Emous

Kollaasi Emous -sarjan lähikuvista

Jo aiemmassa postauksessa mainitsemani syyspaja ansaitsee vähän enemmän esittelyä. Vihmun syyspaja on itse asiassa sama paja kuin kesäpaja, eli mökin grillimaja. Siellä kesällä pidimme kesäpajaa systerin kanssa, olipa meillä siellä Vihmun korujen myyntinäyttelykin. Naapurimökkien naiset oli kutsuttu kahvittelemaan korujen ihastelun lomassa. Upeat maisemat ja sopivan rauhallinen työskentelytila. Voisiko upeampaa työpaikkaa toivoa? Eikä lämpötilakaan ollut ongelma. Aamulla herätessäni hippasin vain laittamaan lämmityspatterin päälle ja takaisin mökkiin aamukahville. Tunnin päästä oli lämpötila pajassa noussut jo seitsemästä asteesta viiteentoista, mikä oli ihan siedettävä lämpötila aloittaa työt. Siitä se lämpötila sitten pikkuhiljaa nousi pariinkymmeneen asteeseen, eli ihan mukavaan työskentelylämpötilaan.

Järveltä tuulee

Näin kylmästi tuuli järveltä, silti pajassa oli lämmintä ja inspiroivaa työskennellä. Jatkoin onttojen helmien työstämistä mutta nyt ihan eri teemalla. Idean sain eräänlaisesta helistinkaulakorusta, jossa ketjun päässä on pieni metallinen helisevä helmi. Käytin samaa ideaa mutta lasista. Tein onton helmen sisälle pienen irtohelmen, joka helisee kivasti. Tästä helmestä tein ketjun päähän riipuksen ja liitin siihen paksua ketjua. Pelkkä ketju oli mielestäni vähän tylsä, joten laitoin muutaman onton helmen metallihelmen kanssa koristeeksi.

Emous -sarjan Motherhood kaulassa

 Olin jo pitkään miettinyt jonkinlaista äitikorun -teemaa ja siltä pohjalta nimi Emous oli mielessäni valmiina. Koru vain teki vielä tuloaan. Joskus käy niin, että nimi jollekin korulle on valmiina mutta koru odotuttaa vielä itseään. Nyt oli nimi kokonaiselle korusarjalle valmiina, vasta tehtyäni onttoja helmiä, joiden sisällä oli irtohelmi, koru oli valmis tulemaan. Toki koru sopii kenelle vain, alkuperäinen helistinkoru vain on tarkoitettu raskaana oleville naisille. Vauva kuulee helistimen äänen masuun. Ihana idea ja sopi täydellisesti mielessäni pitkään pyörineeseen äitikoru -teemaan.

Hyvästit Vihmun syyspajalle

Mukava oli syyspajassa työskennellä ja vähän haikeat hyvästit jätin pajalle. No, ensi kesänä taas nähdään. Siellähän se paja pysyy. Hyvällä tuurilla käyn hiihtolomalla pajalla, jos en pajalla, niin ainakin mökillä ehkä. Talvinen mökkimaisema on ihan oma juttunsa ja varmasti inspiroisi huikeisiin koruihin. Nytkin huomaan tehneeni hyvin syksyisiä koruja.

Emous -sarjan kaulakorut yhteiskuvassa

Lukumääräisesti en syyspajassa ehkä saanut aikaiseksi niin kovin paljon mutta itse olin tyytyväinen tekemiini upeisiin korusarjoihin. Lukumäärää tärkeämpänä pidän tekemisen rauhaa ja inspiroivaa ympäristöä. Oli kerrankin NAUTINTO tehdä koruja. Tietänette mitä tarkoitan, korukamut ainakin. Kohtapuoliin nämä ihanaiset korusarjat, Emous ja Hollow, löytyvät Vihmukaupasta, kuten monet muutkin tekemäni korut.

Hollow

Hollow -sarja kaulakoruja.

 Tulipa vietettyä muutama syyslomapäivä mökillä ihanissa syysmaisemissa. Siellä inspiroiduin tekemään sarjan kaulakoruja taannoin tekemistäni ontoista helmistä. Tein tuossa postauksessa korusommitelmia ontoista helmistä mutta lopullisista koruista tulikin hyvin erilaisia. Niin se usein käy, matkan varrella ideat muuttuvat, kypsyvät ja kehittyvät ja lopulliset korut poikkeavat paljonkin alkuperäisistä ideoista ja sommitelmista. Yhdistelin onttoja lasihelmiä metallihelmiin ja näin syntyi Hollow -sarja kaulakoruja. Keveyttä kaulakoruihin sain käyttämällä organza- ja satiininauhan yhdistelmiä. Ohut ketju nauhojen lisänä antaa vahvuutta, ontotkin helmet painavat aika paljon, ja koruille viimeistellyn ulkonäön. Kaikissa kaulakoruissa on papukaijalukko ja lyhyt säätöketju.

