Vihdoinkin on joululoma alkanut! Viime yön nukuimme junassa matkalla mummolaan joulun viettoon. Postauksia on ollut aika vähän viime aikoina, koska suurin osa tekemistäni koruista meni joulupukin konttiin, eikä niitä näin ollen voi vielä julkaista blogissa. Sitten jouluaaton jälkeen on luvassa paljon lahjapostauksia.
Absence -rannekoru
Mutta olen sitä jotakin sentään saanut aikaan. Muistattehan taannoin tekemäni mustan synkeän Neitha -setin? Ja sen surullisen tarinan, jonka tuntoja korussa purin? No, Absence on tehty samoissa aatoksissa, Neithan jälkeen, kun synkimmät aatokset olivat jo ohi. Koru on yhä surumielinen mutta valoisa. Se kertoo, että elämä jatkuu.
Absence -setti
Valkeita lasihelmiä, harmaata akaattia, sinertävän harmaata labradoriittia, mystistä kirkasta kvartsia ja kuukiviä riipuksina. Valkoista, harmaata maitomaista utua, kristallin kirkasta valoa. Hopeanvärinen arkinen ketju, ei mitään bling blingiä ja pieni karabiinilukko, joihin olen nyt niin ihastunut. Ne ovat liian pieniä nykkelihelmiin mutta ihanan jykeviä ranne- ja kaulakoruissa. Rannekoru jatkettava ja koko setti toisiinsa yhdistettävä, jolloin saa yhden pitkän kaulakorun. Todella kätevää ja huomaan nykyisin yhä useammin tekeväni monikäyttöisiä koruja.
Absence -setti yhdistettynä
Nämä uudet korut löytyvät Vihmukaupasta vasta ensi vuoden puolella. Nyt on Vihmulla joululoma, toki kauppa on aina auki mutta loma on ideoinnin ja uusien kujeiden miettimisen aikaa. Mukavaa ja jännittävää joulunodotusta kaikille! Ja seuratkaa toki Vihmun joulukalenteria, jännitys tihenee päivien vähetessä mitä mahtavia tarjouksia luukkujen takaa löytyykään! Jouluun on enää muutama päivä aikaa!
Suunnittelin tänään tekeväni enkelikoruja mutta toisin kävi. Satuin avaamaan mustien ja harmaiden helmien lootani ja löysin ihanat harmaat kvartsihelmet pienillä viisteillä. Enkelikorut unohtuivat samantien, kun harmaat kvartsit huusivat haluavansa rannekoruksi. Pienet viisteet antavat ihanaa kimmellystä helmille ja harmaa väri on minulle kvartsissa erikoinen, se lienee syykin helmien ostoon. Harmaa kimmellys vaati ehdottomasti kaverikseen mustaa mattasävyä. Muistelin minulla olleen mustaa onyksia mattana mutten löytänyt niitä. Sen sijaan löysin mustia mattalasihelmiä. Helmien väliin halusin pieniä hopeanvärisiä sileitä rondelleja. Nyt alkoi musta-harmaa-hopea -värikartta hahmottua koruun. Aikani kokeiltuani vielä eri helmiä, päädyin lopulta kirkkaaseen mystiseen kvartsiin ja grafiitinharmaisiin helmiäislasihelmiin. Muut helmet ovat suhteellisen isoja, eli 10 mm, paitsi helmiäislasihelmet ovat 8 mm. Halusin koruun massiivisen hopeanvärisen salpalukon ja kaivoin runsaista kätköistäni ISON soikean salpalukon, jossa on kauniisti aaltoileva salpa.
Korua tehdessäni tuli jostain syystä mieleeni Musta Orfeus, muistattehan sen elokuvan? En tiedä miksi, en ole sitä nähnyt aikoihin, enkä kuunnellut edes elokuvan musiikkia. Kummallisia ovat assosiaatioiden tiet mutta korun nimen ne antavat, niinpä rannekorusta tuli pelkkä Orfeus, ei musta, siinä ei ole riittävästi mustaa siihen nimeen, ehkäpä joskus teen vielä mustankin Orfeuksen. Minulle käy usein niin, että saan voimakkaan inspiraation jostain, tässä tapauksesta harmaista kvartseista ja sitten siitä kehittyy visio, jota kohti pyrin ja sillä tavalla koru pikkuhiljaa rakentuu. Kokeilemalla eri helmiä, kunnes löydän visiooni sopivat. Tiedän kyllä, koska joku asia korussa ei ole oikein ja korjaan sitä, kunnes kaikki loksahtaa kohdalleen ja koru on valmis. Tämänkin rannekorun tein kolmeen kertaan ennen kuin olin tyytyväinen lopputulokseen.