Lenore

 Uhhuh, nyt voisi sanoa, että olo on väsynyt mutta onnellinen. Takana ihana viikonloppu hopean parissa. Ensin perjantaina kävin Tampereen Kädentaitomessuilla, työpäivän jälkeen tosin, silti mukaan tarttui parissa tunnissa varmaan kilo kivihelmiä ja erinäisiä työkaluja ja juotosvälineitä. Kyllä, nyt aion kokeilla juottamista kotona. Siis jahka tulee vapaapäivä... ja tarpeeseen kaikki ostokset tulivat, kuten aina....


Lauantaina aamupäivällä huristin hopeakurssille. Ja vihdoinkin nyt on mitä esitellä blogissa, en ole juurikaan aiemmin esitellyt hopeakorujani syystä että, useimmat niistä ovat vielä keskeneräisiä. Mutta ollessani aiemmin hopeaviikonloppua viettämässä pari kuukautta sitten, näin silloin unessa tämän korun ja pakkohan sitä oli ruveta toteuttamaan. Silloin viikonloppu loppui kesken mutta nyt jatkoin korun loppuun. Koru on tehty paksusta hopea- ja kuparilangasta. Tein ensin isoja renkaita, jotka juotin yhteen, hehkutin ja väänsin soikioiksi. Väleihin juotin pieniä renkaita, pari kuparista joukkoon väriksi. Toiseen päähän juotin pienistä renkaista pienen ketjunpätkän, jonka päähän on juotettu ISO SALPALUKKO. 

Kokeilin ensin pienempää salpaa mutta se ei pysynyt, koska rengas on aika suuri, joten oli  pakko improvisoida pitempi salpa. Alunperin salpa oli pelkkä pyöreä langanpätkä, jonka molempiin päihin oli sulatettu pallukat mutta pitkänä tällainen salpa olisi mielestäni ollut turhan rimpula tikku 2 mm langasta tehtynä, joten keksin juottaa kaksi lankaa yhteen, hehkutin ja taoin sen sitten litteäksi. Jätin tahallani päät sellaiseksi kuin ne jäivät, vasaran jälkiä näkyy, eikä juotoskaan ole kovin täydellinen mutta salpa sopii hyvin koruun. Soikiot ovat niin isoja, että taivuttelin niitä hiukan, jotta koru istuu paremmin ranteeseen. Ja omaan ranteeseeni se istuu mainiosti. Kiiltää ihanasti rummun jäljiltä ja silti käsityön jäljet näkyvät, niin kuin pitääkin, ettei kukaan luule tehdastekoiseksi.

 Pahoittelen kuvia, ne on otettu illalla kotona pikku digipokkarilla, koska isompaan kameraani ei ole vielä johtoa, jolla kuvat saisin siirrettyä koneelle. Johto on kyllä tilattu ja tulossa mutta ei ehtinyt tähän hätään. (Ehkä laitan Vihmu-galleriaan myöhemmin parempia kuvia). Lenore- nimen rannekorulle annoin, koska miehelleni korusta tuli jostain syystä mieleen Edgar Allan Poe. Poe ei käynyt tälle korulle nimeksi ja ainut mitä minulle tuli mieleen on Poen Korppi -tarina mutta tässä korussa ei ole mustaa, siis ei Korppia. Sitten mieheni muisti kaksi henkilöhahmoa Poen tarinoista: Ligeia ja Lenore. Ligeiakaan tämä koru ei ole, se on liian moderni sellaiseksi, joten nimeksi jäi sitten Lenore. Ehkäpä ne muut korut ovat vielä tulollaan. 

Nyt ainakin opin juottamista ja myös improvisoimista, koska paperilla kaikki näyttää hienolta, todellisuus on sitten toista. Kurssi oli antoisa ja antoi intoa kokeilla hopeantyöstöä myös kotona. Heti tuli lisää ideoita kurssilla, joten tälle rannekorulle on luvassa kavereita....