sunnuntai 26. elokuuta 2012

Emalointia

 On syksy ja koulu alkoi taas. Koko kesä meni hetkessä odotellen, koska se oikein alkaa. Enkä oikein huomannut missä vaiheessa syksy hiipi kesän tilalle. Nyt on ihanat aurinkoiset päivät mutta ilmassa on silti syksyn vilpo jo. Kesä meni aika haipakkaa töiden merkeissä lyhyitä lomahetkiä lukuunottamatta. Ja niin äkkiä, että huomaan hämmästyksekseni viimeisen postauksen olevan heinäkuulta ja nyt on melkein syyskuu. Ekalla kouluviikolla oli ihanan lämmintä, jopa hiostavaa ja tulipa käytyä kerran uimassakin. Siis emaloinnin ohessa. Emalointi oli superkivaa ja viikko todella lyhyt aika oppia emaloinnin saloja. Kuvia muistin silti ottaa eri työvaiheista runsaasti. Joten pitkä postaus tiedossa, ota kuppi kahvia ja rentoudu. Asuntolahuoneestani avautuu ihanan inspiroiva peltonäkymä. Viime keväänä asuin toisella puolella ja ikkunastani näkyi asuntolan parkkipaikka, ei lainkaan niin inspiroiva näkymä kuin tämä allaoleva vai mitä?
 Emalointia lienee monenlaista, ainakin lasia voi emaloida ja emaliastiat ja -kattilat muistaa jokainen. Tällä kurssilla emaloimme kuitenkin metallia ja kupari on kaikista paras pohjametalli. Tai kulta ja hopea ovat ilmeisesti ominaisuuksiltaan vielä parempia mutta niiden hinta on paljon kalliimpi. Itse rakastan kuparia, joten se sopi minulle erinomaisesti pohjamateriaaliksi. Kuparin ostimme opettajalta 10x10 cm paloina, joista sai sitten tehdä sellaisia paloja kuin haluaa. Ihan ensin pohja sahataan ja viilataan muotoonsa. Sitten porataan reiät tarvittaviin kohtiin. Itse inhoan yli kaiken tasaisia lättyjä, joten kopautin pallopäävasaralla kuparilätkiini hiukan muotoa puupölkkyä vasten. Siis ihan pieni kopautus keskelle palaa sai ihmeitä aikaan, minulle pitää olla kuperaa ja koveraa, eikä tasaista lättyä. Mutta se on makuasia, jos sen haluaa tehdä, se tehdään tässä vaiheessa. Se on myöhäistä, kun emalipinta on poltettu, silloin ainoastaan rikkoo emalipinnan.
Käsitellyt ja puhdistetut kuparilätkät odottamassa pohjaemalointia.
 Emalijauheet ovat lasijauhetta, joka sulatetaan kuparin pinnalle. Ihan mikä tahansa lasijauhe ei käy, siis lasihelmille ovat omat emalijauheet, koska niiden lämpökertoimet ovat erit kuin metallin. Kuparille sopivan emalointijauheen täytyy olla lämpökertoimeltaan sama kuin kuparin lämpökerroin, jottei emalipinta jäähtyessään mene rikki. Sama asia kuin lamppuhelmiä tai lasinsulatusta tehdessä, ei voi sekoittaa kahta erikertoimista lasia keskenään, jäähtyessä lasiin tulee stressiä, joka rikkoo valmiin työn. Kun kuparipohja on viilattu, porattu ja muotoiltu, se puhdistetaan teräsvillalla ja pestään hanan alla lämpimällä vedellä liat ja rasvat pois. Sen jälkeen se kastetaan Sinoliin muovipihdeillä, eikä siihen tämän jälkeen saa enää koskea käsin, vaan ainoastaan pihdeillä tai pienellä lastalla. Sitten pohja laitetaan puhtaalle paperialustalle kuivumaan (vanha puhelinluettelo on oikein kätevä tässä hommassa, sillä paperia kuluu) ja tehdään pohjaemalointi. Eli sivelllään ensin pohja kauttaaltaan laventeliöljyllä käyttäen pientä sivellintä, kun alkoholi on ensin kuivunut pinnasta pois. Laventeliöljy auttaa emalijauhetta tarttumaan kuparin pintaan. Sen jälkeen kannattaa nostaa palat puhtaalle paperille lastan avulla.Tämä siksi, ettei paperille jäävä ylimääräinen emalijauhe sotkeentuisi kovin paljon laventeliöljyyn, koska se kaadetaan sitten takaisin purkkiin.
Emalointiväri ripoteltuna.
