keskiviikko 17. lokakuuta 2012

Emous

Kollaasi Emous -sarjan lähikuvista
Jo aiemmassa postauksessa mainitsemani syyspaja ansaitsee vähän enemmän esittelyä. Vihmun syyspaja on itse asiassa sama paja kuin kesäpaja, eli mökin grillimaja. Siellä kesällä pidimme kesäpajaa systerin kanssa, olipa meillä siellä Vihmun korujen myyntinäyttelykin. Naapurimökkien naiset oli kutsuttu kahvittelemaan korujen ihastelun lomassa. Upeat maisemat ja sopivan rauhallinen työskentelytila. Voisiko upeampaa työpaikkaa toivoa? Eikä lämpötilakaan ollut ongelma. Aamulla herätessäni hippasin vain laittamaan lämmityspatterin päälle ja takaisin mökkiin aamukahville. Tunnin päästä oli lämpötila pajassa noussut jo seitsemästä asteesta viiteentoista, mikä oli ihan siedettävä lämpötila aloittaa työt. Siitä se lämpötila sitten pikkuhiljaa nousi pariinkymmeneen asteeseen, eli ihan mukavaan työskentelylämpötilaan.
Järveltä tuulee
Näin kylmästi tuuli järveltä, silti pajassa oli lämmintä ja inspiroivaa työskennellä. Jatkoin onttojen helmien työstämistä mutta nyt ihan eri teemalla. Idean sain eräänlaisesta helistinkaulakorusta, jossa ketjun päässä on pieni metallinen helisevä helmi. Käytin samaa ideaa mutta lasista. Tein onton helmen sisälle pienen irtohelmen, joka helisee kivasti. Tästä helmestä tein ketjun päähän riipuksen ja liitin siihen paksua ketjua. Pelkkä ketju oli mielestäni vähän tylsä, joten laitoin muutaman onton helmen metallihelmen kanssa koristeeksi.
Emous -sarjan Motherhood kaulassa
 Olin jo pitkään miettinyt jonkinlaista äitikorun -teemaa ja siltä pohjalta nimi Emous oli mielessäni valmiina. Koru vain teki vielä tuloaan. Joskus käy niin, että nimi jollekin korulle on valmiina mutta koru odotuttaa vielä itseään. Nyt oli nimi kokonaiselle korusarjalle valmiina, vasta tehtyäni onttoja helmiä, joiden sisällä oli irtohelmi, koru oli valmis tulemaan. Toki koru sopii kenelle vain, alkuperäinen helistinkoru vain on tarkoitettu raskaana oleville naisille. Vauva kuulee helistimen äänen masuun. Ihana idea ja sopi täydellisesti mielessäni pitkään pyörineeseen äitikoru -teemaan.
Hyvästit Vihmun syyspajalle
Mukava oli syyspajassa työskennellä ja vähän haikeat hyvästit jätin pajalle. No, ensi kesänä taas nähdään. Siellähän se paja pysyy. Hyvällä tuurilla käyn hiihtolomalla pajalla, jos en pajalla, niin ainakin mökillä ehkä. Talvinen mökkimaisema on ihan oma juttunsa ja varmasti inspiroisi huikeisiin koruihin. Nytkin huomaan tehneeni hyvin syksyisiä koruja.
Emous -sarjan kaulakorut yhteiskuvassa
Lukumääräisesti en syyspajassa ehkä saanut aikaiseksi niin kovin paljon mutta itse olin tyytyväinen tekemiini upeisiin korusarjoihin. Lukumäärää tärkeämpänä pidän tekemisen rauhaa ja inspiroivaa ympäristöä. Oli kerrankin NAUTINTO tehdä koruja. Tietänette mitä tarkoitan, korukamut ainakin. Kohtapuoliin nämä ihanaiset korusarjat, Emous ja Hollow, löytyvät Vihmukaupasta, kuten monet muutkin tekemäni korut.

tiistai 16. lokakuuta 2012

Hollow

Hollow -sarja kaulakoruja.
 Tulipa vietettyä muutama syyslomapäivä mökillä ihanissa syysmaisemissa. Siellä inspiroiduin tekemään sarjan kaulakoruja taannoin tekemistäni ontoista helmistä. Tein tuossa postauksessa korusommitelmia ontoista helmistä mutta lopullisista koruista tulikin hyvin erilaisia. Niin se usein käy, matkan varrella ideat muuttuvat, kypsyvät ja kehittyvät ja lopulliset korut poikkeavat paljonkin alkuperäisistä ideoista ja sommitelmista. Yhdistelin onttoja lasihelmiä metallihelmiin ja näin syntyi Hollow -sarja kaulakoruja. Keveyttä kaulakoruihin sain käyttämällä organza- ja satiininauhan yhdistelmiä. Ohut ketju nauhojen lisänä antaa vahvuutta, ontotkin helmet painavat aika paljon, ja koruille viimeistellyn ulkonäön. Kaikissa kaulakoruissa on papukaijalukko ja lyhyt säätöketju.
Kaulakorut standeilla Vihmun syyspajassa.

