Lasinsulatusta

Ensimmäiset sulatuslasit leikattuina

 Kaksi viikkoa on aivan liian lyhyt aika paneutua sulatuslasin saloihin. Varsinkin, kun en ole koskaan tehnyt sulatuslasista mitään. Sentään jotain tiesin lasista ylipäänsä lamppuhelmien pohjalta, joskin sulatuslasitekniikka on hyvin erilainen. Käytin Bullseye -lasia, tämä näin kuriositeettina, sinänsä lasin merkillä ei ole merkitystä, kunhan käyttää yhteensopivia laseja, jotta lasiin ei tule stressiä, mikä taatusti jossain vaiheessa särkee lasin. Effetre -lasi olisi ollut sen puolesta minulle sopivampaa, että se sopii yhteen lamppuhelmissä käyttämäni Moretti -lasin kanssa, kun taas Bullseye ei käy mutta siinä ei ollut niin kivoja värejä ja ajattelin, että on tässä vaiheessa helpompaa pysytellä yhdessä lasissa ja opetella tuntemaan sen käyttäytyminen ja ominaisuudet uunissa. Sitten myöhemmin ehdin tutustua Effetreen, enhän tässä vaiheessa kuitenkaan vielä ole yhdistämässä lamppuhelmiä sulatuslasiin. Lasinsulatuksen periaate on yksinkertainen: lasit leikataan ja sulatetaan uunissa. Siihen se yksinkertaisuus loppuukin. Jo pelkkä lasinpalojen leikkaaminen timanttiterällä oli hankalaa. Ei todellakaan minun hommaani. Kädet olivat täynnä pienenpieniä viiltohaavoja, joita ei edes huomannut ennen kuin kuori appelsiinin..voi sitä kirvelyä.

Lasia uuniin laittamassa

 Sulatuskorut piti oikeastaan rakentaa uuniin uudestaan, pienen pienten lasinpalasten latominen päällekkäin oli haastavaa puuhaa. Ne liikahtavat helposti uunissa, jolloin saattaa tulla hassuja kuvioita. Tämä osaltaan lisää sulatuksen yllätyksellisyyttä, pidän pienestä jännitysmomentista. Näin koruista tulee todella uniikkeja. Mehiläisvahalla voi yrittää kiinnittää lasikerroksia toisiinsa mutta mehiläisvahan sulaessa kerrokset tuppaavat liukumaan, myös kirkasta kynsilakkaa voi käyttää mutta kuulin sen kikan niin myöhään, etten ehtinyt sitä kokeilemaan. Ehkä kokeilen sitä jossain vaiheessa. 

Uuniin ladotut lasinpalat

 Tältä uuniin ladotut lasinpalat näyttävät. Nämäkin odottivat uunissa sulatusta viikonlopun yli, koska kukaan ei ollut osannut laittaa uunia päälle. No, eivät ne miksikään olleet uunissa menneet, hyvin olivat kasassakin pysyneet. Ja se uunin ohjelmointi on oma hommansa, jota en tässä sen tarkemmin käy lävitse.

Lähikuva uuniin ladotuista lasinpaloista

 Lähikuvassa näkyvät hyvin monet lasikerrokset. Etualalla olevien palojen koko on noin pari senttiä kanttiinsa, siis alimmaiset ja päällimmäiset palaset, välissä on sitten pienempiä palasia. Tämä juuri tekee hommasta haasteellisen, yrittäkääpä itse latoa parin sentin kokoisia lasinpalasia kerroksittain ja laittaa väliin sentin kokoinen pala tai pienempi ja saada tämä neli-, jopa viisikerroksinen kakku vielä pysymään kasassa. Kuvassa näkyvät oranssit lasinpalaset muuten ovat niitä punaisia strikereitä, niitäkin on kuvassa kahta sävyä, tummaa ja kirkkaampaa.

Ensimmäiset lasit sulatettuina ja seuraavat leikattuina

Tarkoitukseni on tehdä näistä sulatuslaseista koruja, joten halusin niiden koon pysyvän suhteellisen pienenä. En pidä isoista riipuksista ja aion tehdä myös rannekoruja. Sulatetun lasin lopulliseen kokoon vaikuttaa lasikerrosten lukumäärä. Käyttämäni sulatuslasi on paksuudeltaan 3 mm, ja koska olen tunnetusti monimutkainen luonne, käytin useimmiten neljää kerrosta lasia, enimmillään viittä kerrosta, joskus tyydyin kolmeen kerrokseen. Nyt tullaankin sellaiseen hauskaan huomioitavaan asiaan: sula lasi hakeutuu aina 6 mm paksuuteen. Tämä nyt vain on sulan lasin ominaisuus, eli jos käytät vain kahta kerrosta lasia, koko pysyy samana, muuten se on huomioitava lopullisessa koossa. Suomeksi sanottuna, jos haluat pieniä koruja mutta käytät neljää lasikerrosta, leikkaat niistä vielä pienempiä, koska ne suurenevat sulatettaessa. 