 Emalointivärejä on sekä opaakkeja että transparentteja ja ne ovat pienissä purkeissa, joiden kannessa on siivilä. Emalijauhetta sirotellaan kevyesti sormella taputellen paksuhko kerros pohjan päälle, kuten suolaa. Ja niin paksusti, ettei alla oleva kupari pilkota lainkaan läpi, sanoisinko noin 1,5 mm kerros mutta sen kyllä oppii käytännössä. Etenkin reunoille kannattaa sirotella jauhetta riittävästi, ei haittaa, vaikka meneekin yli paperille, sitä varten se paperi alla on. Reunat nimittäin palavat helposti läpi, ellei niissä ole riittävän paksua kerrosta emalijauhetta. Paperista on sitten helppo kaataa ylimääräiset jauheet takaisin siivilän läpi kippoon. Uusi paperi kannattaa vaihtaa aina uudelle värille, jotta värit pysyvät puhtaina. Siksi paperia kuluu aika lailla. Sitten palat nostetaan pienen metallilastan avulla polttoritilöille ja laitetaan uuniin noin minuutiksi. Uuni on noin 820 asteinen, jotta lasi sulaa kunnolla kuparin pintaan kiinni. Käytäntö opettaa uuniajan säätämisen mutta noin yleisesti voi sanoa, että transparentit värit vaativat hieman lyhyemmän ajan.
Emalointiuuni.
 Työt nostetaan uunista hetkeksi uunin päälle jäähtymään, näin vähennetään lämpöshokkia, joka saattaisi rikkoa emalointia. Muutenkin töiden täytyy muistaa antaa jäähtyä rauhassa, ennen kuin pohjat pestään.
Kauniisti kuultavat transparentit työt jäähtymässä.
 Kurssin aluksi teimme neljä kokeilua eri tekniikoilla, jotta nämä neljä perustekniikkaa tulivat tutuiksi. Tekniikat olivat: raape, maalaus, soluemalointi ja sabluuna. Niinpä tein neljä isoa riipusta, jotka näkyvät alla olevassa kuvassa. Soluemalointi ja maalaus eivät olleet minun juttuni, joten keskityin kokeilemaan eri värejä käyttäen raape- ja sabluunatekniikkaa. Raapetekniikka lienee joillekin grafiikasta tuttu. Pohjaemaloinnin jälkeen pestiin jäähtynyt korupohja vesihanan alla karhuntassulla, etenkin lätkän taustasta piti pestä palaneet karstat pois. Tämän jälkeen pohja käytettiin Sinolissa, kuivattiin ja asetettiin puhtaalle paperille. Päälle ripotettiin toinen väri, jonka väriseksi koru jää valmiina ja sitten vain kumisella pienellä "kynällä" ikäänkuin vedettiin syrjään emalijauhetta paljastaen pohjan värisiä viivoja. Nyt ei sivelty pohjaa laventeliöljyllä, koska ylimääräinen jauhe oli tarkoitus "raapia" pois. Kun kuvio oli valmis, pohja uuniin minuutiksi ja homma oli sillä selvä.
Ylärivi vasemmalta: raape ja maalaus. Alarivi vasemmalta: soluemalointi ja sabluuna.
 Sabluunatekniikassa piti tehdä sabluuna jostain paksusta paperista, pestyn ja Sinolissa puhdistetun pohjan päälle siveltiin laventeliöljyä, jotta sabluuna tarttuu siihen hyvin. Asetettiin sabluuna pohjan päälle ja ripoteltiin emalijauhe. Varovasti poistettiin sabluuna ja poltettiin korupohja uunissa. Ei ihan niin helppoa kuin äkkiseltään kuulostaa. Mutta pääsääntöisesti tällä tekniikalla saa tehtyä tarkkoja kuvioita. Maalaustekniikassa emalijauheeseen sekoitettiin pieni määrä tislattua vettä ja sekoitettiin väritahna, jolla maalattiin siveltimellä pohjaemaloinnnin päälle. Tässä ei tarvita laventeliöljyä, koska maalissa on vettä, joka pysyy pohjan päällä. En jaksanut tehdä riittävästi maalia ja mielestäni se oli jotenkin suttuista. Sillä saa pehmeitä, utuisia kuvioita. Ei ollut minun juttuni. Soluemaloinnissa tehdään kuparilangasta, 0.6 mm vahvuisesta, erilaisia kuvioita, jotka asetetaan pohjaemaloinnin yhteydessä emalointijauheen päälle ja toivotaan, siis tarkoitus on, että kuparilanka tarttuu sulaan lasiin kiinni. Ehkä onnistuu paremmin tasaiselle palalle, haastavampaa kuperalle pinnalle. Sitten kuparilangan muodostamat kuviot, solut täytetään tuolla äsken mainitulla maalilla siveltimen avulla. Tämäkään ei ollut minun juttuni, koska en jaksanut tehdä maalia riittävästi. Toki kuparilangan voi jättää silleenkin, ilman mitään ja ihan hienolta sekin näyttää.
