keskiviikko 31. maaliskuuta 2010

Ketunhäntä Kainalossa

Innostuin taas kokeilemaan ketjunpunontaa. Tällä kertaa syntyi Foxtail-ketjua sen verran, että sain renkaista tehtyä rannekorun ja korvikset. Ihanat tuliakaatit ja Foxtail-ketju, niin eihän nimi voi olla muu kuin Ketunhäntä Kainalossa. Suunnitteilla on tehdä vielä kaulakoru samaa sarjaa, jahka ehdin sahata lisää renkaita. Ketju on muhkean pyöreää, nimensä mukaisesti mutta helppoa tehdä, kunhan pääsin jyvälle ideasta. Varsin paljon renkaita kyllä kului pieneen pätkään ketjua ja aika kankeaakin ketju on. Ihanat oranssin läpikuultavat tuliakaatit sopivat tähän ketjuun hyvin. Työkaverini ehdotti ketjun tekemistä kullatusta langasta tai pronssista, hän kun pitää lämpimän värisistä koruista, hopeanväri on kylmä. Itse pidän hopeanväristä, joten olen tähän asti pitäytynyt siinä värissä mutta pikkuhiljaa rupesin lämpenemään työkaverini ehdotukselle. 

Nyt täytyy ehdottomasti kokeilla kullanväristä ketjua, kunhan tämä pääsiäinen on ohi. Olemme nimittäin pääsiäislomalla mökillä. Kannettava tietokone ja langaton nettiyhteys ovat löytäneet tiensä tännekin, joten hetihän piti kokeilla kuinka hermoni kestävät hidasta yhteyttä ja päivittää vähän korublogia. Uusia koruja on tehty ja vanhoja julkaisen nyt ViHMU-galleriassa. Ne olivat tilaustöitä lahjaksi ja lahjat on nyt annettu, joten julkaisen kuvat muidenkin iloksi. Neiti Kevät oli tilaustyö, jonka kaulakorun tein jo aiemmin ja sitten siihen piti tehdä sopiva rannekoru. Se on ihanan vihreä ja keväinen koru. Lahjan saaja oli kuulemma kovin ilahtunut koruistaan. 

Valentina taas on tehty ystävälle kiitoksena hänen lahjoittamastaan lelupussista. Vain väristä sovittiin etukäteen ja siitä, että teen pitkähkön kaulakorun. Hän toivoi mustaa ja hopeanväriä. Päätin käyttää isoja mustia laavakiviä, pidän laavakivien kuoppaisesta pinnasta ja niille sitten vastakohdaksi sileitä mustia lasihelmiä. Hopeanväriksi valitsin tumman hopean, ettei korusta tule liian bling, koska ystäväni ei ole bling-ihminen. Muinaisketjua mieleni on tehnyt kokeilla jo pitkään. Käyttämällä erikokoisia renkaita ja erilaisia lukumääriä sain ketjusta mielenkiintoisemman, se on keskeltä paksumpi ja kapenee päihin. Ystävä on jo saanut korun mutten tiedä hänen reaktiotaan siihen vielä. Täytyy kysyä myöhemmin mitä hän piti korustaan. On ihanan haastavaa tehdä koru jollekin ihmiselle ihan sen mukaan, mikä fiilis minulle hänestä tulee. Usein värit ja korun tyyli osuvat yllättävän kohdalleen sen kanssa mitä se ihminen olisi itsekin toivonut. 

maanantai 22. maaliskuuta 2010

Black Kate ja muita nykkelihelmiä



Palasin äskettäin töihin hoitovapaan jälkeen ja työkaverini Kati kyseli minulta avainhelmiä. Sellaisia ei ollut hänen silmäänsä sattunut ViHMU-galleriassani. Enpä ollut sellaisia koskaan tehnyt mutta kiinnostuin oitis asiasta ja palasin muutaman päivän päästä töihin mukanani kasa erivärisiä nykkelihelmiä. Nimettynä tietysti Katin mukaan, koska idea oli hänen. Innostuin itsekin kokeilemaan helmiä ja täytyy myöntää, että kätevät ne ovat, avaimia ei tarvitse kaivaa taskusta ja kaiken lisäksi ne antavat kivan säväyksen työasulle.  Lisää kuvia muistakin nykkelihelmistä löytyy ViHMU-galleriasta. Nykkelihelmille oli heti menekkiä, niinpä tiedän mitä teen vapaa päivinä. On tuo koruilu hiukan vähentynyt töihin paluun jälkeen, kaikki vapaa aika on mennyt tilaustöitä tehdessä. Nykkelihelmiäkään en ole ehtinyt tehdä varastoon, kaikki ovat menneet sitä mukaa kuin olen ehtinyt niitä tekemään. Toisaalta arkivapaat mahdollistavat koruilun ihan eri tavalla lapsen ollessa kuitenkin hoidossa. Kerrankin on ihan koko päivä aikaa tehdä koruja, se tuntuu vallan ylelliseltä. Lisäksi päivähoidosta on se etu, että lapsi nukahtaa illalla aikaisin, jolloin myös illalla jää omaa aikaa. Hoitovapaalla ollessani rytmi oli hiukan erilainen, silloin lapsi nukahti illalla myöhemmin, jolloin en itsekään jaksanut enää tehdä mitään.