maanantai 27. kesäkuuta 2011

Ainara

Ainara; rannekoru

Juhannus on taas tälle kesälle juhlittu. Itse olen sellainen juhannushullu, minulle se on vuoden tärkeimpiä juhlia ja olen sen jo vuosia viettänyt perinteiseen tapaan mökillä. Minulle juhannus merkitsee mukavaa yhdessäoloa perheen ja sukulaisten kanssa, se on keskiyön aurinkoa, yöttömän yön juhlaa. Juhannuksen aikaan soudan joka vuosi eräälle pienenpienelle saarelle, kävelen sen halki pientä polkua, laskeudun pienelle kallionkielekkeelle, jolta avautuu huikaiseva näkymä järvenselälle. Sieltä ihailen keskiyön aurinkoa, joka killottaa taivaalla matalalla ja huikaisevan kirkkaana. Valo on aivan erilaista kuin päivänvalo, pehmeämpää, ei niin sokaisevaa. Se on oma juhannushetkeni, yötön yöni ja yöttömän yön aurinkoni. 

Ihan kuten juhannushetkeni, minulla on oma koruni. Ainara. Minun. Tai ainakin hetken, kuten aurinko yöttömänä yönä. Ainara on tehty, koska punaiset pyörteiset MOP-helmet kiehtoivat mieltäni jo pitkään. Rakensin niiden ympärille juuri niiden väreistä rannekorun. Punaista karneolia, vaaleamman punaista aventuriinia, beiget intialaiset lamppuhelmet ovat juuri samaa beigen sävyä, kuin pyörrehelmissä. Halusin tähän koruun riippumaan ja roikkumaan pieniä kiviä,killuttimia. Vihdoinkin tuli käyttöä ihanille vaaleille kuukiville, jotka ovat ihanat mutta väriltään niin haastavat, etten ole niitä aikaisemmin käyttänyt. Isoa hopeanväristä Jaseron-ketjua säätöketjuna, iso hopeanvärinen papukaijalukko. Ketjusta roikkuvat pikkuhelmet, punaista karneolia, vaaleat kuukivet, kermanväriset lasihelmet ja punainen korallihelmi ketjun päässä.

Alla olevassa kuvassa näkyvät MOP-helmien pyörteet hyvin. Beiget lamppuhelmet ovat luonnossa vähän tummemmat kuin kuvassa. Tavoistani poiketen tein rannekorun säätöketjulla ja papukaijalukolla. Minä, joka rakastan salpalukkoja rannekoruissa. Mutta halusin killuttimet rannekoruun, joten se vaati ketjunpätkää ja koska olen myös funktionaalinen ihminen, eli vaadin, että asiat ovat toimivia ja myös toimivat, niin ketjunpätkä tarvitsi funktion ollakseen korussani. Ainut funktio, minkä keksin, oli säätövara, joten siitä seurasi papukaijalukko salpalukon sijaan. Siinä se oli, Ainara, rannekoruni, joka oli hetken minun. Koska rakastan korujen tekemistä mutta en niiden pitämistä, (myönnän olevani vähän hassu), en kertakaikkiaan osaa pitää koruja kuin hetken, Ainarakin siirtyi tänään myytävien korujen joukkoon ja ilmestyy Vihmukauppaan lähipäivinä. Sellaista se elämä on, koostuu pienistä hetkistä, joista on osattava nauttia. Juhannushetkistä, aurinkohetkistä, Ainarahetkistä, elämänhetkistä. 
 
 Ainara lähempää 

sunnuntai 26. kesäkuuta 2011

Hairdresser´s Kate

Hairdresser´s Kate
Nykkelihelmet kampaajalle, Hairdresser`s Kate tietenkin. Toiveena mustaa, hopeaa ja näyttävää. Yritin parhaani mukaan toteuttaa toiveen pitäen mielessä, mihin käyttöön nykkelihelmet silti tulevat, työkäyttöön niin sanotusti. Ei voi käyttää liian isoja tai krumeluureja helmiä muuten, helmien täytyy täyttää tietty funktio, eli olla toiminnalliset, eikä vaan pelkkä koru. Olen usein nykkelihelmiä tehdessäni ajatellut, että ne olisivat kauniit myös ihan kaulakoruna, täytynee joskus kokeilla...Mielestäni nämä nykkelihelmet ovat aika onnistuneet, mustaa laavakiveä ja vastakohtana mustaa mattaa onyksiä, hopean kimmellystä jänninä metallilangasta tehtyinä "sykeröinä" ja lasin kirkasta kuulautta, en muista käytinkö kirkkaita ab-käsiteltyjä lasihelmiä vai mystistä kvartsia. Joka tapauksessa lopputuloksena Hairdresser`s Kate, näyttävät nykkelihelmet kampaajalle. Toivottavasti lahjan saaja piti helmistään.

