lauantai 23. heinäkuuta 2011

Korvakorusilmä toimii hyvin

Aqua Bubble -korvikset
 Vai mitä sanotte näistä korviksista.Olen nyt innostunut tekemään korviksia. Löysin helmilaatikoistani vaikka kuinka paljon ihania korvikseksi sopivia helmiä. Ihanat turkoosinsiniset lamppuhelmet vaativat pienet helmihatut, koska niissä on aika suuret reiät. Helmissä on kivat ilmakuplat ja väri, siitä nimi Aqua Bubble.
Näissä vihreissä ruusukuvioisissa lamppuhelmissä on jotain vanhanaikaista, siitä nimi Henrietta. Lamppuhelmet eivät ole itse tekemiäni, niistä kun voi olla vaikea löytää kahta lähellekään samanlaista, että voi korvikset tehdä.

Tuuni -korvikset
Näistä ihanista kalsedoneista olen halunnut tehdä korvikset jo pitkään. Niissä on uskomattoman kaunis turkoosi väri. Näissä pätee hyvin ajatus yksinkertainen on kaunista. Korviksissa on raikas tuulahdus, joka vei ajatukseni jostain syystä Lappiin, ehkä ajattelin tunturituulia ja siitä tuli nimi Tuuni.
Meri -korvikset
Meri -korviksissa on kaunista värjättyä akaattia. Helmissä on meri vangittuna. Ihana turkoosi sävy ja tällä kertaa yhdistettynä tummaan metalliin. Korviksista tulee mieleen muinainen meri. Tumma metalli vie jotenkin ajatukseni muinaisuuteen. Nyt mielessäni pyörii pari ideaa kaulakoruksi ja yksi rannekorukin odottelee syntymistään, joten ehkä korvikset jäävät nyt vähäksi aikaa. Saapas nähdä.

perjantai 22. heinäkuuta 2011

Mystery Forest

Mystery Forest -rannekoru
Minä hölmöläinen kuvittelin Ainaraa tehdessäni, että killuttimia varten pitää olla aina ketjunpätkä korussa. Voi minua, no, oppiipa se vanhakin koira nopeasti uusia tapoja. Kylläpä itseäni naurattaa, kuinka hölmösti sitä joskus voi ajatella. Sitä helposti lukkiutuu ajatuksiinsa, eikä näe niin sanotusti metsää puilta. Eihän se killutin tarvitse kuin paikan, missä roikkua. Ihania vaalean vihreitä ja hennon sinertäviä helmiä, vaalean koivumetsän innoittamia. Kiviä, simpukankuorta ja lasia. Hentoa ja läpikuultavaa, silti vankkaa kuten suomalainen koivumetsä. Runsaasti killuttimia, kuten lehtiä koivuissa, hopeanhohdossa koivun runkojen hopeaa. Mystery Forest, olkaa hyvä.

torstai 21. heinäkuuta 2011

Lisää Kesäheinää

Kesäheinä -korvikset
Kesäheinä-kaulakorun ostaja halusi koruunsa sopivat korvikset ja rannekorun. Korviksista hän toivoi suhteellisen pieniä, joten en tehnyt niistä kovin pitkiä. Valitsin kaulakorun kanssa samansävyiset särmikkäät helmet ja yhdistin ne parilla renkaalla korviskoukkuihin.
Kesäheinä -rannekoru
Rannekoru mietittiin yhdessä tilaajan kanssa, hän toivoi metalliin linkitettyä korua, jossa olisi pari riipusta roikkumassa myös. Käytin korussa osittain samoja helmiä kuin kaulakorussa. Korujen värimaailma on sama, hennon vihreä ja läpikuultava. Hopeanväri sopii koruun hyvin korostaen värien kuulautta. Tilaaja oli hyvin tyytyväinen koruihinsa ja minä tyytyväinen, kun raahasin korutehtaan lomalleni, pystyinpä toteuttamaan toiveita heti.

