Lenore

 Uhhuh, nyt voisi sanoa, että olo on väsynyt mutta onnellinen. Takana ihana viikonloppu hopean parissa. Ensin perjantaina kävin Tampereen Kädentaitomessuilla, työpäivän jälkeen tosin, silti mukaan tarttui parissa tunnissa varmaan kilo kivihelmiä ja erinäisiä työkaluja ja juotosvälineitä. Kyllä, nyt aion kokeilla juottamista kotona. Siis jahka tulee vapaapäivä... ja tarpeeseen kaikki ostokset tulivat, kuten aina....


Lauantaina aamupäivällä huristin hopeakurssille. Ja vihdoinkin nyt on mitä esitellä blogissa, en ole juurikaan aiemmin esitellyt hopeakorujani syystä että, useimmat niistä ovat vielä keskeneräisiä. Mutta ollessani aiemmin hopeaviikonloppua viettämässä pari kuukautta sitten, näin silloin unessa tämän korun ja pakkohan sitä oli ruveta toteuttamaan. Silloin viikonloppu loppui kesken mutta nyt jatkoin korun loppuun. Koru on tehty paksusta hopea- ja kuparilangasta. Tein ensin isoja renkaita, jotka juotin yhteen, hehkutin ja väänsin soikioiksi. Väleihin juotin pieniä renkaita, pari kuparista joukkoon väriksi. Toiseen päähän juotin pienistä renkaista pienen ketjunpätkän, jonka päähän on juotettu ISO SALPALUKKO. 

Kokeilin ensin pienempää salpaa mutta se ei pysynyt, koska rengas on aika suuri, joten oli  pakko improvisoida pitempi salpa. Alunperin salpa oli pelkkä pyöreä langanpätkä, jonka molempiin päihin oli sulatettu pallukat mutta pitkänä tällainen salpa olisi mielestäni ollut turhan rimpula tikku 2 mm langasta tehtynä, joten keksin juottaa kaksi lankaa yhteen, hehkutin ja taoin sen sitten litteäksi. Jätin tahallani päät sellaiseksi kuin ne jäivät, vasaran jälkiä näkyy, eikä juotoskaan ole kovin täydellinen mutta salpa sopii hyvin koruun. Soikiot ovat niin isoja, että taivuttelin niitä hiukan, jotta koru istuu paremmin ranteeseen. Ja omaan ranteeseeni se istuu mainiosti. Kiiltää ihanasti rummun jäljiltä ja silti käsityön jäljet näkyvät, niin kuin pitääkin, ettei kukaan luule tehdastekoiseksi.

 Pahoittelen kuvia, ne on otettu illalla kotona pikku digipokkarilla, koska isompaan kameraani ei ole vielä johtoa, jolla kuvat saisin siirrettyä koneelle. Johto on kyllä tilattu ja tulossa mutta ei ehtinyt tähän hätään. (Ehkä laitan Vihmu-galleriaan myöhemmin parempia kuvia). Lenore- nimen rannekorulle annoin, koska miehelleni korusta tuli jostain syystä mieleen Edgar Allan Poe. Poe ei käynyt tälle korulle nimeksi ja ainut mitä minulle tuli mieleen on Poen Korppi -tarina mutta tässä korussa ei ole mustaa, siis ei Korppia. Sitten mieheni muisti kaksi henkilöhahmoa Poen tarinoista: Ligeia ja Lenore. Ligeiakaan tämä koru ei ole, se on liian moderni sellaiseksi, joten nimeksi jäi sitten Lenore. Ehkäpä ne muut korut ovat vielä tulollaan. 

Nyt ainakin opin juottamista ja myös improvisoimista, koska paperilla kaikki näyttää hienolta, todellisuus on sitten toista. Kurssi oli antoisa ja antoi intoa kokeilla hopeantyöstöä myös kotona. Heti tuli lisää ideoita kurssilla, joten tälle rannekorulle on luvassa kavereita....

Syyslomalla

Hopeiset Swarosydänkorvikset, Crystal Silver Night

Hopeiset Swarosydänkorvikset, Crystal Moonlight

Syysloma oli ja meni, kurkkukipu jäi. Vieläkin on välillä kurkku niin kipeä, että tekisi mieli itkeä. Mutta tulipa silti syyslomalla jotain tehtyä, tilaustyönä  tein hopeiset korvikset pienistä Swarovskin kristallisydämistä. Värit ovat ihanat, Crystal Moonlight ja Crystal Silver Night. Moonlight ei kuvassa näytä niin vaalealta, kuin oikeasti on, johtunee mustasta taustasta. Mutta se on oikeasti kuin kuunhohteen väri, kuten nimikin kertoo. Crystal Silver Nightissa on taas sitä ihanaa tummaa hopeista yön hohdetta, kuten nimessäkin. Tilaajalla on samanväriset isommat sydänriipukset, joten nyt haluttiin korvaan samaa väriä ja hopeisena, mitä teen ainoastaan tilauksesta. Pari hopeista rengasta oli pakko laittaa, koska sydämissä oleviin reikiin ei mahtunut korviskoukku suoraan. Kuvissa korvikset näyttävät isoilta mutta ovat oikeasti aika pienet, vajaa 3 senttiset.

Hullu Kasi

Hullu Kasi -setti

Armas sisareni täytti vasta pyöreät 40 vuotta ja innostuin tekemään hänelle lahjaksi korusetin Sterlinghopeasta. Aloitin kyseisen setin tekemisen ollessani hopeaketjukurssilla tämän vuoden tammikuussa. Malli ei ole omani, vaan kirjasta, ja nimikin tulee sieltä. Se oli alunperin Crazy Eight, koska kirja on englanninkielinen mutta otin vapauden suomentaa nimen. Pidän enemmän Hullu Kasista. Muutin alkuperäistä mallia vain siten, että tuplasin pienet yhdistävät renkaat, jotta korusta tulisi kestävämpi. Kuten opettajani hopeaketjukurssilla sanoi, yksinkertainen lenkki on aina heikoin lenkki ja hänen ehdotuksestaan laitoin pienet lenkit kaksinkertaisina. Ei hullumpi ehdotus, sen verran painava kaulakorusta tuli valmiina. Helminä käytin Swarovskin pyöreitä 6 mm kristalleja ja väriksi valitsin pitkän pohdinnan jälkeen Jet Nutin pelkän mustan sijaan. Mielestäni mustasta olisi tullut liian kova jotenkin, vaikka sisareni pitää mustasta mutta hän pitää myös ruskeasta ja Jet Nut oli juuri sopivan mustanruskea. 

Yksityiskohta Hullusta Kasista

Ylläolevasta lähikuvasta näkyy hyvin kristallien mustanruskea väri. Lukkoina käytin möhkölukkoa, eli isoa papukaijalukkoa ja lukon vastakappaleeksi laitoin korukamuni Katin ehdotuksesta 2 mm langasta tehdyn ison renkaan, samoja renkaita kuin korussa on muutenkin. Kati innostui mallista myös ja teki sellaisen itselleen mutta mustilla Swaroilla, mikä sopii hänelle hyvin. Mallia oli kiva tehdä, vaikka se näyttää monimutkaiselta, se oli aika helppoa ja joutuisaa. Raskainta oli 2 mm hopealangan sahaaminen renkaiksi ja niiden renkaiden käsitteleminen, on se paksu hopealanka sen verran jöötiä kamaa. Korut voi myös yhdistää, jolloin saa yhden pitkän kaulakorun. Myllytin korut käsin isoa tyhjää lääkepurkkia käyttäen ja hieno kiilto niihin tulikin. Lienee turha mainita, että sisareni piti koruistaan kovin.