sunnuntai 25. lokakuuta 2009

Mademoiselle ja muuta viikonlopun satoa









Lieneekö sisareni tuleva vierailu saanut minut niin ahkeraksi viime viikolla, että tein peräti seitsemän rannekorua innostuksissani. Kuvissa osa niistä, kaikki ovat nähtävissä ViHMU-galleriassa tarkempine tietoineen. Ylhäältä lukien Mademoiselle, Matahari, Agatha ja Clarissa. Varmasti tilaamani uudet ihanat kivetkin vaikuttivat asiaan. Keskiviikkoiltana lapsen nukahdettua hiivin alakertaan koruilemaan ja peräti yöllä kahteen asti ahkeroin. Sitten torstaina saapuikin sisareni illalla kylään työreissun lomassa. Ilta kului rupattelun ja saunomisen merkeissä. Emme ole nähneet vähään aikaan, joten juttua riitti, kun nokatusten pääsimme. Puhelimitse ja sähköpostitse ei tule samalla lailla juteltua kuin nokatusten. Hänellä oli perjantaiaamuna aikainen herätys ja pyysin häntä herättämään itseni korun tekoon. Aamuisin on hyvää aikaa, koska tyttäreni nukkuu aika pitkään, en vain tahdo saada itseäni ylös. Sainkin todella paljon aamulla aikaiseksi kahvin voimalla ja lapsen nukkuessa päiväunia, jatkoin korut loppuun. Tai olisin toki jatkanut korun tekoa mutta minulta loppuivat renkaat. Täytynee sahata niitä lisää. Sitten olikin kova urakka korujen nimeämisessä, mieheni tavallisesti on nimennyt korut mutta nyt häneltäkin loppuivat ideat ja hyvät nimet, onneksi sisareni auttoi nimeämisessä ja miehenikin alkoi taas keksiä nimiä katseltuaan koruja pitkän tovin. Olin todella tyytyväinen ja onnellinen saatuani näinkin ison kasan koruja valmiiksi. Alan löytämään omaa tyyliäni ja huomaan tyylini vahvistuvan jokaisen korun myötä. 

Sain myös ihka ensimmäisen ViHMU-korun myytyä, jippii! Mieheni työtoveri osti erään tekemäni rannekorun, tosin jouduin sitä pidentämään hiukan. Viikonloppu kuluikin sisareni kanssa korujen parissa, tosin lauantain shoppailureissua unohtamatta. Sisareni on innokas tuotekehittelijä ja hänellä on todella hyviä ideoita. Rannekorujen pituudet alkoivat selvitä minulle, huomasin, että olin tehnyt osan koruista todella lyhyiksi, joskin eri mittaisia koruja tarvitaan, koska toisilla on ohuemmat ranteet kuin toisilla. Loppujen lopuksi sain toisenkin ViHMU-korun myytyä, tosin sisareni osti sen mutta kuitenkin. Ihanaa saada lopulta myytyäkin jotain, koruja on kertynyt nurkkiini ja lisää vain tulee, huomaan. Tämä on ihana harrastus mutta täytyyhän sitä helmissä pysyä, että voi jatkaa korujen tekoa, eikös vain?



sunnuntai 18. lokakuuta 2009

Metsän lumoa




Ja putoilevia lehtiä. Talvi on kovaa vauhtia tulossa ja lehdet putoilevat puista. On ihanaa kahlata lehdissä. Osallistuin tässä taannoin erääseen korukilpailuun Metsän lumo -nimisellä kaulakorullani ja tulin hienosti toiseksi, mistä olin iloisesti yllättynyt ja mielissäni. On hienoa saada kiitosta välillä, ja tein todella paljon töitä korun eteen. Halusin tehdä myös rannekorun samaa sarjaa ja tänään vihdoin sain sen valmiiksi. Ylinnä kuva rannekorusta ja alla kaulakoru. Kilpailun aiheena oli kesän muisto ja metsä ja sen erilaiset vihreät sävyt ovat inspiroineet minua aina. Ehkäpä juuri siksi helmilaatikkooni oli kertynyt melkoinen joukko erilaisia vihreän sävyisiä helmiä. Tässä korussa kokeilin myös uusia tekniikoita, kuten metallilangan kieputusta erilaisin menetelmin. Vihreästä metallilangasta virkkasin lehtiä "oksaani", jonka kieputtelin metallilangasta. Metallilangan virkkaaminen oli muuten haastavaa, olen aiemmin virkannut tavallisesta langasta, joten kokemusta virkkaamisesta on runsaasti. Hopea värinä kuvastaa korussa kesän kuulaita öitä ja koivujen hopeisia runkoja. Uusia koruja on suunnitteilla ja tulossa, kunhan nenän pyyhkimiseltä ehdin koruilla. Koko perheemme on tätä nykyä enemmän tai vähemmän niiskuttavia. Sisareni on tulossa ensi viikolla kyläilemään pariksi päiväksi työreissullaan, täytyykin yllättää hänet jollain hienolla korulla. Mieleni pohjalla väikkyy jotain tummaa, kuten paljaat puiden oksat ja kirkasta, kuten vesipisarat oksilla....