 Harjoitelmana tekemäni musta-valkoinen raapetekniikalla tehty riipus näytti niin hienolta, että siitä sain idean korusetin tekemiseen, joka oli kurssin lopputehtävänä. Yllä korusetin osat ensin pohjaemaloituina ja valmiina raapetekniikalla kuvioituina. Tästä vaiheesta on vielä matkaa valmiiksi koruiksi, enkä vielä varmasti tiennyt, miten kasaan korut valmiiksi. 
 Yllä tekemäni musta-valkoinen setti, joka koostuu kaulakorusta ja korviksista. Ensin tekemäni piirrossuunnitelma, jossa näkyy tapani piirrellä paljon kuvia sikin sokin paperille. Vieressä valmis korusetti mallinuken päällä. Päädyin tekemään klassisen musta-valkoisen  setin raapetekniikalla leikitellen mustalla ja valkoisella. Hauskaa elävyyttä ja muotoa koruun tuli, kun hoksasin kääntää alimmaisista valkoisista osista koverat puolet ylöspäin ennen pohjaemalointia. Se on kiva vastakohta kuperille mustille yläosille. En tosin tiedä näkyykö se kuvasta mutta luonnossa näkyy selkeä ero, voin vakuuttaa. Koska setti on tehty kuparipohjille, kasasin sen kuparilangasta tehdyillä 8-lenkeillä pelkkien välirenkaiden sijaan, tein myös korviskoukut itse kuparilangasta, jotta sain ne malliltaan sopiviksi. Valmiit korviskoukut näyttivät näissä hölmöiltä. Noihin 8-lenkkeihin päädyin kahdestä syystä: ensinnäkin pelkkien välirenkaiden olisi pitänyt olla kauhean suuret tai soikeat reikien sijainnin vuoksi. Vaihtoehtona olisi ollut laittaa useammat välirenkaat mutta silloin palojen välinen etäisyys olisi mielestäni tullut liian suureksi. Ja toiseksi minä vain yksinkertaisesti pidän 8-lenkeistä. Kaulakoruun laitoin mielestäni tyyliin sopivasti mustan nahkanauhan, jonka päihin tein kuparilangasta spiraalit ja S-lukon paksusta kuparilangasta. Nahkanauhan laitoin kaksinkertaisena, koska en löytänyt paksumpaa nahkanauhaa. Mielestäni lopputulos on parempi kuin paksummalla nahkanauhalla. Itse pidän kovasti valmiista korusetistä, joka tulikin omaan käyttööni. Nimeä sille en ole vielä keksinyt. 
Korusetti lähikuvassa.
 Sain korusetin valmiiksi ajoissa, joten loppuviikosta jäi aikaa vielä kokeilla ihania transparentteja värejä. Olin muutoinkin varsin tuottelias viikolla, ihastuin raapetekniikkaan ja halusin kokeilla silläkin eri väriyhdistelmiä, niinpä tein pienen sarjan riipuksia kokeillen muutamia kiinnostavia väriyhdistelmiä. Toki värejä olisi ollut enemmänkin mutta aika oli rajallista. Jäipä jotain kokeiltavaa tulevaisuuteen, jos vaikka innostun itsekin hankkimaan emalivärejä ja kokeilemaan. 
 Yllä tekemäni pieni sarja raapetekniikalla kuvioituja riipuksia. Päädyin yhdistämään värejä, joissa on riittävä kontrasti tummuuden ja vaaleuden välillä, jotta kuvio näkyy. Valkoinen ja norsunluu olivat hyviä värejä mutta myös laventeli näytti kivalta koboltin sinisen kanssa. Olisi ollut kiva kokeilla myös punaisia värejä, jotka ovat yhtä vaikeita myös emaleissa kuin lamppuhelmissä ja sulatuslaseissa. Punainen väri palaa helposti, joten sitä ei kannata käyttää pohjana, vaan ihan päällimmäisenä värinä, jolloin se käy uunissa vain kerran. Siis tekemäni riipukset ovat vain kahdesti poltettuja, ensin pohja ja sitten kuvio mutta kyllä värejä voi polttaa useammankin kerran. Jos tekee kuviota useilla väreillä, jokainen väri poltetaan periaatteessa erikseen. Paitsi minä, joka laiskana tyttönä tein sabluunatekniikkakokeiluni yhdellä kertaa, siis kaikki värit siinä ovat kerralla tehtyjä, mikä asettaa tietysti haasteita sabluunan käytössä. Itse en laittanut sabluunaa pintaan kiinni, vaan pidin sitä hiukan koholla, jolloin voi laittaa useita värejä yhdellä kertaa. Tosin tarkkuus saattaa kärsiä mutta pidän yllätyksistä.
 
