Piila Piila

Hokee pieni tyttäreni jatkuvasti. Piilasta on tullut hänen lempinimensä ja oikea pieni Piila-tyttö hän onkin. Päiväunille mennessä hän heittää tyynyn lattialle, panee pitkäkseen pupu vieressä ja yrittää vetää mattoa peitokseen. Tai kyllästyessään vanhempien television tuijotukseen, hän menee seisomaan television viereen ja aloittaa oman Piila-shown, joka kyllä useimmiten onkin parempi kuin television ohjelmat. Sujuvasti Piila puhuu kännykkään tai taskulaskimeen tai tamagotchiin, ottaapa sujuvasti yhteyksiä ihan ilmankin, pelkkä käsi korvalla. Ja koko ajan suu käy lörpöttäen tosi hauskoja juttuja, joille Piila kyllä muistaa nauraa ja taputtaapa vielä käsiään itselleen. Kukapa sitä kiittäisi, jos ei itse itseään. Ja viikonloppuna Piila antoi äidin tehdä korujakin ihan kiltisti, tosin kyllä koekäyttäen niitä, eli ne ovat lapsen kestäviä ainakin. Se on testattu. Tässäpä viikonlopun korusatoa. 

Yllä Miramar ja alla Helene. Miramarissa on mielestäni tosi raikkaat värit, puolukanpunaisia akatteja ja raikkaan sinisiä lapis lazuleja. Kokeilin tässä yhdistää niitä hopeoidulla langalla ja laitoin kaksinkertaiset välirenkaat vähän limittäin saadakseni koruun mielenkiintoa ja näyttävyyttä. Hopean väri sopii hyvin raikkaisiin kivien väreihin. Harmikseni korusta tuli omaan ranteeseeni liian pieni, se sopii paremmin vähän hennommalle ranteelle. Tällainen metallilangalla yhdistetty koru on jäykempi kuin vaijeriin tehty koru, joten se saa olla vähän isompi. Alla sitten hennon herkullinen Helene. 

 Ensimmäinen patinointikokeiluni, kivien herkkiin pastelliväreihin sopii mielestäni vähän patinoitu metalli hyvin ja iso kukkalukko korostaa korun romanttisuutta. Vaikka lukko onkin iso ja vihreät serpentiinit ovat isoja, antavat yksinkertaiset välirenkaat korulle keveyttä. Pyöreiden jadekivien ja kulmikkaiden serpentiinien vaihtelu antaa korulle ilmettä, pelkät pyöreät kivet olisivat olleet liian tylsiä. Tässäpä tämänkertaiset herkut. Nauttikaa. Lisää kuvia olen päivittänyt Vihmu-galleriaan uutuuksien joukkoon. Siirrän ne sitten jonkin ajan päästä sieltä Vihmu-koruihin muiden joukkoon.

Marjatta ja Lilith

Maanantain ja tiistain välisenä yönä en sitten nukkunut juuri lainkaan, vaan kuuntelin, kuinka poikakissamme kävi hiekkalaatikolla viiden minuutin välein. Arvasin heti, mikä kissaa vaivasi, virtsakivet. Siltä on nimittäin aiemmin leikattu iso virtsakivi. Eikun sitten tiistaiaamuna heti soittamaan aikaa eläinlääkärille silmät ristissä ja melkein samantien sainkin ajan. Käynti eläinlääkärissä voi olla hieman haasteellista puolitoistavuotiaan lapsen kanssa mutta onneksi eläinlääkärillä oli assistentti, joten katselin vierestä lapsi sylissä. Hän kun rupesi itkemään, kun lääkäri alkoi ajella kissalta mahasta karvoja ennen ultraamista. Ei auttanut, vaikka lääkäri kuinka yritti vakuuttaa lapselle, että se on kivaa, eikä satu. Kissa oli valitettavasti pissata liruttanut rakkonsa tyhjäksi yöllä, joten virtsakivistä jäi vain epäilys. Erikoisruokavalio, antibioottikuuri, kipulääkitys ja kontrolli parin kuukauden päästä oli käynnin lopputulos. Illalla sitten oli vielä pihatalkoot, joten ei ollut ihme, että koko perhe oli jo unten mailla illalla yhdeksältä. Seuraavan yön nukuinkin sitten hyvin sattuneista syistä.