perjantai 9. lokakuuta 2009

Jouluoratorio



Olen ollut jotenkin joulumielellä tehdessäni tätä jouluoratorio-settiä, vaikka ei ole vielä edes lokakuun puoliväli. Tähän inspiroiduin plaratessani helmilaatikkoani ja löytäessäni taannoin tilaamani kukkakellohelmet ja enkelin siivet. Ketjukokeiluistani oli jäljellä isoja paksuja alumiinirenkaita, joista kaulakoru sai alkunsa. Paksuudestaan huolimatta alumiini on kevyttä, joten kaulakoru ei ole raskas, vaikka pituutta onkin noin 70 cm.  Ja alumiinin hopeanväri on erilaista kuin muiden renkaiden, joten koruun tuli elävyyttä. Sitten piti tehdä tietysti rannekoru ja jotta setti olisi täydellinen, myös korvikset. Hopeanväriä, joulunpunaista, kirkasta ja huurteenvalkoista. Siinä kaikki joulunvärit vihreää lukuunottamatta. Ehkäpä se vihreäkin sieltä vielä eksyy koruihini. Onhan jouluun vielä aikaa. Nyt on viikonloppu edessä ja tiedossa runsaasti renkaiden sahausta, ovat jotenkin päässeet loppumaan....

maanantai 5. lokakuuta 2009

Vihreä uni ja Marjaana






Ovat tietenkin korujen nimiä. Ette millään arvaa kumpi on kumpi. Korut on oikeastaan tehty jo ajat sitten mutta vasta nyt julkistan ne, koska tein sarjan rannekoruja lahjaksi, joista sukulaistytöt sitten valitsivat mieleisensä ja loput jäivät sitten minulle. Olen taas päivittänyt ViHMU-galleriaan uusimpia koruja. Vaikka osa onkin mennyt lahjoiksi, haluan galleriaani kaikki tekemäni korut. Alla Shanghain yöt-sarjaan tehty rannekoru, joka sekin meni lahjaksi. Ihan alinna Primavera, herkän kaunis rannekoru, lahja myöskin. Olenkin viime aikoina lahjoitellut ahkerasti koruja.







Myös muuta kulttuuria olen ehtinyt harrastamaan, tulipa käytyä Ateneumin Picasso-näyttelyssä. Suosittelen, jos yhtään pitää Picassosta tai vaikkei pitäisikään, niin harvoin on tarjolla Picasson luokkaa olevaa taiteilijaa. Vaikka täytyy tunnustaa, että hieman jäi näyttelystä pettynyt olo, ehkä odotin jotain todella kolahtavaa, niin laaja kuin näyttely olikin. Tai sitten väsyin näyttelyn laajuuteen mutta jäin kaipaamaan sitä Picasson parempaa tuotantoa, vaikka makuasiahan se on ja niistä on turha kiistellä. Joka tapauksessa näyttely kannattaa käydä katsomassa, jos on mahdollisuus, Picasso on aina Picasso.


torstai 1. lokakuuta 2009

Keijupölyä






Taisi mennä silmiini näitä koruja tehdessä. Viime päivät ovatkin kuluneet hujahtamalla ja huomaan, että pitkä aika on vierähtänyt siitä, kun viimeksi päivitin blogiani. Olen ahkerasti harjoitellut uusia taitoja, olen sahaillut renkaita ja väännellyt ja käännellyt lankaa, kuten yllä olevista koruista huomaa. Ylinnä Häxa, nimi tulee noitamaisesta olemuksesta ja mustista helmistä. Alinna Galadriel, ensimmäinen haltiapunonta yritelmäni. Punonnan tekeminen oli tosi hauskaa, tosin renkaat olisivat saaneet olla joko pienempiä tai sitten lanka paksumpaa, jotta punonnan kuvio näkyisi kunnolla, nyt renkaat pääsevät vähän liikkumaan. Mutta ei hassumpi ensimmäiseksi punonnaksi. Renkaat ovat itse sahattuja ja nyt pääsenkin itse tekemään omat renkaani, niin saan juuri sen kokoisia ja paksuisia, kuin haluan. Sahaaminen ei ollut hullumpaa, alkuun vähän takkusi mutta kun pääsin vauhtiin, se sujui hyvin. Metallin sahaaminen on ihan erilaista kuin puun, johon tähän astiset sahaamiskokemukseni rajoittuvat. Häxaan tein hienon yhdistelmän kolmesta helmestä keskelle. Ison mustan laavakiven ympärille laitoin kaksi pienempää mustaa huurrettua lasihelmeä (uusia helmiäni) ja kolmikon ympärille kieputin hopeoitua kuparilankaa koristeellisiksi kiekuroiksi. Vähän ketjua väliin, minulle tyypillisinä tuplarenkaina ja eläväisesti vähän limittäin laitettuina ja päihin parit pienet ihanan välkkyvät ab-käsitellyt lasihelmet, mustaa ja vaaleansinistä, nekin uutta helmisatoani. Ja lopputuloksena ihanan ilmava mutta noitamainen rannekoru. Sahailun tuloksena oli vielä kosolti renkaita jäljellä, joten halusin kokeilla ketjun punontaa. Haltiapunonta houkutti ja kokeilin sitä. Pätkä haltiapunontaa, iso musta säröhelmi, lemon jade ja tietenkin ihanan kuultava mystinen kvartsi, kaikki kieputeltuina hopeoituun kuparilankaan ja tuloksena Galadriel, haltiakoru. Näiden korujen jälkeen olin väsynyt mutta onnellinen ja tuli jotenkin tyhjä olo. Kaiken lisäksi perhe on vähän sairastellut, itse olen onneksi ollut terveenä. Tänään ollaan lähdössä kyläilemään sukulaisiin, joten menee ensi viikkoon, ennen kuin palailen korujen pariin. Heitän tästä keijupölyä teidänkin silmiinne, jotta koruni näyttäisivät erinomaisen hienoilta!