perjantai 28. syyskuuta 2012

Onttoja helmiä


Sommitelma korusetistä
 Oli mukava tehdä taas pitkästä aikaa lamppuhelmiä. Opettelimme uusia juttuja ja ontot helmet kolahtivat heti, joten keskityin niiden tekemiseen. Kokeilimme muitakin juttuja, kuten hopeafoliota ja aventuriinia, ihan kivoja ja tein niitäkin muutamia helmiä mutta viikko on lyhyt aika, joten keskityin onttoihin helmiin. Ontoissa helmissä minua viehättää niiden upea kiilto, joka tulee helmen sisällä olevasta ilmakuplasta, se heijastaa valoa eri tavalla, kuin umpinainen helmi. Ontot helmet kannattaa ilman muuta tehdä kirkkaasta lasista ja siinäkin vain suht vaaleista väreistä, tummissa hohto ei niin näy. Ontot helmet ovat umpinaisiin verrattuna tietenkin keveämpiä, mikä on joskus etu korussa. Ne ovat myös kestävämpiä, mitä ei ihan heti uskoisi. Itse ajattelin ensin, että ontto helmi menee herkemmin rikki mutta näin ei ole. En ole ihan varma mutta luulen, että ontto helmi on jotenkin joustavampi juuri sisällä olevan ilmakuplan vuoksi ja tämä tekee siitä kestävämmän. Eivät umpinaiset helmetkään helposti rikki mene, jos ne ovat kunnolla tehtyjä ja oikein jäähdytettyjä. Olen pudottanut kädestäni puulattialle umpinaisen ison helmen, joka iloisesti pomppasi lattialta sängyn alla olevaan vuodevaatelaatikkoon, eli aika korkealle, noin lasihelmeksi, eikä ollut moksiskaan.
Värilajitelma ontoista helmistä
Kokeilin aika paljon eri värejä ja tein sekä isoja että pienempiä onttoja helmiä. Itse pidän helmissä erityisesti siitä, että niiden muoto ei ole läheskään täydellisen pyöreä ja sisällä olevan ilmakuplan kokokin vaihtelee. Ja tämä johtuu ihan vajavaisista taidoistani mutta mielestäni täydellisen muotoiset helmet ovat usein myös vähän tylsiä ja sitä yritän välttää omissa  helmissäni.  Nämä helmet muistuttavat mielestäni ulkonäöltään paljon aiemmin tekemiäni uunihelmiä. Ovat samanlaisia hiukan kulmikkaita pyöreähköjä ja aika isoja. Pienemmät noin pari senttisiä ja suurimmat varmaan reilu kolme senttisiä halkaisijaltaan. Ontto helmihän tehdään niin, että ensin sulatetaan tikkuun kaksi ohutta kiekkoa lasia jonkin matkan päähän (mitä isompi väli sitä isompi helmi tulee) toisistaan. Sitten sulatetaan näiden kiekkojen päälle aina uusi kerros lasia vuorotellen siten, että uusi kerros on vain puoliksi edellisen päällä ja kerrokset siirtyvät toisiaan kohti. Ne lähenevät kerros kerrokselta toisiaan ja lopulta viimeinen kerros liittää ne toisiinsa. Yhtään reikää ei saa jäädä, muuten sisään ei jää ilmakuplaa ja helmi lösähtää. Teknisesti erittäin haastava helmi, pitää muistaa pitää koko helmi lämpimänä (ohuet lasikerrokset kiekossa jäähtyvät helposti) mutta ei saa sulattaa liikaa, ettei helmi lösähdä. Eli aika rivakasti pitää pyöritellä kerroksia mutta muistaen, että lasia ei voi pakottaa, se vaatii aikaa sulaakseen. Eikä se helmi vielä ole valmis, vaan sitten kun kaikki kerrokset on tehty ja helmestä on tullut yhtenäinen, sulatetaan kerrokset vielä toisiinsa ja haetaan helmelle muoto. Siinä onkin sulattamista, isoon helmeen menee yksi kokonainen tanko lasia (tangot ovat noin 30 cm pituisia), eikä aina riitäkään ja mitä isompi sula lasimassa sitä vaikeampi sitä on hallita. Mutta lopputuloksena on niin upean hohtava helmi, etten millään voi olla tekemättä näitä lisää.

maanantai 17. syyskuuta 2012

Kivet ja höyhenet

Kivet ja höyhenet -sarja valmiina kaulakoruina
Huh, huh. Takana on kolme tiivistä viikkoa sarjatuotantoa. Sulatuslasista piti tehdä 50 kpl korusarja. Ideana oli oppia sarjatuotantoa, miten kannattaa tehdä koruja, miten paljon aikaa menee kuhunkin vaiheeseen ja paljonko kuluu materiaalia. Näitä asioita piti laittaa paperille ylös matkan varrella ja lopuksi ne sitten ynnättiin ja pohdittiin valmiin korun hintaan vaikuttavia asioita ja harjoiteltiin vähän korun hinnoittelua. Ei mitenkään yksinkertaista. Opettaja seuraili meitä koko kolmen viikon ajan antaen teknisiä neuvoja koskien lasinsulatusta ja seuraten työskentelyämme ja projektimme etenemistä. Kolme viikkoa tuntui alkuun todella ruhtinaalliselta ajalta, olinhan tottunut viikon pikakursseihin. Kuitenkin kävi niin kuin elämässä yleensä, tapahtuu asioita, joihin ei voi itse vaikuttaa ja kolme viikkoa hupeni hetkessä ja lopulta tuli kiire saada korut valmiiksi. 