keskiviikko 20. heinäkuuta 2011

Kuikan Kutsu

Kuulin kuikan kutsuvan...
Kesäyön rauhallinen, tyyni hetki. Järven sileä pinta,kesäisen yön viileä hetki. Äkkiä kuikan huuto rikkoo hiljaisuuden mutta ei vedenpintaa. Näistä tunnelmista syntyi Kuikan Kutsu -rannekoru. Violetin viileät sävyt yhdistettynä kuparin lämpimään sävyyn.
Kuikan Kutsu -rannekoru

tiistai 19. heinäkuuta 2011

Korviksia

Valkoinen Maatuska -korvikset
Helmilaatikoita penkoessani, olen näet järjestelemässä niitä uudelleen, katselin helmiä "korvissilmillä". Korvakorujen tekeminen on ollut minulle jotenkin hankalaa, helmisilmäni on tottunut yhdistelemään useampia helmiä, kuten rannekorussa, joten piti vähän totutella tekemään vain yhdestä tai muutamasta helmestä koostuvaa paljon pienempää kokonaisuutta,kuten korvakoru on.
Geisha -korvikset
Olen joskus jostain tilannut kivoja "nukke"helmiä,kuten ihanat Maatuska-helmet ja Geisha-helmet. Näitä helmiä olin tilannut vain pari kappaletta, joten ne sopivat hyvin korvakoruiksi. Helmien mustavalkoista värimaailmaa korostamaan sopivat hyvin tummat koukut.
Ariadne -korvikset
Vaaleat kullanhohtoiset simpukkahelmet löysivät kaverikseen ihanat kuukivet. Simpukkahelmien kullanhohtoon sopivat tietysti kullanväriset koukut. Ja kauniit siniset kukkakoristeiset lamppuhelmet eivät tarvinneet muuta kuin kuparinväriä kaverikseen. Sininen yhdistettynä kuparilla toi jostain syystä mieleeni Irlannin ja siitä juontui korvisten nimi Erin. Lamppuhelmet eivät ole itse tekemiäni, vaan ostetut. Omat helmeni odottavat vielä koruiksi tulemistaan. 
Erin -korvikset

perjantai 15. heinäkuuta 2011

Ainotar

Ainotar-kaulakoru.
Esittelen vielä kesälomalla tehtyjä koruja. Ainotar syntyi ihanien turkoosien ja vaaleansinisten helmien inspiroimana. Turkoosi näkyy olleen tämän kesän suosikkivärejäni, sen verran on tullut tehtyä koruja turkooseista helmistä. Se onkin ihana kesäväri, sitä voi yhdistää moneen metallin väriin. Olen yhdistänyt sitä kirkkaaseen hopean väriin, kuten Ainottaressa, jolloin lopputulos on raikas ja kesäinen. Turkoosi sopii hyvin myös tumman metallin kanssa, kuten Mystery Lakessa. Silloin lopputulos on ihanan mystinen.
Ainotar vedessä
Ainotar vedessä -kuva on hyvä esimerkki siitä, kuinka joskus sattuu olemaan oikeassa paikassa oikeaan aikaan kameran kanssa. Tilanteesta tuli mieleeni Gallen-Kallelan Aino-maalaus ja räpsäytin kuvan. Ainotarhan se siellä oli uimassa.

keskiviikko 13. heinäkuuta 2011

Ennen kesälomaa

 Xmas Kate -nykkelihelmet korjattuna
Löysin koneeltani pari kuvaa ennen kesälomaa tehdyistä koruista. Xmas Katen olen tehnyt jo aiemmin ja korjannutkin jo. Nyt se oli taas katkennut, nykkelihelmien omistaja kiikutti taas minulle pussin helmiä, hän oli jälleen onnistunut keräämään lähes kaikki helmet talteen ja lupasin korjata nykkelihelmet ennen lomaani. Omistaja pitää helmistään kovasti ja mikäs on pitäessä, pidän niistä itsekin, ne ovat raikkaan väriset, nuorekkaat ja sopivat omistajalleen erinomaisesti. 
Xmas-nilkutin
Nykkelihelmien korjaaminen venähti kiireitteni takia ja omistaja joutui odottamaan helmiään tovin, joten tein hänelle ilahduttaakseni vielä nilkkakorun eli nilkuttimen lahjaksi. Käytin nilkuttimessa nykkelihelmien sävyjä, koska tiesin hänen pitävän ainakin punaisesta ja kirkkaasta. Toivon hänen pitävän tästäkin korusta. Tarina ei vielä kerro mitä hän oli näistä mieltä. Ihania punaisia Swarovskin biconeja yhdistettynä kirkkaisiin ja hopean värinen ketju. Ihan selvä Xmas nilkutin, vaikka onkin kesä. 
Seaside Kate -nykkelihelmet
Ennen kesälomaa tein vielä yhdet turkoosit nykkelihelmet, turkoosi on ollut nykkelihelmissä suosittu väri. Seaside Kate, jossa turkoosiin yhdistetty harmaita ja hopean sävyjä. Veden viileyttä ja kesän raikkautta. Näidenkin tilaaja piti helmistään kovasti. Nykkelihelmet ovat tosiaan olleet niin suosittuja, etten ole ehtinyt tekemään niitä kauppaan, vaan kaikki ovat olleet tilattuja ja lisää tilauksia tuli loman aikana. Tarkoitukseni kyllä on ehtiä tekemään nykkelihelmiä kauppaan asti. 