 

Tänään sitten syntyikin koruja roppakaupalla, ylinnä Marjatta ja alinna Lilith. Punaisista akaateista tuli miehelleni mieleen punaiset marjat ja niistä nimi Marjatta. Kalevalassa Marjatta tuli puolukasta raskaaksi. Lilith taas on eksoottinen ja mystinen nimi, kuten korukin. Nämä kaksi rannekorua tuli tänään valmiiksi asti mutta olin niin inspiroitunut näitä tehdessäni, että sain näitä tehdessäni paljon lisää ideoita, joten useita keskeneräisiä koruja on tulossa, jahka ehdin tehdä ne valmiiksi. Ikään kuin menneiden päivien tekemättömät korut olisivat tulleet kerralla ulos. Täytyy tehdä silloin, kun inspiraatio iskee.

Minun

rannekoruni. Tänään onnistuin tekemään peräti kaksi korua. Jippii! Sujuuhan se korunteko lapsen hoidon yhteydessä, joskin hieman hankalasti. Yllä itselle tehty rannekoru, jonka tein vaijeriin Helmiliinalta kaupanpäällisiksi saamistani hienoista kivistä. Tilasin tässä taannoin Helmiliinalta tosi ihania kiviä, jotka laitoin vielä vähäksi aikaa hautumaan. Ei  heti passaa kaikkia uusia kiviä tuhlata. Kunhan vähän aikaa kuluu, niin sitten kivet ja helmet rupeavat puhumaan. Katsotaan sitten, mitä niistä syntyy. Harmi, että nykyisin rupeaa nuo lapsen päiväunetkin olemaan niin lyhyitä, ettei juurikaan ehdi koruja tehdä, pitää olla tosi nopea, saati sitten ne blogiin päivittää. No, lapset ovat pieniä vain hetken ja se helpottuu koko ajan lapsen kasvaessa ja ruvetessa enemmän touhuamaan omia juttuja. Reilu puolitoistavuotias on vielä aika pieni.

 

Tässä se tänään tekemäni toinen koru pienen tytön kaulassa kuvattuna. Tämä koru ei kylläkään ollut se kaulakoru, mikä oli mielessäni lauantaina, siitä korusta tuli valitettavasti susi, joka vaatii vielä vähän työstöä. Tästä sen sijaan tuli sellainen kreivitärmäinen koru, siitä nimikin, Contessa. Keskellä isoja rouheita mustia laavakiviä ja herkän vaaleanpunaista ruusukvartsia. Isot hopeoidut lankakiekurat yhdistävät keskiosan helminauhaan, jossa vaijerissa ruusukvartsia, kirkkaita lasihelmiä ja pieniä hematiitteja. Koru ei aikuisen kaulassa ole noin pitkä, pituus on noin 48 cm. Siinäpä tämän päivän puuhat. Korujen kuvaaminen olikin sitten oma operaationsa, ensin järjestelin kuvauspaikalle rekvisiitan ja yritin asetella korut ja vielä ehtiä näpätä kuvatkin, ennen kuin kävi näin:
  

Ilmeisesti koru oli niin kiva, että olis kelvannu pienelle tytöllekin. Kuvatessa menikin yllättävän paljon aikaa, pienet nopeat sormet ehtivät aina näpätä joko korun pois tai tarrata kameraan. Kuvausten jälkeen mentiin sitten pihalle nauttimaan auringonpaisteesta, joka olikin vielä yllättävän lämmintä, ottaen huomioon, että on jo syyskuu ja kerättiin vielä viimeisetkin karviaiset parempiin suihin. Tässäpä tämän päivän antia. Täytynee ruveta iltapalapuuhiin, isi jo tuossa menikin iltapesuille tytön kanssa. Lisää kuvia ViHMU-galleriassa, lisäsin sinne kansion, missä on uusimmat korut, ettei aina tarvitse larata läpi ViHMUa, toki ne sieltäkin löytyvät. Nauttikaa!

Madrigal, Astor ja Jeux

Julkaisen tässä joukon kuvia kesällä tekemistäni koruista. Ylinnä Madrigal, joka tarkoittaa keskiaikaista laulua. Mieheni nimeämä, musiikkia rakastavana ihmisenä hänelle jostain merkillisestä syystä tuli tästä se mieleen. Hyvä nimi, ei siinä mitään.

Astor liskon kaulassa.

Ja parempi kuva Astorista.

Astor on kuin se hieno hotelli, josta se on nimensä saanut. Se on itseni nimeämä. Hienostunut ja herkkä tunnelma tulee ruusukvartseista ja tummista makeanveden helmistä, joiden välissä on lasihelmiä kuulautta antamassa. Lopuksi iloinen Jeux.

