lapsen hylkäämiä leluja. En halunnut luopua ideastani käyttää nimenomaan jonkun lapsen vanhoja leluja ja ostaa sen sijaan kaupasta uusia, joten kirpputori oli ainut vaihtoehto. Sieltä löytyikin ihana kasa erilaisia pieniä pehmoleluja. Osa myytiin parissa isossa pussissa, loput ostin erikseen yksittäisinä kappaleina. Ostokset maksoivat kympin verran ja päädyin tekemään niistä kaksi kaulakorua, koska riipukset olivat molemmat niin hauskoja. Toisessa on ihana lintu, josta kuuluu musiikkia, kun sen kaulan vetää suoraksi. Ja toisessa on hauska ampiainen, joka roikkuu nauhassa ja josta kuuluu surinaa, kun sen nauhan vetää suoraksi. Koruista tulisi siis paitsi hauskoja, myös funktionaalisia ja sehän on aina plussaa.

Halusin yhdistää koruihin myös lasia jotenkin, koska se on ala, jota opiskelen. Mietin pitkään miten yhdistäisin niihin lasia. Ensin ajattelin yhdistää pehmolelut toisiinsa isoilla lasihelmillä mutta silloin koruista olisi tullut liian pitkät, joten jouduin luopumaan siitä ajatuksesta. Ne olivat semmoisinaan juuri sopivan mittaiset ja sain niihin käytettyä kaikki ostamani lelut. Ainoastaan yksi pehmolelu oli sellainen, joka ei mielestäni sopinut koruun väreiltään, se oli liian hempeän vaalea mutta onneksi lapseni ihastui siihen ja suostui vaihtamaan sen mustavalkeaan pieneen pandakarhuun, koska koru olisi muuten jäänyt vajaaksi, joten sain koruun myös oman lapseni hylkäämän lelun. Tällä kertaa korulle piti antaa myös nimi, joten korut saivat nimekseen Hylätyt 1 ja 2 alkuperäisen idean mukaisesti. Annan muutenkin aina kaikille koruilleni nimen mutta aiemmin koulutöissä sitä ei ole tarvinnut tehdä. Pitkään pohdittuani lasiongelmaa, keksin lopulta tehdä pehmoille pienet helminauhat pienistä lamppuhelmistä. Väreinä päädyin käyttämään lelujen väreihin sopivia laseja, joten eri värisiä pienen pieniä lamppuhelmiä sain sitten tehtailla useamman päivän ihan kyllästymiseen asti. Pehmot on yhdistetty toisiinsa käsin ompelemalla, myös helminauhat on kiinnitetty ompelemalla muutamasta kohtaa. Koruissa on lukkona karabiinilukko ja molemmissa on vastakappaleena avaimenperäpehmo, jossa oli avainrengas valmiina. Korut ovat ihan pidettäviä, koska mielestäni myös nykykorun täytyy olla pidettävä. Korun funktio on olla päällä pidettävä jotenkin jossain kohtaa ihmistä tai eläintä tai lelua, joten en ymmärrä ollenkaan sellaisen nimittämistä koruksi, jota ei pysty jotenkin ripustamaan päälleen. Käytännöllinen nykykorun ei tarvitse olla, varsinkin taidekoruissa on hyvinkin epäkäytännöllisiä koruja. Kokeilin itse pehmokoruja kaulassa ja ne olivat aika kevyitä massiivisesta ulkonäöstään huolimatta ja ne lämmittivät kaulaa mukavasti. Luokkatoverini nauroivat ja sanoivat, että korut sopisivat hyvin jonkun satutädin kaulaan.

Nykykorujen maailma oli todella mielenkiintoinen. Osa koruista oli kummallisia, osa suorastaan ällöttäviä, osa ällöttäviä mutta silti hyvin kiehtovia ja osa oli aika tavallisia. Nykykorujen kirjo on valtava ja sieltä löytyy monta mielenkiintoista korutaiteilijaa. Kokeilkaapa joskus upota nykykorujen kiehtovaan maailmaan. Hakusanalla contemporary jewelry pääsee hyvään alkuun. Valitsin hollantilaisen arvostetun ja palkitun nykykorutaiteilijan Felieke van der Leestin kirjallisen esittelyn kohteeksi. Hän tekee mielestäni todella hauskoja koruja ja käyttää töissään leluja hyvin luovasti. Nykykoruissa minua kiehtoi eniten erilaisten materiaalien toisinaan hyvinkin luova ja oivaltava yhdisteleminen ja korutaiteilijoiden huikea taito korujen kokoonpanossa.