Nykkelihelmiinkin, kuten kaikkiin koruihini yleensä, liittyy tarina. Olen sen jo tainnut kertoakin mutta kertaus on opintojen äiti ja uusia lukijoita ajatellen kerron sen nyt uudelleen. Olin palailemassa hoitovapaalta töihin, kun työkaverini Kati kyseli, olenko tehnyt koskaan avainhelmiä, hän oli katsellut Vihmugalleriasta muttei löytänyt kuvaa semmoisista ja nyt hän olisi sellaisia vailla. No en ollut tehnyt sellaisia, en ollut kuullutkaan sellaisista mutta äkkiäkös selvitin häneltä millaisia hän oikein tarvitsi. Tein useamman väriset kokeeksi, kun en tullut kysyneeksi mistä väristä hän piti. Ja mustastahan Kati piti, joten hän sai mustat lahjaksi ja toiset työkaverit ostivat loput ja siitä se villitys sitten levisi. Ja koska idea oli Katin, nimesin ja nimeän edelleenkin kaikki tekemäni nykkelihelmet "jotain" Kate.


Rupesin nimittämään koruja nykkelihelmiksi, koska sana kuulosti kivalta ja olen Tornionjokilaakson seudulla asuneena tottunut yhdistämään ruotsinkieltä suomenkielisiin sanoihin. Vääntelen ja kääntelen muutenkin puheessani paljon sanoja. Kaikki pitivät nimeä hauskana ja sitä se onkin, avainhelmet on niin tylsä sana. Tosin joillekin olen joutunut selittämään mitä nykkelihelmet oikein ovat mutta useimmat osaavat sen verran ruotsia, että ymmärtävät nimestä käyttötarkoituksen. Googlettaessani nykkelihelmiä olen aina löytänyt vain oman blogini, verkkokauppani ja Vihmun naamakirjasivut. Joten sitä sanaa ei todellakaan käytetä yleisesti puhuttaessa avainhelmistä. Lomalla ollessani sisareni näytti minulle löytämäänsä blogia, jossa mainostettiin myös nykkelihelmiä ja muukin teksti oli välimerkkejä myöten kopioitu sisareni Vihmukaupan sivuille kirjoittamasta nykkelihelmien esittelytekstistä. Sisareni oli asiasta hiukan tuohtunut mutta lohdutin häntä sillä, että sehän vain todistaa ideoideni olevan hyviä. Vain hyviä ideoita kopioidaan, ei kukaan huonoja kopioi. Itseäni asia vain huvitti ja olin vähän otettukin, tiesin itselläni olevan hyviä ideoita. Nyt tuli todistettua kuinka hyviä. Jään odottelemaan mikä ideoistani on seuraavaksi vuorossa. Ehdotan nilkutinta.  

tiistai 12. heinäkuuta 2011

Parasta kesässä


Parasta kesässä on tietysti uiminen. Ja auringon leikki veden pinnalla ja ihana lämpö. Kun tällaisia aurinkohetkiä kerää muutaman viikon varastoon, niin jaksaa niiden voimin pitkälle syksyyn. Ja sitten onkin jo syysloman aika. Ja parasta on kesä lapsen kanssa, niistä pienistä aurinkoisista hetkistä jää lapsen mieleen muisto, joka säilyy pitkälle aikuisuuteen. Itse muistan parhaiten omista lapsuuskesistäni auringon ja uimisen. Vesi on minulle tärkeä elementti, en voisi kuvitella mökkiä ilman järveä. Alan pikkuhiljaa palata arkeen loman jälkeen mutta blogissani palaan vielä lomatunnelmiin korujen muodossa.