 Transparentit värit olivat ihania. Ne ovat vaikeampia, joten emme saaneet käyttää niitä neljässä tekniikkaharjoituksessa lainkaan. Päädyin käyttämään sabluunakuviointia ja kuvioväreinä kokeilin opaakkeja värejä: valkoista, norsunluuta hiukan keltaisempaa okraa ja vaaleaa lilaa, joka taisi olla nimeltään laventeli tai jotain. Kuvassa olevat alimmat riipukset ovat yksivärisiä, kuten alla olevat korviksetkin. Halusin jättää osaan pelkän ihanan läpikuultavan väripinnan ilman kuvioita, koska värit olivat niin kauniita. Kuparinpaloja leikatessani innostuin muotoilemaan kuparia vähän toisellakin tavalla, kääntäen kuparin reunan muodostamaan ripustimen, jolloin vältyin poraamiselta. Se oli mielestäni kiva oivallus, jota varmasti työstän jatkossa vielä lisää. Nyt palat olivat niin vähissä, kuten aikakin, etten millään ehtinyt toteuttaa kaikkia kivoja ideoitani.
 Riipusten lisäksi tein myös muutamia korviksia, joita tuli paloistani kuusi paria, kaikki eri värisiä transparentteja. Yllä olevassa kuvassa näkyvät korvispohjat aseteltuina parittain, ne ovat vielä kasaamista vailla mutta todennäköisesti kasaan ne kuparikoukkuihin. Vaikka toisaalta voisi yhdistää myös muun väristä metallia. Transparenttien värien pinta oli eri väreissä jostain syystä erilainen, kuvassa alinna vasemmalla näkyvä teräksensininen jäi mataksi pinnaltaan, kun muista tuli kiiltävä. Loppukäsittelystä vielä sen verran, että valmiiden jäähtyneiden töiden taustat pestiin aina hanan alla, koska taustalle paloi uunissa karstaa. Sitten työ upotetaan vielä vähintään 10 minuutiksi etikka-suolaliuokseen, jossa kupari puhdistuu kunnolla. Sen jälkeen työ huuhdotaan, kuivataan ja sen reunat viilataan kiiltäviksi. Sen jälkeen taustaa voi vielä hioa teräsvillalla kiiltäväksi. Tausta lakataan kirkkaalla metallilakalla tai kynsilakalla, ettei iho viherry korua käytettäessä. Muistattehan ihanien kuparisormusten tekemät vihreät renkaat sormissa? Minä ainakin muistan, olen aina rakastanut kuparisormuksia ja nuorempana pitänytkin niitä tosi paljon.  Ehkä sormuksessa lakkaus ei kestä, koska se hankautuu jatkuvasti sormea vasten mutta luulisin, että riipuksessa tai korviksissa lakkaus kestää, koska jatkuvaa hankausta näissä ei tule. En tiedä, omakohtaista kokemusta ei näistä vielä ole mutta kohtahan tuota sitten on, kun otan korusettini käyttöön. Tällä hetkellä se on vielä koululla mallinukella.

5 kommenttia:

sole kirjoitti...

Oi että on ihania, varsinkin nuo puna/oranssisävyiset alhaalla ja tietenkin spiraalikoristeiset. Tekisipä itsekin mieli kokeilla tuota.

Mags kirjoitti...

Hieno tietopläjäys ja tosi kauniita tuloksia!

Meke kirjoitti...

Mielenkiintoinen postaus! Tätä vielä joskus kokeilen :)

Virve kirjoitti...

Kiitos Ihanat Naiset!
Kannattaa kokeiila emalointia, suosittelen lämpimästi. Mutta varokaa, se on äärimmäisen koukuttavaa!

Tuija/Thuja Design kirjoitti...

Kauneimpia näkemiäni kupariemalitöitä.Miten te puhdistitte taustapuolen,mekaanisestiko,suojasitteko sitä mitenkään.Opiskelet näköjään mukavia asioita.