Pisteitä pisteitä

Värikokeiluja pisteitä varten

Tehtävä: rannekoru, jossa vähintään kymmenen erilaista pistein kuvioitua helmeä. Aikaa: viikko. Huhhuh ja plääh. Tiesin tehtävän jo edellisellä viikolla mutten oikein jaksanut innostua. Pisteet kuulostivat vähän tylsiltä, niihinhän perustuu lamppuhelmissä lähes kaikki kuviot ja ajattelin, että onpas tylsää, onhan noita jo tehty. Varsinkin juuri oppimieni upeiden erikoishelmien jälkeen pistekuviot eivät kuulostaneet kovin hohdokkaalta. Ja olisin mieluummin halunnut kuluttaa toisenkin viikon harjoittelemalla noita erikoishelmiä. Onneksi luuloni pisteiden tylsyydestä osoittautui todella vääräksi, kun uppouduin pisteiden maailmaan. Todellakin vain mielikuvitus on rajana, kun kuvioi helmiä pisteillä. Toki pieni ennakkosuunnittelu auttaa asiaa, ja sitä vähän vaadittiinkin, mutta osa pisteideoista syntyi tehdessä. Rajasin värit opettajan neuvosta kolmeen väriin, jotta rannekorusta tulisi yhtenäinen. Viikosta kulutin maanantain ja tiistain väri- ja muotokokeiluihin, vasta keskiviikkona tein oikeastaan kaikki helmet korua varten. Keskiviikko oli ihan uskomaton helmipäivä, en ole koskaan tehnyt helmiä niin hyvällä vauhdilla ja fiiliksellä niin kauaa kuin sinä päivänä. Tein helmiä aamusta iltaan asti, onneksi silloin oli mahdollisuus jatkaa iltaan asti.

Olen ennenkin tehnyt pisteitä muttei koskaan ole tuntunut, että nyt todella hallitsen tämän homman, pisteet menevät sinne minne haluankin, eivätkä minne sattuu. Opin lämmönhallinnan ja rauhallisuuden, jota tarvitaan, jotta pisteet asettuvat haluttuun kohtaan. Opin myös ennakkosuunnittelun merkityksen kuvioiden rakentamisessa. Tehtävään kuului, että helmien tuli muodoltaan olla  täydellisiä, joten pisteiden lisäksi piti keskittyä myös helmien muotoon. Värikokeilujen perusteella päädyin valitsemaan yhden pohjavärin, kauniin retrovihreän, joka toisaalta muistutti okraa, toisaalta vauvan kakkaa tai sinappia. En tiedä värin virallista nimeä. Kuvioväreiksi valitsin tumman turkoosin ja vaalean norsunluun. Kaikki valitsemani värit ovat opaakkeja. Kuvioväreiksi valitsin tahallisesti reagoivat värit, jotta sain kuvioihin vielä bonusvärin. Parhaiten se näkyy turkoosissa pisteissä olevana tummana ulkorenkaana.

Valmiit pistehelmet ja niihin käytetyt värit.

Ylläolevan kuvan helmet on kaikki tehty siis sinä maagisena keskiviikkona, joten pystyin valitsemaan parhaimmat helmet rannekoruun ja vielä jäi helmiä ylikin. Hassua, miten paljon erilaisia pistekuvioita pystyi keksimään, kun asiaan oikein paneutui. Ja varmasti paljon jäi vielä kokeilemattakin. Ensin haeskelin ideoita helmikirjoista mutta huomasin nopeasti, että tehdessä syntyi koko ajan uusia ideoita. Jännäsin torstaiaamuna, että oliko edellispäivän maaginen fiilikseni vain harhaa ja lopputuloksena kasa kakkahelmiä, vai olinko todellakin osannut tehdä niin paljon ja niin kauan hyviä helmiä? Ei ollut harhaa ei, vai mitä sanotte päivän saldosta, 24 kpl upeaa pistekuvioitua helmeä? Niistä 16 kpl päätyi rannekoruuni, niin paljon ranteeni vaati helmiä. Rannekorusta tuli eräänlainen tutkielma pisteistä, joten se sai nimekseen Thesis Points, Google-kääntäjän mukaan. Käännös on suora, vähän hassu mutta korun nimeksi erinomainen. Oppimiskokemuksena viikko pistekuvioita oli todella antoisa. Opin mitä pystyy tekemään, kun paneutuu johonkin rajattuun aiheeseen ja on suhteellisen hyvin aikaa ja vielä sattuu sopiva draivi. Nimittäin helmien teko vaatii sellaista kädentaitoa, jota pitäisi harjoittaa ihan jatkuvasti, jotta säilyy tatsi. Jos pitää vähänkin taukoa, sen huomaa heti helmissä.