Ajatar -kaulakoru
 Tässä pari kesämökillä syntynyttä kaulakorua. Veden ja kesän inspiroimia pitkiä kaulakoruja. Tummaa ketjua yhdistettynä siniharmaisiin ja violetin sävyisiin helmiin. Kuin järven pinta ukkosella. Oletko koskaan tuijotellut veden tummiin syvyyksiin, kun ukkospilvet pimentävät taivaan ja tummentavat järven pinnan? Oletko silloin sukeltanut veden iättömään ajattomaan syliin? Minä olen. Ajatar syntyi jostain sieltä.
Hengetär -kaulakoru
Lisää samaa tar -sarjaa, liekö vähän kalevalan henkeä mielessäni. Edelleen vesi näkyy, tummansinisenä tällä kertaa, rinnalla violettia, kuin ukkosen kumu ja yhdistettynä lämpimään kuparinväriseen ketjuun. Pitkiä kesäisiä kaulakoruja, kesämökin terassilla tehtyjä.

perjantai 8. heinäkuuta 2011

Perhosen Lento

Aleksandriitti Perhosen Lento -korvikset
 Joskus jostain korusta syntyy lisää samantapaisia koruja, jolloin siitä tulee sarja. Näin kävi Perhosen Lennolle. Kesäloman jälkitunnelmissa syntyi kahdet korvikset, Aleksandriitti Perhosen Lento ja Kullanvihreä Perhosen Lento. Ihanat perhoshelmet saivat pyrstökseen pikkuhelmiä. Kullanväriset koukut tuovat kesän lämpöä ja perhoset ovat valmiit lentämään. Näitä tein eilen illalla myöhään. Kaivelin kaapistani, jota muuten en ole vielä ehtinyt siivota kunnolla loman jälkeen, hiljaa helmilaatikoita ja pengoin korun osia muun perheen jo nukkuessa.
Kullanvihreä Perhosen Lento -korvikset
Lomalta palatessani kun vain tungin kaikki tavarat takaisin kaappiin viitsimättä purkaa rasioita. Nyt on sitten kaikki tarvikkeet sekaisin ja hukassa. Kaappini on ollut vailla hyllyjä ja nyt ne sitten sain tänään ja tarkoitukseni on järjestää korukaappini kunnolla ennen kuin alan taas koruja tekemään.

keskiviikko 6. heinäkuuta 2011

Lamppuhelmiä tekemässä

työpöytä helmikurssilla
Vietin kesälomani ensimmäisen viikon lamppuhelmikurssilla. En ole koskaan moisia tehnyt mutta innostunut olin asiasta ja paneutunut alan kirjallisuuteen, joten teoriassa minulla oli jonkinmoinen käsitys, miten lamppuhelmiä tehdään. Lamppuhelmi on sanana vähän harhaanjohtava, lampulla ei ole nykyisin mitään tekemistä helmenteon kanssa, vaan kaasupolttimen avulla sulatetaan lasipuikosta massaa tikkuun, noin pähkinänkuoressa. Sitten tikku laitetaan vielä uuniin jäähtymään hitaasti seuraavaan päivään, eli valmiin helmen näki sitten vasta seuraavana päivänä. (Ketä asia enemmän kiinnostaa, niin alan kirjallisuutta on saatavana runsaasti ainakin Amazonin kirjaviidakosta.) Ja kaasuina on butaani ja happi, kuten yllä olevassa kuvassa näkyykin kaksi letkua, oranssi butaanikaasuletku ja sininen happiletku. Minä, joka pelkään retkikeitintäkin, enkä uskalla käyttää kaasugrilliä, käytin sujuvasti ja pelkäämättä sentään kahta eri letkua, joita piti aukoa ja sulkea eri aikaan ja tietyssä järjestyksessä!
Ensimmäisen kurssipävän satoa
Viikko oli todella antoisa, joskin raskas. Lamppuhelmien teko on todella vaikeata. Siinä pitää hallita niin monta asiaa yhtä aikaa. Ensinnäkin käytetään molempia käsiä, täytyy muistaa pyörittää tikkua koko ajan, jotta helmestä tulee pyöreä ja toisella kädellä sulattaa lasipuikkoa tikun ympärille, käyttää erilaisia työkaluja ja tehdä kaikenlaisia temppuja, kuten piikillä tökkiä reikiä helmeen tai tehdä viivoja helmeen, jotta tulee erilaisia kuvioita. Ja kaiken tämän lisäksi pitää muistaa hallita helmen lämpötilaa viemällä sitä lähemmäs ja kauemmas liekistä jatkuvasti. Jos pitää liian kauan liekissä, tikku voi palaa poikki tai helmimassa lösähtää tikusta pöydälle. Jos taas pitää liian kauan liian kaukana liekistä, helmi jäähtyy liikaa ja räsähtää rikki. Lisäksi eri värit käyttäytyvät eri tavalla, valkoinen on kaikista löröintä ja lösähtää helposti pöydälle, jos sitä lämmittää liikaa ja unohtaa pyörittää. Musta taas on kaikista jäykintä. Luulisi, että se on sitten helpointa käsitellä. Ei lörähdä pöydälle helposti. No ei ole, se oli joskus niin jäykkää, että oli raskasta pyörittää tikkua, tuntui, että lasipuikkoa ei saa millään irti tikusta. Kamalasti jossia ja kaikkea muistamista! Siinä oli pää pyörällä illalla. Ihanaa oli se, että sai tehdä helmiä omaan tahtiinsa, kun kaikilla kurssilaisilla oli oma poltin. Illat kuluivat äkkiä mukavien kurssitovereiden kanssa. Tuli tutustuttua moniin mukaviin ihmisiin eri puolilta Suomea. Terveisiä vaan kaikille, jos satutte lukemaan tätä blogia.



