Viikko kylmätyöstöä

Viime viikolla oli kylmätyöstökurssi. Eli opettelimme lasin kylmätyöstömenetelmiä. Tehtävänä oli tehdä kaksi samankorkuista lasista esinettä, joihin on tehty kuvio hiekkapuhaltamalla ja kaiverrettu nimi pohjaan. Materiaalina näihin käytettiin vanhoja lasipulloja tai purkkeja. Lisäksi piti tehdä vielä kaksi lasinalustaa ikkunalasista. Huh, aikamoinen homma viikossa tehtäväksi, varsinkin, kun se viikko kutistui noin kolmeen päivään. Mutta kurssin tarkoituksena oli tutustuttaa ja opettaa meille lasintyöstökoneiden käyttöä. Suoritimme samalla koneajokortin, jotta voimme tehdä myös iltaisin koululla töitä.

Lasipullot katkaistuina ja karkeasti hiottuina.

Valitsin kaksi kirkasta lasipulloa, jotka katkaisin liekin avulla. Tämä onkin ainoa vaihe, jota en pysty itsenäisesti iltaisin tekemään, koska se vaatii tulityökortin, jota minulla ei vielä ole. Lasinkatkaisu ei ollut vaikeaa, koneessa on kaksi samankokoista pyörivää alustaa. Toiseen sytytetään kaasuliekki, joka säädetään teräväksi paineilman avulla. Toisella alustalla merkitään oikea katkaisukohta timanttiterän avulla. Ensin laitetaan pullo alustalle ja säädetään oikea korkeus ja leveys. Sitten tehdään kunnon raapaisu timantilla ja laitetaan kone pyörimään ja pullo alustalle ja annetaan liekin tehdä tehtävänsä. Alusta pyörii hitaasti ja liekki leikkaa pullon katki. Kun se on poikki, kuuluu terävä risaus tai pamaus. Sitten vaan otetaan pullo toisella kädellä ja kaula toisella kädellä irti toisistaan. Nyt täytyy muistaa, että katkaisukohta on todella kuuma, noin 800 asteinen. Joskus katkaisuun kuluu paljon aikaa, se riippuu lasin paksuudesta. Pulloissa voi lasin paksuus vaihdella paljonkin, on paksumpia ja ohuempia kohtia mutta sitä ei voi etukäteen tietää. Sen näkee sitten, kun pullo on katki. Katkaisua autettiin sivelemällä raapaistua kohtaa veteen kastetulla tikulla.

Katkaistut pullonsuut hiottiin timanttiplaanilla, jotta niitä voi käsitellä turvallisesti. Samalla niihin hiottiin myös sisäreuna ja ulkoreunaan tehtiin karkea hionta. Sisäreuna on tärkeä etenkin juomalaseissa, ei mene huuli halki juodessa. Hienompaa hiontaa ei kannata ennen hiekkapuhallusta tehdä. Timanttiplaani on vähän dreijaa muistuttava kone, jossa on pyörivä levy, joita on eri karkeusasteita. Kuten aina hionnassa, aloitetaan karkeasta ja edetään hienompaa kohti ja joka vaiheessa on tarkoitus hioa edellisen hiontavaiheen jäljet pois. Viimeisenä on kiilloitus. Kuulostaa yksinkertaiselta mutta ei sitä ole. Lasinhionnassa lutrataan aina vedellä, joten touhu oli myös märkää ja kylmää, koska vesi ei aina ollut kovin lämmintä. Eli timanttiplaanin keskelle tuli vettä koko ajan vähän. Samoin tuli nauhahiomakoneeseen ja tuon vedentulon säätely olikin sitten se juttu. Jos aukaisit hanan varomattomasti, vesi roiskui kattolamppuihin asti ja sait suihkun, mitä tuli kokeiltua. Jos vettä tuli liikaa, se roiskui, kädet kastuivat ja lasi tuli liukkaaksi, jos tuli liian vähän, ei lasi hioutunut. Nauhahiomakoneen yhteydessä oli pieni kartionmuotoinen hiomalaite, jolla hiottiin lasin sisäsyrjä. 

Kokeilin kaikkia koneita, timanttiplaaneja oli kaksi, pieni ja iso ja yksi nauhahiomakone. Eniten pidin nauhahiomakoneesta ja isosta timanttiplaanista. Niissä on eri hiomisasento, nauhahiomakoneessa lasi ei lähtenyt niin helposti kädestä ja se oli aika tehokas. Mutta se roiskutti vettä enemmän päälle. Timanttiplaanissa piti keskittyä, ettei lähde lasi kädestä. Mutta timanttiplaanissa oli jotenkin rentouttavaa pyörittää lasia, ehkä sen dreijaamista muistuttavasta liikkeestä johtuen. Vaikka en olekaan koskaan kokeillut saven dreijaamista. Lasia piti pyörittää tasaisesti, jotta se hiotuu tasaiseksi. Ihmisellä kun on taipumus painaa kämmenten kohtaa enemmän, minkä huomasin itsekin. Sen lisäksi piti liikuttaa lasia hiomalevyllä reunalta keskelle ja takaisin, jotta levy kuluu tasaisesti, eikä vain pyörittää lasia yhdessä kohtaa levyä. Opettajalla hommaan meni muutama minuutti, itsellä melkein puoli päivää. 

Hiekkapuhalluskuva paperille piirrettynä.

 Maanantain tehtävänämme oli piirtää kuva valmiiksi. Päässä pyöri paljon ideoita ja kokeilin piirtää monenlaista. Lopulta aloin piirtämään kaaria ja viivoja edestakaisin ja kuvasta tuli aika hieno. Kuvassa voi nähdä vaikka tähkiä tai sulkia. Se muistutti aluksi enemmän tähkiä mutta jouduin vähän lyhentämään kuvaa alaosasta, jolloin tähkien varret lyhenivät ja ne alkoivat muistuttaa enemmän sulkia. Ideana minulla oli leikitellä positiivilla ja negatiivilla, eli tehdä toiseen lasiin positiivi ja toiseen negatiivi samasta kuvasta.