Thesis Points -rannekoru

Rokokoo

 Käsityöläiskulttuurin aikaa ja kulttuurilähtöistä valmistamista opiskelimme valitsemalla jonkin aikakauden tyylin ja tutkimalla tyylin ominaispiirteitä, pukeutumista ja koruja. Sitten piti tehdä koru, jossa on tuon aikakauden vaikutteita mutta tuotuna nykyaikaan. Alkukankeuksien jälkeen valitsin lopulta rokokoon. Rokokoolle tyypillistä oli keveys, iloisuus ja pastillivärit. Korut olivat tuona aikana keveitä ja yksinkertaisia, käytettiin paljon silkkinauhoja ja rusetteja. Päätin tehdä vaihteeksi rannekorun. Aiheeksi valitsin kukat ja kokeilujen jälkeen päädyin ottamaan väriksi vaaleansinisen. Siitä vain harjoittelemaan vaaleansinisiä kukkahelmiä. Keveys tulee lasin kirkkaudesta, kukat näyttävät leijuvan ilmassa ja pienet yksiväriset välihelmet keventävät korua lisää. Helmet ovat aika isoja, noin parisenttisiä, joten todellisuudessa koru painaa ihan jonkin verran. Silkkinauharusetti koristaa korua kivasti ja on se piste iin päälle. Koru on tehty joustavaan lankaan, joka on varmuuden vuoksi kaksinkertaisena, helmet ovat sen verran isoja. Näin korusta tuli yksinkertainen ja hyvin rokokoohenkinen. Ja nyt todella osaan tehdä kelluvia kukkahelmiä, mikä ei ole ihan helppo juttu.

Piirrossuunnitelma korusta

Valmis rannekoru

Kukkahelmet lähikuvassa

Ketjuja

Kuplat -rannekoru

 Viime kevään hopeakurssilla harjoittelimme sahaamista ja juottamista, tuolloin aloitetut työt jäivät kesken kurssin supistuessa 3 päiväiseksi ja luulin, että teemme ne loppuun nyt syksyn hopeakurssilla mutta teimmekin ketjuja. Jatkan keväällä kesken jääneet hopeatyöt loppuun tässä kevään mittaan. Nyt viikon ketjukurssin tavoitteena oli opetella tekemään viisi eri ketjumallia, joista yksi piti sitten tehdä koruksi. Koska kyseessä oli harjoitustyö ja hopealanka on hintavaa, ei tällä kertaa vaadittu tekemään korua hopealangasta, vaikka hopeakurssista olikin kyse.  

 

 

Renkaiden veivaaminen

Olen tehnyt paljon ketjuja aiemmin, joten suurin osa opettajan tuomista malleista oli minulle tuttuja. Nyt oli tarkoitus opetella uutta, joten kaivelin opettajan tuomia malleja ja löysin niistä neljä mallia, joita en ollut ennen tehnyt. Renkaiden veivaaminen sujui vanhasta muistista. Niitä voi toki veivata monella tavoin: ennen pyörittelin ne ihan käsien varassa, kunnes opin eräällä ketjukurssilla ruuvipenkin käytön, jossa lanka tulee ruuvipenkin leukojen välistä. Näin saakin langan veivattua paljon napakammin tangon ympärille kuin pelkin käsivoimin. Porakonettakin voi apuna käyttää mutta itse en ole sitä käyttänyt.

Renkaiden sahaus

Renkaiden sahaamisenkin voi suorittaa monella tavoin. Itse käytän sahauspöytää nykyisin. Ennen kiinnitin tangon ruuvipenkkiin, joka sekin on hyvä keino. Toiset sahaavat pitäen veivattua lankaa pelkästään sormiensa välissä. Olen kokeillut sitä ja toimii ihan hyvin, jos lanka on tosi paksua ja tarvitset vain muutaman renkaan. Ohut lanka on hankala sahata ilman tukea, varsinkin isot renkaat. Mutta se on ihan maku- ja tottumiskysymys miten renkaansa sahaa. Ja tiedän, että on ihmisiä, jotka katkaisevat renkaansa pihdeillä sahauksen sijaan. Olen kokeillut sitäkin, se oli vähän työläämpää, kun pitää katkaista kahteen kertaan pihtejä kääntäen, jotta tulee siisti ja suora katkaisujälki. Tämä vaikuttaa renkaiden kokoon, mikä pitää huomioida veivatessa, eikä jälki silti ole niin siisti kuin sahatessa. Mutta toimii, jos tarvitset vain muutaman renkaan äkkiä, etkä millään jaksa kaivaa sahaa esiin. Ylivoimaisesti siistein jälki tulee sahaamalla, kunhan sahaat suoraan. Hyvä saha kannattaa hankkia, jos sahaa paljon. Itse käytän mustaa hiilikuitusahaa, joka on kevyt ja siihen on helppo laittaa terä. Se oli varsin hintava mutta hyvistä työkaluista kannattaa maksaa.