Sulatuslasia olen tehnyt jonkin verran, meillä oli viime keväänä viikon sulatuslasikurssi, joten alkeet osasin. Käytin Bullseye-lasia, sitä käytin viimeksikin, joten sen ominaisuudet olivat jo minulle tuttuja. Päätin käyttää siirtokuvatekniikkaa, halusin kokeilla sitä nyt ilman kirkasta lasia päällä. Viimeksi laitoin kirkkaan lasin päälle, mikä muuttaa sen ulkonäköä huomattavasti. Vaikka tekniikka on tuttu, haluan aina oppia jotain uutta ja haastaa itseäni tekemään jotain, mitä en ole ennen tehnyt. Nyt halusin tehdä riipuksia, joista sitten tekisin 50 kpl kaulakorusarjan.
Valmiiksi kasatut riipukset menossa sulatukseen
Siirtokuvat piirsin itse. Erilaiset höyhenet ja kivet ovat kuvioina kiehtoneet minua jo pitkään, joten piirsin niitä. En halunnut riipuksiin erillistä ripustinta, vaan upotin nauhakujan riipukseen lisäämällä uuninkestävää lankaa tai uunipaperista tehdyn tiiviin rullan keskimmäiseen lasikerrokseen kohtaan, johon nauhakujan halusin. Tämä edellytti kolmea lasikerrosta, mikä tietysti vaikutti riipuksen lopulliseen kokoon. Sula lasihan hakeutuu 6 mm vahvuuteen, jos muistatte, ja nyt lasia oli 9 mm, joten riipusta piti hiukan pienentää. Tein erinäisiä kokeiluja koskien nauhakujaa ja riipuksen muotoa ja lopulta löysin haluamani koon ja muodon. Päädyin leikkaamaan ihan suorat palat, vain hiukan yläosastaan kapeammat, antaen lasin pyöristyä luonnostaan kauniisti.

Valitsin riipusväreiksi kauniita neutraaleja luonnonvärejä: valkoista, luonnonvalkoista, hiekkaa, sinistä, vaaleanpunaista ja vaaleanvihreää, koska vaaleissa väreissä siirtokuviot näkyvät parhaiten. Päädyin tekemään kaikkiin kirkkaan pohjakerroksen sekä yhtenäisyyden että optiikan vuoksi. Riipus näyttää hiukan ohuemmalta ja samalla kevyemmältä. Keskimmäisen kerroksen päädyin tekemään joko valkoisesta tai päällikerroksen värisestä lasista. Siirtokuvat ovat tulostettaessa mustia mutta muuttuvat uunissa kauniin ruskeiksi. Korostaakseni sarjan yhtenäisyyttä valitsin nauhaksi ruskean kapean organzanauhan. Käytin myös joissakin koruissa ruskeaa vahattua puuvillanauhaa ja pieniä ruskeita puuhelmiä vaihtelun vuoksi, koska en halunnut todellakaan tehdä 50 kpl samanlaista korua, vaikka sarjatuotannosta olikin kyse. Tosin sen estävät jo riipusten useat värit ja kuviot.  Kaikissa koruissa on kaksinkertainen nauha ja nauhanpäät ovat kapeat puristettavat päät ja lukkoina pienet papukaijalukot. Koruihin tulee myös pieni säätöketju. Itse olen lopputulokseen tyytyväinen. Näkemällä vähän vaivaa onnistuin tekemään sarjatuotantona 50 kpl kaulakoruja tekemättä kuitenkaan 50 samanlaista korua.

keskiviikko 5. syyskuuta 2012

Kate Meets Jackie O

Lähikuvassa Kate Meets Jackie O -nykkelihelmet
 Minulta tilattiin nykkelihelmet tässä taannoin, ja tilaaja toivoi ne tehtäväksi pelkästään 10 mm valkoisista helmiäislasihelmistä. Ensireaktioni oli, että voi kuinka tylsää! Pelkkää samaa helmeä vieri viereen, voiko tylsempää korua olla? Tilaaja vastasi huudahdukseeni tyynesti olevansa tylsä ihminen ja hän nyt vain haluaa sellaiset nykkelihelmet. Uh, olin pinteessä mutta tilaus mikä tilaus. Valkoisia helmiä jouduinkin haeskelemaan jonkin verran, tilatut nykkelihelmet ovat aika pitkät ja niihin menee helmiä. Helmiä metsästäessäni ihastuin helmiäislasihelmiin ja aloin visioida niistä koruja muissakin upeissa väreissä. Tuli sitten samalla hankittua niitä vastaisuuden varalle.

Mielestäni pelkästään yhdenlaisista helmistä koostuva koru on tylsä jo ajatuksena ja nyt täytyy tunnustaa, etten lopulta kyennyt tekemään sellaista. Ensinnäkään tilaaja ei mielestäni ollut lainkaan tylsä ihminen ja toiseksi EN TEE TYLSIÄ KORUJA. En vain kertakaikkiaan kykene. Pikku perfektionistisieluni ei anna myöten päästää käsistäni korua, jonka itse koen tylsäksi. Sen sijaan luotin itseeni koruntekijänä, asiakas ei aina tiedä mitä tilaa, eikä näin ollen ole aina oikeassa. Niinpä rytmitin korua sekä lisäämällä helmien väleihin pienen pienet siemenhelmet että käyttämällä erikokoisia helmiä. Pienet välihelmet erottavat helmet toisistaan ja helmien koko suurenee ja pienenee aaltoilemalla, näin pitkään koruun tulee eloa ja liikettä. Lopputuloksena kauniit klassiset nykkelihelmet modernilla twistillä.
Kate Meets Jackie O -nykkelihelmet.