Japanilaistyylisiä muotokokeiluja

Ensimmäisenä päivänä kokeilin myös muita muotoja pelkkien neilöiden tai suorakaiteiden sijaan. Tässä eräs ideanpoikanen, jonka tuloksena oli japanilaishenkisiä paloja. Kokeilu vähän epäonnistui, en pystynyt leikkaamaan niin pieniä lasinpalasia, että niistä olisi tullut sellaisia kuin tarkoitin. Niinpä luovuin kokeiluista ja keskityin suorakaiteen tai neliön muotoon. Ihan yksinkertaisesti siksi, että se oli helpoin muoto leikata ja pidän selkeistä muodoista. Myöhemmässä vaiheessa kokeilen varmasti vähän erilaisia muotoja, kuten kolmioita ja ympyröitä tai soikeita muotoja. Tämähän oli vasta ensimmäinen tutustumiseni sulatuslasiin. 

Lasinsulatuskurssin satoa

Sulatetut lasit olivat hienoja, yllätyin vähän itsekin, kuinka kauniita niistä tuli. Tein aina muutaman samanlaisen, jotta ne voisi myöhemmin koota koruiksi ja kokeilin vähän erikokoisia paloja. Osasta tuli enemmän riipuskokoa, osasta tein tarkoituksella pienempiä, jotta niistä voi tehdä esimerkiksi rannekorun tai korvakorut myöhemmin.

Upeita punaisia sävyjä

Punaiset sävyt tein strikereilla, eli väriä vaihtavilla laseilla, kuten lamppuhelmissäkin. Olisi valmiita punaisia sävyjäkin ollut mutta pidän strikereista niiden yllätyksellisyyden vuoksi.

Strikerit ovat yllättäviä myös sulatuslasissa

Kaikista strikereista ei suinkaan tullut punaista, vaan upeaa violettia. Tosin luulin tämän muuttuvan pinkiksi väriksi. Jos pohjana oli tumma lasi, täytyi muistaa strikerin alle laittaa aina valkoinen lasi, muuten sen väri ei näy.

Laaja väri- ja kokoskaala

Yritin kokeilla värejä laajasti ja tehdä myös erikokoisia paloja, koska tarkoitukseni ei suinkaan ole tehdä pelkkiä riipuksia. Itse asiassa en tässä vaiheessa uhrannut paljonkaan ajatusta, miten näistä paloista teen korun, vaan keskityin vaan lasinpalojen sulatukseen. 

Kuparilankaspiraaleja ja Kanthal -langasta ripustuslenkit

 Ohuesta kuparilangasta voi tehdä spiraaleja ja muita muotoja ja langat jätetään kahden lasin väliin. Valitettavasti sitä ei voi käyttää ripustuslenkkeihin, koska kupari hapertuu lämmössä liikaa, eikä kestä. Ripustuslenkkeihin käytetään Kanthal -lankaa, jota kokeilin ihan muutamaan riipukseen, koska en vain pidä sen ulkonäöstä. Kanthal on metalliseos, joka kestää kuumuutta mutta kun se vain näyttää mielestäni niin kököltä. Hienohopealankaa olisi voinut kuulemma käyttää mutta valitettavasti sitä minulla ei nyt tähän hätään ollut, Sterlinghopealankaa kyllä olisi ollut mutta sekään ei kestä kuumuutta. Jos lanka jätetään lasin ulkopuolelle, sen pitää kestää uunin kuuma lämpötila, yli 800 astetta, ja säilyttää muotonsa ja kestävyytensä. 

Kuparilankaspiraaleja

 Lasikerrosten väliin laitettu kuparilanka hapettuu ruskehtavaksi. Litteästä kuparilangasta voi tehdä myös hienoja puita, jota kokeilin pariin riipukseen. Laitoin niihin myös Kanthal -langasta vähän koristeellisemmat ripustukset, koska lanka näkyisi ikävästi kirkkaan lasin läpi. Puista tuli hauskasti hiukan eriväriset, vaikka lanka oli ihan samaa. Sulatuslasin palat ovat nyt siis sulatettuja mutta vielä kaukana valmiista koruista. Niitä pitää ensin työstää, hioa tarvittaessa ja miettiä miten rakennan niistä koruja, kieputanko lankaa lasien ympärille, hionko urat sivuihin, poraanko reiät, liimaanko, vai mitä teen?

Kuparilankapuut ja Kanthal-langasta ripustimet