Madeleine

Madeleine -kaulakoru

Aiemmassa postauksessa kerroin jo, kuinka vaikeaa koruntekijän on olla tekemättä koruja. Kuinka hyvistä aikomuksista huolimatta tulin sittenkin tehneeksi koruja pukinkonttiin. Tämäkin Madeleine -kaulakoru päätyi sinne ja lahjaksi äidilleni. Nämäkin ihanat akaatit löytyivät eräästä pussista keskeneräisenä koruna. Olin ihastunut akaattien isoon kulmikkuuteen ja mustanpunaiseen väriin ja olin suunnitellut tehdä niistä kaulakorun yhdistettynä pronssiketjulla. Isojen helmien kaveriksi löysin vähän pienempiä pyöreitä helmiä, en muista ihan varmasti ovatko ne akaatteja vai mitä. Se voi joskus olla vähän ongelma, kun laittelee vain helmiä pussiin sekaisin, niin ei myöhemmin välttämättä muista mitä kiviä helmet ovat ja ihan kaikkia kiviä en tunnista. Mutta olen huomannut, että eivät monetkaan ole kiinnostuneita siitä, mitä helmet ovat. Itseäni se vain häiritsee, olen tarkka luonne ja kun satun olemaan kiinnostunut kivistä, niin itse aina haluan tietää mitä kiviä helmet ovat.

Joka tapauksessa tämä koru päätyi pukin konttiin vähän sattumalta. Olin tekemässä sitä muuten vain mutta siitä tuli niin äitini näköinen, että se oli ihan pakko laittaa pakettiin ja lahjaksi äidilleni. Ja hän pitikin siitä kovin. Käytin tällä kertaa pronssiketjua ajatuksen kanssa, enkä vain laittanut ketjun pätkiä helmien väleihin. Luumunväriset akaattimöllykät ovat niin isoja, että ne olisivat haitanneet niskassa, joten laitoin pitkän ketjunpätkän niskan alueelle ja helmet tulevat vasta selkeästi rinnan alueelle. Toki korun voi laittaa kaulaan miten vain mutta painavat kivet vetävät kyllä korun oikeaan asentoon, ketju on sen verran kevyempää. Eikä isoja kivimöllyköitä ole mukava pitää niskan takana, joten korua  ei ole tarkoitettukaan pidettäväksi miten vain, vaan siihen on tehty selkeä takaosa ja etuosa.