Ketjun kokoaminen

 Sahaaminen on rentouttavaa ja hauskaa mutta siihenkin kyllästyy, joten välillä on mukava koota sahattuja renkaita ketjuksi. Ketjuja on kivaa tehdä ja mallista riippuen niihin tarvitaan enemmän tai vähemmän renkaita, joten joskus sahaaminen voi käydä tosi puuduttavaksi. Ketjuja voi koota monella tavalla, itse kokoan ketjuni pääsääntöisesti leveäkärkisillä pihdeillä, joissakin ketjumalleissa käytän kapeita käyriä pihtejä, jolloin saa ulottuvamman otteen ketjuun. Sahaamisen jälkeen en käsittele renkaita lainkaan ennen kuin kokoan ne ketjuksi. En siis sulje, enkä availe niitä. Metallihan kovettuu jokaisesta otteesta, enkä halua kovettaa niitä liikaa. Niitä pystyy sitten ketjuja tehdessä availemaan ja sulkemaan sitä enemmän mitä vähemmän niitä on käsitelty ennen ketjun tekemistä.

Viisi ketjukokeilua

 Maailma on täynnä erilaisia ketjumalleja. On perinteisiä klassikkomalleja ja niiden loputtomia eri versioita. Netistä löytyy näitä ohjeita runsaasti, kuten kirjoistakin. Useimmat ovat englanninkielisiä, joitakin on suomennettu. Ketjujen englanninkieliset nimet ovat erilaiset kuin suomalaiset ja monilla ketjuilla on useita nimiä. Yllä olevassa kuvassa näet viisi tekemääni ketjukokeilua. Tein ne kuparilangasta, hopeoidusta kuparilangasta ja värillisestä kuparilangasta. Neljä malleista löysin opettajan tuomista mutta viidettä piti vähän hakea. Lopulta päädyin kokeilemaan Haltiapunosta uudelleen. Olen sitä joskus kokeillut mutta hiukan eri AR:ää  käyttäen, jolloin siitä tuli liian löysä, enkä tajunnut koko mallia kunnolla. Uusi malli kannattaa aina opetella tarkasti suositeltua AR:ää käyttäen, jotta saa käsityksen miltä ketjun tulisi näyttää. Nyt tein sen oikealla AR:llä ja heti se näytti erilaiselta. Kaikki ketjuthan eivät ole niin tarkkoja tuosta AR:stä mutta jotkut ketjut eivät kertakaikkiaan onnistu tai näyttävät hyvin erilaisilta, jos AR on hiukankin väärä. En nyt tässä tarkemmin selvittele ketjun tekemisen saloja, aihe on aivan liian laaja. Totean vain lyhyesti, että joissakin ketjuissa on renkaan koolla ja langan paksuudella paljonkin väliä, joissakin ketjuissa taas ei. Ketä ketjut enemmän kiinnostavat, löytää netistä tai kirjallisuudesta runsaasti lisätietoa.

Valmis tuotos: Kuplat -rannekoru

Ensin ajattelin tehdä valmiin rannekorun haltiapunoksesta ja hopealankaa käyttäen mutta ihastuin kuitenkin tekemääni ketjunpätkään, jolla ei ollut sen kummempaa nimeä, kuin kuplat, joten päädyin tekemään siitä rannekorun itselleni ja käyttäen juuri samoja lankoja kuin kokeilupätkässä. Se näytti ilmavan kevyeltä ja kauniilta. Kuin kuplilta.