perjantai 24. kesäkuuta 2011

Säihkettä nilkassa

Hopeanväriset nilkkakorut
Tämän kesän villein villitykseni ovat henkäyksen keveät nilkkakorut, joissa säihkyvät Swarovskin kristallit. Ihanat nilkassa, etenkin kun niitä on nilkassa puolen tusinaa vähintään. Hehee. Innostuin tekemään nilkkakoruja oikein kunnolla. On noita Swaroja kertynyt laatikkoon kaiken värisiä ja nilkkaan ne sopivat oikein hyvin säihkymään.
Kullanväriset nilkkakorut
Käytin kolmea eri väristä vaijeria pohjalla, kullanväristä, hopeanväristä ja kirkasta, eli teräksen väristä. Laitoin lähes jokaiseen pienen jatkoketjun pätkän, sopii eri kokoisiin nilkkoihin ja nilkathan turpoavat kesäkuumalla, mahtuu koru sitten helteelläkin nilkkaan. Muutaman taisin tehdä ilman jatkoketjua. Nilkkakorujen mitat vähän vaihtelevat, kuten nilkkojenkin  mitat, jotta löytyisi koru joka nilkalle.
Nikkelinväriset nilkkakorut
Itselläni on toistaiseksi vain  yksi koru nilkassa, en ole vielä saanut päätettyä  minkä värisen haluan sille kaveriksi. Yksikin koru riittää hillittyyn säihkeeseen mutta kuten alla olevasta kuvasta näkyy, puolen tusinaa korua nilkoissa kesän tekee. Korun idea on nimenomaan keveys ja säihke. Luulen, ettei tämä koru toimisi ihan samalla lailla ranteessa tai kaulassa.
Nilkkakorut molemmissa nilkoissa
Säihkyvää Juhannusta Teille kaikille! Omani vietän perinteiseen tapaan mökillä ja sateiselta näyttää tänä juhannuksena. Siksi otin varman päälle ja olin viime yönä perinteisellä keskiyön soutureissulla, joka suuntautui lähisaareen kuvaamaan keskiyön aurinkoa. Jonka senkin kuvasin varman päälle jo klo 23, meni nimittäin sen jälkeen pilveen. Alkaa olla jo sen verran monivuotinen kokemus tästä hommasta, että osaan jo ennakoida. Silloin soudetaan ja kuvataan, kun näkyy, noin juhannusaattona ja noin keskiyönä, ei se ole niin tarkkaa, ei sillä lennetä. Jussinpäiviä!

keskiviikko 22. kesäkuuta 2011

Swaroteddyt

Nämä ihanaiset nallekarhut roikkuvat hopeisissa käärmeketjuissa kahden 8-vuotiaan tytön kaulassa. Olen valinnut niitä jonkin aikaa lahjaksi tilatessani Swarovskin kristalleja. Niitä ei harmi kyllä voi ostaa, joten jouduin odottamaan kauan aikaa saadakseni oikean väriset nallet. Eräskin nalle on kertynyt laarin pohjalle mutta vihdoinkin sain tuon vaaleanpunaisenkin nallen. Tyttöjen lempivärit nimittäin ovat violetti ja vaaleanpunainen, joten muunväriset nallet eivät tulleet kyseeseen.

tiistai 21. kesäkuuta 2011

Nunet

Nunet kaulakoru
 Nunet on tilaustyönä tehty korusetti 50-vuotislahjaksi. Korusta toivottiin yksinkertaisen arvokasta ja väriksi sovittiin sininen. Käytin korussa kahta lapis lazulia, tumman sinistä pyöreää ja vaaleansiniseksi värjättyä kulmikasta nugettia. Kivihelmet ovat luonnollisen arvokkaat ja siniset sävyt ovat ihanat. Vaihtelua koruun tuli helmien eri muodoista. Helmien väleissä käytin myös vuorotellen valmista ketjua ja renkaista tehtyä ketjua. Ketjujen värinä oli tumma hopeanväri, mikä sopi mielestäni paremmin korun tyyliin kuin kirkas hopeanväri. Kaulakorusta tuli sen verran pitkä, ettei lukkoa tarvittu, joten en käyttänyt sitä lainkaan. Laitan koruun lukon vain, jos on pakko, koska mielestäni se rikkoo muuten ehjän korun, ellei ole koruun upotettu lukko.
Nunet rannekoru
Nunet korvikset
 Rannekorun tein samaan tyyliin mutta lukon kanssa ja jatkoketjulla, koska ei ollut tarkkaa tietoa korun pituudesta. Onneksi kaulakorun tyyliin sopikin lukko ja jatkoketju. Lahjansaaja oli pitänyt koruistaan ja myöhemmin tein hänelle vielä korvikset settiin. Koska korussa käytin kahta kiveä, tein korvikset molemmista erikseen. Kaksi helmeä yhdessä korviksessa olisi ollut liian painava korvaan, kivihelmet painavat aika lailla.