Kuvat piirrettynä hiekkapuhalluskalvolle.

Ajatuksena positiivi/negatiivi kuulostaa yksinkertaiselta mutta kuvaa tehdessä piti miettiä, miten sen toteuttaa siten, että kuva kuitenkin näkyy selkeästi. Se ei enää ollutkaan niin yksinkertaista. Piti ajatella siten, että se alue, jonka leikkaan auki, tulee hiekkapuhalletuksi, eli huurteiseksi ja peitetty alue jää kirkkaaksi. Kiinnitin ensin ison kalvon lasin pintaan ja kaiversin tai leikkasin aukot ihan tavallisella mattoveitsellä vai miksi niitä veitsiä nimitetään, joissa on sellainen katkaistava terä päässä? Joillakin oli kirurginveitsi mutta ihan hyvä se tavallinen mattoveitsi oli, yllättävän tarkkaa ja ohutta jälkeä sillä sai aikaan.

Hiekkapuhalluskalvot kaiverrettuina laseissa.

Hiekkapuhalluskalvo oli siitä mukavaa, että sitä pystyi kiinnittämään ja irrottamaan helposti uudestaan ja uudestaan. Etenkin toinen lasi, johon tuli hiekkapuhallettu tausta, olisi muuten ollut todella haastavaa tehdä, että sai irtokuviot kohdalleen. Tein niin, että leikkasin irtonaiset kuviot karkeasti ja kiinnitin lasiin ja vasta, kun olin saanut ne tasaisin välein kiinnitetyiksi, aloitin kuvioiden tarkemman leikkaamisen. Muuten noin hankalanmuotoisia kuvioita olisi ollut mahdoton kiinnittää tasaisesti.

Valmiit lasit hiekkapuhalluksen ja viimeistelyjen jälkeen.

Hiekkapuhallus oli mukavaa ja aika helppoa. Joskin näin jälkikäteen ajatellen, tekisin ohuimmista viivoista hivenen paksumpia, näin ne erottuisivat paremmin ainankin kirkkaasta lasista. Ehkä ne erottuisivat värillisestä lasista paremmin. Taidankin kokeilla... Mutta valkoinen maitomainen hiekkapuhallettu lasinpinta on mielestäni kaunis.

Nimikaiverrukset lasien pohjissa.

Kaiverruskoneen käyttö kuului osana kylmätyöstökurssiin. Sen käyttö oli yhtä helppoa kuin kynällä kirjoittaminen. Kaiversin lasien pohjiin etunimeni ja vuosiluvun. Myös hiekkapuhalluksiin olisi voinut kaivertaa mutta nyt en siihen ruvennut, taidan kyllä kokeilla sitäkin jatkossa.

Lasinaluset paperilla ja tussilla piirrettynä laseihin.

Lopuksi vielä tekemäni lasinaluset. Totesin jo alussa, että huh, mikä viikko. Ja huh, miten pitkä tästä postauksesta tuli. Jos jaksoit lukea tähän asti, kiitos siitä. Lupaan, että kohta loppuu. Näihin lasinalusiin en enää jaksanut kovin panostaa, mikä näkyy lopputuloksessa. Yrittäkääpä itse opetella kolmessa päivässä liki kymmenen uuden koneen käyttö ja siten, että osaatte niitä jatkossa käyttää ihan itsenäisesti...Sen verran täytyi luopua tuosta perisynnistäni, eli perfektionismista ja ajatella, että kurssin tarkoitus oli enemmänkin oppia koneiden käyttöä, kuin tehdä täydellisiä käyttöesineitä. Sitä vaan haluaa tehdä jotain järkevää, eikä pelkkiä  harjoitelmia. Lasinaluset on tehty valmiiksi leikatuista värillisistä ikkunalasin paloista. Ja kuten kuvista näkyy, lopputulos ei todellakaan ole suunnitelman näköinen. Kuulainkone oli hankala käyttää ja olisi vaatinut enemmän harjoitusta, jotta lopputulos olisi ollut suunnitellun näköinen mutta pääasia oli, että tutustuin koneeseen.

Suunnitelma vs. valmiit lasinaluset.

Lisäksi harjoittelimme lasin poraamista ja porasin aika hienon reiän lasinpalaseen. Ikävä kyllä siitä ei ole kuvaa mutta reikä mikä reikä. Porakone oli tavallinen pystypora, jossa oli vain timanttiterä ja vesi tuli terän sisältä. Juju oli porata hiukan kerrallaan hitaasti, ettei lasi halkea. Ja puoliväliin porattua olisi hyvä kääntää toinen puoli ja porata loput toiselta puolelta, jotta reiästä tulee siistimpi. Hankaluus oli todella huono näkyvyys porakoneella. Siihen olisin kaivannut jonkinlaista työvaloa. Seurasimme myös sujuvasti vierestä, kun opettaja esitteli lasin sahausta. Siihen vehkeeseen koskeminen ei heti tullut pieneen mieleenikään, sen verran pelottava se saha oli. Eikä meiltä onneksi sitä edellytettykään, todettiin vain, että tarpeen vaatiessa löytyy aina joku, joka voi sahata puolestamme. Ja hyvä niin. Kaikkinensa viikko oli mielenkiintoinen ja olisin suonut, että kurssi olisi kestänyt kaksi viikkoa, niin paljon tuli uutta asiaa. Luulen, että näitä laseja tulee tehtyä enemmänkin iltapuhteena...