Kesälomalla tehtyjä

Pink Flight -korvikset

Kesäkuun alussa vietin viikon kesäloman ja se meni hujahtaen. Loman lopussa vietettiin sisarentyttärieni syntymäpäiviä. Tytöt täyttivät yhdeksän vuotta ja ovat jo isoja neitejä, joilla on reiät korvissa, joten korvikset olivat hyvä lahjaidea. Löysin kätköistäni ihanat perhoshelmet, jotka olivat juuri oikean väriset, toinen tytöistä pitää pinkistä ja toinen violetista. Perhoshelmistä kokosin kauniit pitkät korvakorut. Ne täydentävät hyvin aiemmin tekemääni Perhosen Lento -sarjaa. Kauniit pitkät korvikset sopivat pitkäkaulaisille nuorille neideille hyvin, vaikka mietinkin pitkään korvisten pituutta. Pelkäsin niiden olevan liian pitkät tytöille.

Violet Flight -korvikset

 Tyttöjen synttärilahjoja varten keräämistäni pinkeistä ja violeteista helmistä tein vielä toisetkin korvikset. Näissä tein yksinkertaisen kehyksen hopeoidusta kuparilangasta ja sen keskelle pujotin helmiä. Näihin tein itse myös koukut, jotta ne ovat samaa tyyliä, valmiit koukut olivat jotenkin liian keveitä ja väärän tyylisiä näihin. 

Pink Haze -korvikset

Aika kivat korvikset näistä tuli. Pidän etenkin helmien hennosta, aavistuksenomaisesta väristä. Rakastan tuota lasihelmien kuulautta. Korviksissa on kolme eri väristä helmeä. Taoin langanpäät litteiksi, jotta helmet pysyvät langassa keskellä. Näistä tulee jotenkin mieleeni solki ja keskellä kieli, jossa helmet ovat.

Violet Haze -korvikset

Loman lopuksi tein vielä äidilleni tilaustyönä rannekorun, joka sopi hänellä oleviin kaulakoruun ja korviksiin. Kaulakorussa oli mustaa ja korviksissa vihreää, joten rannekoruun tuli molempia sävyjä. Käytin mustanruskeita ja lämpimiä vihreän sävyjä yhdistettynä tummaan metalliin. Laitoin rannekoruun papukaijalukon säätöketjulla, mikä on mielestäni todella hyvä idea rannekoruissa. Sitä tulee vain niin harvoin käytettyä, koska rakastan itse salpalukkoja.

Mother Matilda -rannekoru

Animaation vaikutusta

Helinä -korvakorut

 Talvilomalla ollessani tuli katsottua paljon animaatioita yhdessä neljävuotiaan tyttäreni kanssa. Hän taisi pitää eniten Helinä-keijusta, jota katsottiin useaan kertaan. Itsekin pidän keijuista ja elokuva on taiten tehty ja katsomisen arvoinen. Sen inspiroimana löysin helmipusseja kaivellessani pussin, johon olin koonnut vihreitä helmiä ajatuksena tehdä niistä koru. Nyt tein tuon pussin sisällöstä rannekorun ja siihen sopivat korvikset. Tilasin taannoin jostain ison kasan ihania intialaisia lamppuhelmiä. Itsekin lamppuhelmiä tehneenä huomaan nyt näiden helmien virheet, kuten puhdistamattomat reiät. Niissä on käytetty jotain kummallista savea eristysaineena, joka ei lähde millään kokonaan pois, vaan helmen sisältä pölähtelee harmaata ainetta, kun sinne pujottaa jotain. Mutta hinnaltaan nämä helmet ovat edullisia ja väreiltään ihania, joskin yksivärisiä ilman kuvioita mutta väri se onkin näissä se juttu. Siitä kun on joskus vaikea sanoa, onko se sininen vai vihreä. Ja jos osaakin värin sanoa, niin pinnassa on kaunis hehku.

Matkalla Keijupoukamaan -rannekoru

 Rannekoru sai nimekseen Matkalla Keijupoukamaan ja siinä käytin myös vihreitä raidallisia helmiä. Yhdistin nämä ihanan hehkuvat vihreän sävyt käyttämällä pienenä välihelmenä aina samanväristä helmeä ja isojen helmien raidoista löytyvät yksiväristen helmien sävyt. Korvisten nimeksi tuli yksinkertaisesti Helinä, koska Helinähän se on matkalla sinne Keijupoukamaan.

Tähtienkatoama

Tähtienkatoama -rannekoru

Yön tummaa sineä, tähtien kirkasta tuiketta. Siinä yhdistelmä, joka teki pitkään tuloaan  mielessäni. Tumman sinisiä helmiä yhdistettynä kirkkaisiin ja seassa hopean väriä, vähän bling blingiä, ei liikaa. Tummansininen lapis lazul mattana ja kiiltävänä, tummansinisiä lasihelmiä yhdistettynä kirkkaisiin lasihelmiin. Seassa vähän Swarovskin kristalleja antamassa blingiä. Hopeanvärillä linkitettynä ja kauniilla salpalukolla viimeisteltynä. Paikka minne tähdet katoavat. Tähtienkatoama.