maanantai 15. lokakuuta 2012

Luita ja sarvia

Musta Sydän -riipus
 Ennen syyslomaa oli viikon mittainen luu- ja sarvikurssi. Mielenkiintoinen aihe ja taas aivan liian lyhyt aika. Olen jonkin verran käyttänyt koruissa valmiita luu- ja sarvihelmiä mutten ole koskaan itse työstänyt niitä. Materiaalina luu ja sarvi ovat mielenkiintoisia ja mielikuvitusta kutkuttavia. Niitä voi yhdistellä eri materiaaleihin monella tavalla. Itse tyydyin tällä kertaa yhdistämään niitä vain metalliin. Luuta ja sarvea sahataan kultasepän sahalla ja useimmiten se on aika helposti muokkautuvaa ja hyvin anteeksiantavaa materiaalia. Hopeaan verrattuna minut yllätti materiaalin paksuus, mikä asettaa haasteita sahan suorana pitämiselle. Hyvä sahausasento ja rento ote, ihan kuten hopeaa sahatessakin.
Erilaisia sarvia ja luita
 Kurssin opettajalla oli pitkä kokemus luista ja sarvista ja niiden työstämisestä. Hänellä oli myös iso kokoelma luita ja sarvia mukanaan. Pääasiassa työstimme hirven sarvea mutta muitakin materiaaleja sai kokeilla. Sahaamisen jälkeen palat hiotaan ja kiillotetaan. Muuta viimeistelyä ei välttämättä tarvita. Ainoastaan värjätyt sarvet lakataan, jottei väri irtoa ja sotke vaatteita. Värjäyksessä käytetään yksinomaan kasvivärejä. Värjääminen on oma mielenkiintoinen prosessinsa, jota hiukan kokeilimme viimeisenä päivänä.
Kolme sydän riipusta.
Kurssin päätyönä olivat yllä olevat kolme riipusta. Sydänkuviot on sahattu kaikki samasta alinna kuvassa olevasta palasta. Niissä on kokeiltu eri tekniikoita ripustusten osalta. Päädyin itse käyttämään kuparilankaa ripustuksissa, koska mielestäni lämmin kuparin väri sopii  mainiosti vaaleaan hirven sarveen. Musta pieni sydän on sahattu lehmän sarvesta. Ihastuin mustaan sarveen ja tekeillä on myös mustia riipuksia. Viikon mittainen kurssi oli vain lyhyt pintaraapaisu hyvin mielenkiintoiseen materiaaliin, jota aion jatkossakin kokeilla itsekseni. Onneksi ihana opettaja lupautui auttamaan myöhemminkin ongelmissa. Kiitos Hopealuun Helena!

maanantai 1. lokakuuta 2012

Itsensä etsijä


Itsensä etsijä -kaulakoru
Viikon mittaisella esteettisen ja visuaalisen suunnittelun kurssilla suunnittelimme ja valmistimme kaulakorun. Koruun piti ottaa inspiraatio jostain taiteilijasta ja jostain taiteilijan maalauksesta. Rakastan M.C. Escherin töitä, joten valitsin hänen työnsä inspiraationi lähteeksi. En mitään tiettyä työtä, vaan otin vaikutteita useista hänen töistään. Escherin tyyli on hyvin graafinen, värejä hän käytti hyvin harvoin, joten pidin värimaailman sen mukaisesti musta-harmaa-valko-kirkkaana. Valitettavasti happi oli loppu koululta, joten maanantai meni suunnitellessa korua. Vasta tiistaina puolelta päivin pääsimme tekemään helmiä, joten helmikokeiluihin ei jäänyt paljon aikaa. Jouduinkin lopulta käyttämään koruun kaikki tekemäni helmet ja laittamaan vielä niskaan jatkoketjun pätkän, mikä sinänsä ei ollut huono asia. Tarkoitan vain, että aika meni niin kortille, enkä toisaalta halunnut tinkiä visiostani ja yksinkertaistaa korua. Koruja tehdessä joutuu usein tekemään erinäisiä enemmän tai vähemmän luovia ongelmanratkaisuja.

Lähikuva Itsensä etsijästä
 Escherille piirtäminen oli silmän harhautusta ja hän piti mahdottomista maailmoista, asioista, joita ei voinut olla, kuten loputtomiin jatkuvat portaat, toisiaan piirtävät kädet tai vesiputous, jossa vesi kiertää loputonta kehää. Kuvat ovat paitsi mahdottomia myös mielestäni hauskoja. Ja lasiin sopii ajatus silmän harhautuksesta, lasihan luo optisen illuusion. Koru sai nimensä keskushelmestä, johon otin vaikutteita Escherin kuuluisasta kierukkapiirroksesta, jota hän kutsui ironisesti Itsensä etsijäksi. Escherin kuville on tyypillistä jatkuva liike, asiat muuttuvat toisiksi liikkeen mukaan. Halusin tehdä korun suhteellisen isoista helmistä, joten tein pienet välihelmet, jotta isot helmet erottuvat paremmin toisistaan. Kaikki helmet ovat erilaisia ja tehty suurimmaksi osaksi erilaisia pisteitä käyttäen. Alunperin tarkoitukseni oli tehdä pisteitä hyvin tarkasti ja tiukasti toistaen mutta huomasin tehdessäni, että oli liian vaikeaa saada pisteet juuri kohdalleen ja aikaa "susille" ei ollut. Niinpä käytin hyväkseni tuota taitoni vajavuutta ja tein pisteistä täsmällisen toiston sijaan liikkuvia. Sen sijaan että pisteet olisivat esimerkiksi täsmälleen helmen keskellä, ne kulkevat laidasta toiseen luoden näin liikkeen vaikutelman. Keskushelmessä on käytetty pisteiden sijasta kierrettyä moniväristä stringeriä ja paksua kirkasta lasikerrosta, jolloin stringerin luoma spiraali näyttää kelluvan lasin keskellä. Huolimatta helmien erilaisuudesta tiukasti rajattu värimaailma tekee korusta yhtenäisen ja tyylikkään. Tämä koru on omaan kaulaani.
Itsensä etsijä takaapäin