Ja lisää koruja on jo mielessä muhimassa, kaulakoruja en ole vielä tehnyt kovin montaa ja nyt sellainen onkin syntymässä. Laitan sitten kuvan, kun saan sen valmiiksi ja otettua mielestäni hyvän kuvan siitä. Valokuvaus on myös eräs harrastukseni. Nyt toivotan hyvää lauantain alkuiltaa kaikille!

Lapsi päiväunille

Ja heti takaisin koneelle. Niin se vaan iski inspiraatio ja piti heti palata takaisin blogin pariin. Onnistuin lisäämään tähän joitakin blogilinkkejä, joita seurailen. Korublogeja tietenkin mutta tarkoitus on laittaa muitakin blogeja. Nyt tuntuu, että tämä homma alkaa vihdoinkin sujua ja huomaan kuinka kivaa se on. Joskin kuvien lisääminen tuntuu edelleenkin vähän hankalalta Picasan kautta, eikä ne mielestäni tule riittävän isoina mutta eiköhän se siitä.

Yllä kolme kuvaa rannekoruista. Ylhäältä lukien: Trieste, Amazon ja Merta ja Maata. Trieste on kaupunki Italiassa ja tuli mieheni mieleen jostain syystä tästä korusta, johtuisiko korun kolminkertaisuudesta? Amazonin vihreästä väristä tuli mieheni mieleen viidakko ja siitä johtui nimi Amazon. Siinä kokeilin uutta tekniikkaa ja se on vähän hennommalle ranteelle. Itse pidän kovasti vihreän ja punaisen yhdistelmästä, valitettavasti ranteeni on liian paksu tälle korulle. Merta ja Maata taas on itse nimeämäni koru, siinä on meren ja maan sävyjä. Aina ei ole korun nimeäminen helppoa, joskus kestää tovin ennen kuin nimi tulee.

Moonlight

Tummaa ja vaaleaa, läpikuultavaa ja hentoa. Sellainen on Moonlight. Ensin syntyi rannekoru, sitten jatkoin ideaa korvakoruihin ja lopulta setti vaati myös kaulakorua ollakseen täydellinen. Koko setti on kuvattuna galleriassa, tässä blogissa julkaisen vain valittuja kuvia koruista. Eniten aikaa meni valokuvaukseen, jotta korujen tunnelma näkyisi kuvissa oikein. Näiden kuvien lataaminen tänne blogiin ei myöskään ollut ihan helppoa. ViHMU-gallerian linkistä voit katsella kuvia muistakin koruista. Jos kiinnostuit jostain, laita mailia virvellepostia@gmail.com. Korujen nimeäminen on joskus yllättävän vaikeaa ja miehestäni on iso apu siinä. Hän on nimennyt useimmat korut sen mukaan, mitä niistä hänelle tulee ensimmäisenä mieleen, jos olen pitänyt nimestä, olen nimennyt korun sen mukaan.

Vihdoinkin valmis!

Nyt tämä sitten on vihdoinkin valmis. Ei sitten ollutkaan ihan helppoa blogin luominen, otti jonkin verran aikaa ja tulipa revittyä hiuksiakin. Sisälläni on jo pitemmän aikaa kuplinut luomisen halu, halu tehdä jotain omilla käsillä. Aikansa pulppuiltuaan ja haettuaan muotoaan tuo halu purskahti esiin koruna. Siitä syntyi ViHMU. Tuo nimi on itse asiassa sisareni keksimä ja tulee sanoista Virve´s Handmade Uniques, eli Virven käsintehdyt uniikit. Sanana tuo vihmu oli mielestäni hirmu hieno ja ihastuin siihen heti, se tuo jotenkin mieleeni sateen. Se, mitä nuo uniikit olisivat, olikin pitkään auki, kunnes tuossa kesän kynnyksellä jotenkin hurahdin helmiin ja koruihin.

Hurahdus oli niin totaalinen, että eksyin helmien ja korujen maailmaan täysin, enkä ole sieltä vieläkään löytänyt takaisin ihmisten ilmoille. Koruja on syntynyt pitkin kesää ja olen huomannut, kuten varmasti kaikki muutkin korustelijat, että aina puuttuu jotain helmiä, koskaan ei ole varasto täydellinen. Aina tulee uusia ideoita, kun jotain korua teet, sen lisäksi, että tekemästäsi korusta harvemmin tulee sellainen kuin suunnittelit, vaan se kummasti muuttaa muotoaan matkan varrella. Olen seuraillut useiden koruntekijöiden blogeja, ne ovat inspiroivia ja on ihana nähdä kuinka paljon ihmisissä onkaan luovuutta.