Alhambra

Siellä se aurinko kajottaa

 Olen jo aiemmin kertonut juhannusperinteestäni. Yllä olevassa kuvassa näkyy se saari, jonne suuntaan veneellä juhannuksen aikoihin. Sanon aikoihin, koska kokemus on opettanut, ettei pidä jättää soutureissua juuri juhannusaattoon, silloin voi sataa, olla taivas pilvessä tai jotain muuta, jolloin ei näy keskiyön aurinko. Saaren takaa aukeaa järvenselkä ja saarennokassa on pieni kalliokieleke, jolta on hyvä kuvata keskiyön aurinkoa.

Keskiyön aurinko

Ja tältä se aurinko näytti. Kamera vaan ei pysty vangitsemaan todellista maisemaa, silmä näkee paremmin. Valo on pehmeän keltaista, silti huikaisevan voimakasta. Valo on minulle tärkeä tunnelman tekijä, sen muistan parhaiten myöhemmin. Jotkut muistavat tuoksut tai äänet, minä muistan valon. Ja kuten kuvasta näkyy, pilviä oli taivaalla. Kuva on otettu tuntia ennen puolta yötä, puolilta öin pilvet peittivätkin sitten auringon.

Alhambra -rannekoru

Vaikka olin lomalla, koruilusta en voi lomailla. Korujen tekeminen on ikään kuin minuun sisäänrakennettu, yhtä vähän voisin olla hengittämättä. Eihän tiikerikään voi olla ilman juoviaan tai seepra raitojaan. Inspiroidun monista asioista ja huomaan koruissani myöhemmin vaikutteita elämäni tapahtumista, paikoista, ajatuksistani. Se näkyy eri tavoin koruissa, se voi näkyä väreissä, kuten yllä oleva Alhambra. Siinä näkyy auringon sävyjä, pehmeää kullankeltaista, ruskean punertavaa. Ei päivän keltaista, vaan yön auringon sävyjä, pilven reunan punerrusta. Nimi Alhambra vain tuli mieleeni, ehkä alitajunta poimi sanan ambra korun meripihkan sävyisistä helmistä. Tiesin, että Alhambra tarkoittaa jotain, eikä ole vain mielikuvitukseni luoma kirjainyhdistelmä. Yllätyksekseni Alhambra onkin vanha maurilaisten kuninkaiden palatsi Granadassa, Espanjassa. Alhambra tarkoittaa arabian kielessä punaista linnaa.