Kaulakorut standeilla Vihmun syyspajassa.

Onttoja helmiä

Sommitelma korusetistä

 Oli mukava tehdä taas pitkästä aikaa lamppuhelmiä. Opettelimme uusia juttuja ja ontot helmet kolahtivat heti, joten keskityin niiden tekemiseen. Kokeilimme muitakin juttuja, kuten hopeafoliota ja aventuriinia, ihan kivoja ja tein niitäkin muutamia helmiä mutta viikko on lyhyt aika, joten keskityin onttoihin helmiin. Ontoissa helmissä minua viehättää niiden upea kiilto, joka tulee helmen sisällä olevasta ilmakuplasta, se heijastaa valoa eri tavalla, kuin umpinainen helmi. Ontot helmet kannattaa ilman muuta tehdä kirkkaasta lasista ja siinäkin vain suht vaaleista väreistä, tummissa hohto ei niin näy. Ontot helmet ovat umpinaisiin verrattuna tietenkin keveämpiä, mikä on joskus etu korussa. Ne ovat myös kestävämpiä, mitä ei ihan heti uskoisi. Itse ajattelin ensin, että ontto helmi menee herkemmin rikki mutta näin ei ole. En ole ihan varma mutta luulen, että ontto helmi on jotenkin joustavampi juuri sisällä olevan ilmakuplan vuoksi ja tämä tekee siitä kestävämmän. Eivät umpinaiset helmetkään helposti rikki mene, jos ne ovat kunnolla tehtyjä ja oikein jäähdytettyjä. Olen pudottanut kädestäni puulattialle umpinaisen ison helmen, joka iloisesti pomppasi lattialta sängyn alla olevaan vuodevaatelaatikkoon, eli aika korkealle, noin lasihelmeksi, eikä ollut moksiskaan.

Värilajitelma ontoista helmistä

Kokeilin aika paljon eri värejä ja tein sekä isoja että pienempiä onttoja helmiä. Itse pidän helmissä erityisesti siitä, että niiden muoto ei ole läheskään täydellisen pyöreä ja sisällä olevan ilmakuplan kokokin vaihtelee. Ja tämä johtuu ihan vajavaisista taidoistani mutta mielestäni täydellisen muotoiset helmet ovat usein myös vähän tylsiä ja sitä yritän välttää omissa  helmissäni.  Nämä helmet muistuttavat mielestäni ulkonäöltään paljon aiemmin tekemiäni uunihelmiä. Ovat samanlaisia hiukan kulmikkaita pyöreähköjä ja aika isoja. Pienemmät noin pari senttisiä ja suurimmat varmaan reilu kolme senttisiä halkaisijaltaan. Ontto helmihän tehdään niin, että ensin sulatetaan tikkuun kaksi ohutta kiekkoa lasia jonkin matkan päähän (mitä isompi väli sitä isompi helmi tulee) toisistaan. Sitten sulatetaan näiden kiekkojen päälle aina uusi kerros lasia vuorotellen siten, että uusi kerros on vain puoliksi edellisen päällä ja kerrokset siirtyvät toisiaan kohti. Ne lähenevät kerros kerrokselta toisiaan ja lopulta viimeinen kerros liittää ne toisiinsa. Yhtään reikää ei saa jäädä, muuten sisään ei jää ilmakuplaa ja helmi lösähtää. Teknisesti erittäin haastava helmi, pitää muistaa pitää koko helmi lämpimänä (ohuet lasikerrokset kiekossa jäähtyvät helposti) mutta ei saa sulattaa liikaa, ettei helmi lösähdä. Eli aika rivakasti pitää pyöritellä kerroksia mutta muistaen, että lasia ei voi pakottaa, se vaatii aikaa sulaakseen. Eikä se helmi vielä ole valmis, vaan sitten kun kaikki kerrokset on tehty ja helmestä on tullut yhtenäinen, sulatetaan kerrokset vielä toisiinsa ja haetaan helmelle muoto. Siinä onkin sulattamista, isoon helmeen menee yksi kokonainen tanko lasia (tangot ovat noin 30 cm pituisia), eikä aina riitäkään ja mitä isompi sula lasimassa sitä vaikeampi sitä on hallita. Mutta lopputuloksena on niin upean hohtava helmi, etten millään voi olla tekemättä näitä lisää.