Yllä lähikuvia helmistä. Kuten kuvista näkyy, oli selkeästi jonkinlainen sininen kausi meneillään. Tarkoitukseni oli kuitenkin tehdä helmiä, joissa näkyy se, että ne on lasista tehty. Hain niissä lasin kiehtovinta ominaisuutta, läpinäkyvyyttä. Läpinäkyvyys, kuultavuus, on se, mikä minua lasissa eniten kiehtoo. Toki kiehtoo sekin, että lasi on plastista, muokkautuvaa mutta halusin helmistäni läpinäkyviä, kuulaita, joissakin väri on vain aavistus. Kiehtovaa oli sekin, miten eri värikerrokset vaikuttivat lopputulokseen, kun ne kaikki ovat läpinäkyviä. Lasipuikkoja oli monenlaisia, oli transparentteja, eli läpinäkyviä ja oli opaakkeja, jotka eivät näkyneet läpi. Sitten oli sellaisia, jotka eri lämpötilassa vaihtavat väriä. Itse kokeilin vain transparentteja ja opaakkeja, koska kurssi oli niin lyhyt.

Toisen kurssipäivän sato
Alkuun halusin kokeilla eri tekniikoita paljon, joten pysyttelin sinisen ja turkoosin sävyissä, jotta helmissä säilyisi jonkinlainen yhtenäisyys ja niitä voisi käyttää koruun, vaikka olisivatkin ulkonäöltään erilaisia. Pidän sinisestä ja turkoosista mutta käytin helmissä useita kerroksia eri värejä, jotka transparentteina kaikki vaikuttavat lopputulokseen, käytin eri sinisen sävyjä, vaaleanpunaista, eri violetin sävyjä ja silti helmi on väriltään sininen tai turkoosi. Mutta kun sitä katsoo tarkemmin eri suunnista, siinä näkyy häivähdys violettia tai eri sinisen sävyjä. Juuri siinä on lasin läpinäkyvyyden viehätys. 
Kolmannen kurssipäivän sato
Parin päivän päästä kyllästyin kokeilemaan uusia temppuja ja keskityin opettelemaan muutamaa perustekniikkaa. Löysin myös violetin värin sinisen ja turkoosin lisäksi ja uskaltauduinpa kokeilemaan mustaakin.


Neljännen kurssipäivän sato
Viimeisenä varsinaisena helmentekopäivänä laajensin väriskaalaa vähän lisää, oli yksinkertaisesti pakko kokeilla sinisten sävyjen lisäksi vihreää, joka on myös suosikkivärejäni. Lisäksi ehdin kokeilla myös muutaman punasävyisen helmen. Tein pienen sarjan punaisen ja oranssin sävyisiä helmiä. Valitsin kirkkaan punaisen, kauniin tumman punaisen ja oranssin. Yhtenäisyyden vuoksi yhdistin nämä sävyt keskiharmaaseen. Nämä olivat opaakkisävyjä, joten helmistä tuli hiukan erilaisia. Ei niin läpinäkyvän kuulaita kuin transparenteista.  Enemmänkin olisin tehnyt mutta aika oli rajallista.
Koko kurssiviikon sato
Viimeisenä päivänä pujotin kaikki tekemäni helmet nauhaan ja kuten yllä olevasta kuvasta näkyy, lopputuloksena on kuitenkin aika yhtenäinen kasa helmiä. Ja ihan suhteellisen iso kasa, eiköhän näistä muutama koru tule tehtyä.