sunnuntai 5. kesäkuuta 2011

Eliza Day


Eliza Day -kaulakoru

 Kiss Kiss -korun jälkeen minulle jäi vielä kasa vaaleanpunaisia helmiä, jotka eivät sopineet suukkokoruun. Kun niitä helmiä vähän yhdistelin ja pyörittelin pöydällä, alkoi mieleeni nousta kuva korusta, jossa yhdistyy vaalea herkkyys ja tumma synkkyys. Olin vähän synkissä ajatuksissa luettuani  Enrique Morielin kirjan Ajattoman kaupungin varjot. Pidin kirjasta kovasti ja se oli melkein sellainen "kerralla luettava" kirja, vaikken sitä kertaistumalta lukenutkaan. Mutta tiedättehän sellaiset kirjat, jotka lähtevät huimaan vauhtiin ja joita lukee, lukee, lukee, eikä haluaisi lopettaa lukemista ennen kuin kirja loppuu ja sittenkin haluaisi jatkaa lukemista vielä. Jokainen on varmaan joskus lukenut sellaisen kirjan, itse ainakin useammankin, vaikka tätä nykyä on lukeminen jäänyt koruilun varjoon lähes tyystin.
Eliza Day -rannekoru
 Ajattoman kaupungin varjot takaraivossa aloin hahmotella synkän herkkää korua, ketjuksi valitsin tällä kertaa valmiin ketjun mutta tumman. Nyt ei ollut aikaa sahata renkaita, eikä minulla ollut tummia renkaita sahattuna. Linkittelin helmiä tummaan metalliin, ihania isoja ruusukvartsihelmiä, rakastan ruusukvartsin lähes läpinäkyvää herkkää väriä. Vaaleanpunaisia foliolasihelmiä, erilaisia vaaleanpunaisia lasihelmiä. Tein pitkän kaulakorun ilman lukkoa ja vielä rannekorun, koska helmiä oli sen verran reilusti. Jossain vaiheessa helmiä linkitellessäni ja korua kasatessa alkoi mielessäni soida Nick Caven ja Kylie Minoguen esittämä Where the Wild Roses Grow . Muistattehan sen laulun? They call me The Wild Rose but my name was Elisa Day.... Ihana laulu. Koko ajan korua tehdessäni laulu soi mielessäni ja pitkän tovin sen jälkeenkin. En ole kappaletta kuullut varmaan vuosiin, joten alitajunta taas työskenteli. Luotan lujasti intuitioon koruja tehdessäni ja usein korut vain tulevat, kun annan niiden tulla. Samoin nimet koruille niin kuin nytkin, Eliza Day, kaulakoru ja rannekoru.

lauantai 4. kesäkuuta 2011

Kiss Kiss

Kiss Kiss -kaulakoru
Tummanpuhuvan Guineveren jälkeen tein kesäisemmän kaulakorun. Tällä kertaa kokeilin ketjuosiin isoja hopeanvärisiä renkaita ja helmien väriksi valitsin kesäisen vaaleanpunaisen ja lisää keveyttä koruun tuli kirkkaista lasihelmistä. Ihanat vaaleanpunaisen sävyiset Spider web Jaspikset sopivat koruun hyvin ja hennon vaaleanpunaiset ja pinkit helmiäislasihelmet ovat kuin huulipunanjälkiä, suukkoja. Siitä nimi Kiss Kiss.

torstai 2. kesäkuuta 2011

Guinevere

Guinevere -kaulakoru
Kesäheinän jälkeen olin vielä kesäisten kaulakorujen lumoissa. Nyt halusin kokeilla metalliin linkitettyä korua vaijerin sijaan. Sahasin kahta eri kokoa renkaita hopeanvärisestä Artistic Wire -langasta. Käytin värinä Tinned copperia, joka on tummemman hopeanvärinen kuin kirkas Non Tarnish Silver. Tumman sinisiin helmiin halusin vähän tummempaa hopeaa ketjuun. Tein pitkän lukottoman kaulakorun ja ketjusta yritin tehdä ilmavan ja keveän. Ihanaa tummaa sinistä ja tummaa hopeaa, Guinevere sopi korun nimeksi hyvin. Eipä tullutkaan niin kovin kesäistä ja keveää korua näistä tumman sinisistä helmistä. No, ehkä seuraavasta tulee kesäisempi.