Frozen Lake

Frozen Lake -rannekoru

Nyt onkin sitten uusi vuosi ja uudet kujeet. Paljon uusia asioita ja suunnitelmia on muhimassa ja tapahtumassa. Aloitan koruopinnot, eli lähden toteuttamaan yhtä haavettani. Odotan opintoja innolla. Opintojen ja perhe-elämän yhteensovittaminen tulee varmaan olemaan haasteellista. Talvisissa tunnelmissa alkaa tämä koruvuosi. Frozen Lake on korusetin nimi. Tavoittelin korussa huurteista sinistä värimaisemaa, siitä nimi Frozen Lake. Huurteisia vaaleansinisiä akaatteja, vaaleansinisiä, kirkkaita ja harmaita lasihelmiä yhdistettynä talviseen kylmään tumman hopeanväriseen ketjuun ja lukkoihin.

Frozen Lake -setti

Opintojen ohella on tänä vuonna tarkoitus panostaa todella Vihmun kehittämiseen ja Vihmukaupan pyörittämiseen. Mielessä pyörii jo monia koruideoita kauppaa varten. Haluan selkeyttää korujen tekemistäni, luoda selkeitä linjoja, korusarjoja, sen sijaan, että tekisin vain satunnaisesti, mitä mieleen juolahtaa. Haluan luoda monikäyttöisiä, ajattomia koruja, jotka silti sopivat toistensa kanssa yhteen. Huomaan selvää kehitystä korujen teossani, muotokieleni on selkeytynyt ja vahvistunut. Tarkoitus onkin kehittyä ja mennä eteenpäin sekä elämässä että taiteessa eli omalla kohdallani korunteossa. Minulle korunteko on taidetta, tapa ilmaista itseäni ja ajatuksiani. Se on tie, jota pitkin tallustan, alati mutkitteleva mutta silti eteenpäin vievä.

Frozen Lake -setti yhdistettynä

Tämä korusetti on jo kolmas uuteen Vihmun Swivel -sarjaan. Muistattehan aiemmin tekemäni Neithan ja Absencen? Ne ovat ne kaksi aiempaa settiä Swivel -sarjaan. Nimi Swivel tulee koruissa käytetyistä pienistä karabiinilukoista mutta se kuvaa myös oivasti korujen monikäyttöisyyttä. Ja tämä korujen monikäyttöisyys on se kantava idea, joka kiehtoo mieltäni jatkuvasti. En toki aio heittäytyä pelkästään monikäyttöisten korujen tekijäksi, vaikka ideaa kovasti hehkutankin. Olen edelleen yhtä innostunut erilaisista koruntekotekniikoista kuten ennenkin ja aion jatkossakin aina aika ajoin tehdä sukelluksia eri koruntekotekniikoiden maailmoihin ja katsoa mitä mielenkiintoisia korukokeiluja niistä sukelluksista syntyy. Tälläkin hetkellä on paljon keskeneräisiä töitä odottamassa aikaa, jolloin ne ehtisi tehdä loppuun. Ainakin siemenhelmitekniikoilla on koruja tulossa unohtamatta kiehtovia kieputtelukoruja. Ja opintojen myötä toivottavasti syntyy mielenkiintoisia ja upeita koruja. Niistä saatte sitten lukea korutarinoita myöhemmin.

Vuoden viimeinen päivä

X-mas Berrymix -rannekoru

Vuoden viimeinen päivä, syntymäpäiväni ja ensimmäinen työpäivä joululoman jälkeen. Ensimmäinen niistä kahdesta ennen opintovapaata. Aloitan nimittäin maanantaina koruopinnot. Vähän rupeaa olemaan perhosia mahassa. Mutta tässä viimeiset jouluaiheiset  korut.

X-mas Berries -rannekoru

Allaolevan kaulakorun tein ihan ensin. Minulta tilattiin kaulakoru pronssiketjulla ja punaisilla helmillä, sekä siihen sopiva säädettävä rannekoru. Koska tilaaja osti myös violetin kaulakorun pronssiketjulla, tein hänelle toisen rannekorun violettipunaisen, jotta se sopisi aiemmin ostetun kaulakorun kanssa. Onpahan valinnanvaraa. Molemmat rannekorut sopivat kyllä hyvin kaulakorun kanssa.