lauantai 2. heinäkuuta 2011

Mystery Lake

Mystery Lake -korvikset
Tämän kesän lempivärejäni on ollut turkoosi. Se näyttää upealta hopeaan yhdistettynä ja hyvin kesäiseltä mutta upealta näyttää myös yhdistettynä tummaan metalliin. Vai mitä tuumitte yllä olevista korviksista? Yksinkertainen on kaunista. Kauniit lasihelmet ja tumma metalli, muuta ei korviksiin tarvita.
Mystery Knot -korvikset
Tai ehkä tarvitaankin, jos helmi on pieni. Kokeilin kelttiläistä solmua, kahdella värillä vaihtelun vuoksi ja kaunis turkoosi bicone. Kauniit pienet korvikset, jossa silti säilyi turkoosin ja tumman metallin kontrasti. 

Tällainen järvimaisema oli inspiraationi lähteenä. Iloiset soutelijat mökkimaisemissa.
Mystery Lake -rannekoru
 Tumman metallin ja huikaisevan turkoosin yhdistelmä on lumoava. Innostuin kelttisolmuista ja yhdistin niitä turkoosien lasihelmien kanssa. Lisää mystiikkaa koruun antavat harmaat helmet. Killuttimet ovat pikkuhiljaa hiipineet koruihini ja nyt käytin niitä paljon. Rannekoru helisee ja kilisee. Iso salpalukko antaa antiikkisen vaikutelman mystiseen järvikoruun. Mystery Lake tuli korun nimeksi. Siinä on järven sineä, veden läikettä ja tummaa mystiikkaa, minkä omassa mielessäni aina liitän veteen. Jos katsot järven pintaa riittävän kauan, alat nähdä siinä paljon muutakin kuin sinistä pintaa. 

perjantai 1. heinäkuuta 2011

Alhambra

Siellä se aurinko kajottaa
 Olen jo aiemmin kertonut juhannusperinteestäni. Yllä olevassa kuvassa näkyy se saari, jonne suuntaan veneellä juhannuksen aikoihin. Sanon aikoihin, koska kokemus on opettanut, ettei pidä jättää soutureissua juuri juhannusaattoon, silloin voi sataa, olla taivas pilvessä tai jotain muuta, jolloin ei näy keskiyön aurinko. Saaren takaa aukeaa järvenselkä ja saarennokassa on pieni kalliokieleke, jolta on hyvä kuvata keskiyön aurinkoa.
Keskiyön aurinko
Ja tältä se aurinko näytti. Kamera vaan ei pysty vangitsemaan todellista maisemaa, silmä näkee paremmin. Valo on pehmeän keltaista, silti huikaisevan voimakasta. Valo on minulle tärkeä tunnelman tekijä, sen muistan parhaiten myöhemmin. Jotkut muistavat tuoksut tai äänet, minä muistan valon. Ja kuten kuvasta näkyy, pilviä oli taivaalla. Kuva on otettu tuntia ennen puolta yötä, puolilta öin pilvet peittivätkin sitten auringon.

Alhambra -rannekoru
Vaikka olin lomalla, koruilusta en voi lomailla. Korujen tekeminen on ikään kuin minuun sisäänrakennettu, yhtä vähän voisin olla hengittämättä. Eihän tiikerikään voi olla ilman juoviaan tai seepra raitojaan. Inspiroidun monista asioista ja huomaan koruissani myöhemmin vaikutteita elämäni tapahtumista, paikoista, ajatuksistani. Se näkyy eri tavoin koruissa, se voi näkyä väreissä, kuten yllä oleva Alhambra. Siinä näkyy auringon sävyjä, pehmeää kullankeltaista, ruskean punertavaa. Ei päivän keltaista, vaan yön auringon sävyjä, pilven reunan punerrusta. Nimi Alhambra vain tuli mieleeni, ehkä alitajunta poimi sanan ambra korun meripihkan sävyisistä helmistä. Tiesin, että Alhambra tarkoittaa jotain, eikä ole vain mielikuvitukseni luoma kirjainyhdistelmä. Yllätyksekseni Alhambra onkin vanha maurilaisten kuninkaiden palatsi Granadassa, Espanjassa. Alhambra tarkoittaa arabian kielessä punaista linnaa.