X-mas Berries -kaulakoru

Hauskat korvakorut tein lahjaksi nuorelle naiselle, jonka muistin pitävän vaaleanpunaisesta. Helmet olivat niin kauniit, että oli aivan pakko ottaa riski ja toivoa, että hän pitää myös mustasta.

Black Bubbles -korvikset

Antigone

Antigone -rannekoru

Tänä jouluna pukki oli jotenkin hajamielinen, tämäkin Antigone -rannekoru tehtiin aatonaattoiltana myöhään. Mutta hyvin joulupukki ehti, ja korusta tuli hyvin saajansa näköinen ja mieluinen. Olin nimittäin vakaasti päättänyt tänä jouluna olla tekemättä omia korulahjoja pukinkonttiin ja pysyttäytyä ostolahjoissa. Tekisin vain tilaukset pukinkonttiin ja säästyisin ylimääräiseltä joulustressiltä. Hyvä ajatus, ei vain mennyt ihan silleen. Mihinkäs se tiikeri juovistaan pääsee tai koruntekijä korujen tekemisestä? Ei mihinkään. 

Olin kyllä ostanut sisarentyttärelle valmiita lahjoja mutta aatonaattona ne rupesivat tuntumaan kovin vähäisiltä. Minulle usein iskee "lahjojen vähyys" -tunne juuri ennen aattoa. Onneksi tunnen itseni ja olin kaukaa viisaasti pakannut mukaan joitakin koruntekovärppeitä. Ei ole niin lyhyttä lomaa, ettenkö pystyisi olemaan tekemättä koruja lomalla. Sukellus koruvärpekassiin ja esiin tulivat ihanat vaaleanpunaiset ruusukvartsit ja niiden kaveriksi kaavailemani labradoriitit. Tapanani on nimittäin laittaa samaan pussiin yhteensopivia helmiä, joista olen suunnitellut tehdä korun myöhemmin. Näitä pieniä pusseja minulla on sitten runsain mitoin matkoille pakattuna mukaan. Ne ovat todella käteviä matkoilla, kun ei voi ottaa kaikkia helmilaatikoita mukaan. Toki reissun  jälkeen on sitten oma hommansa purkaa pussinnyssykät laatikoihin takaisin...

Sisareni oli kuitenkin sitä mieltä, että labradoriitin väri voisi olla liian vihertävä sisarentyttäreni makuun, joten uusi sukellus kassiin, ja löytyi pussi, jossa oli ihania vaaleanpunamustia lamppuhelmiä. Pari sellaista, niille kaveriksi yksivärinen pienempi vaaleanpunainen lamppuhelmi, isohko musta onyks -helmi ja se ihana ruusukvartsi. Yhtä mustaa helmeä koru vielä kaipasi, joten laitoin siihen kauniin mustan tuliakaatin, jonka olin ostanut Tampereen Kädentaitomessuilta marraskuussa. Linkitin helmet tummalla langalla, lisäsin tumman ketjunpätkän säätövaraksi, koska en ollut ihan varma oikeasta pituudesta. Vielä riipuksiksi pieniä viistehiottuja ruusukvartseja ja mustia lasihelmiä ja Antigone oli valmis. Nimi tuli korun antiikkisesta ulkonäöstä, vaikka se on tehty moderniin tummaan ketjuun ja lukkokin on modernin näköinen, jotenkin lamppuhelmet ja korun vaaleanpuna/musta värimaailma antoivat sille antiikkisen ulkonäön.

Neitha

Neitha -setti

Surullisesta mielestä voi syntyä näin synkän kaunis korusetti. Vuosien takainen ystäväni kuoli äkillisesti ja traagisesti. Se kosketti ja toi paljon muistoja mieleeni hänestä, vaikken ollut vuosiin ollut hänen kanssaan tekemisissä. Hautajaispäivänä olin synkissä mietteissä ja tunsin itseni hyvin surulliseksi. Pitkän välimatkan vuoksi en osallistunut hautajaisiin mutta katsellessani myöhemmin kuvia niistä itkin. Muistotilaisuus oli ollut kaunis ja jotenkin hyvin hänen näköisensä.

Neitha -rannekoru

Nämä synkät ja surulliset mietteet alkoivat mielessäni muuttua koruksi. Mustaa roheaa laavakiveä, mustaa onyksia mattana, kiiltävänä ja viisteillä, mustaa tuliakaattia viisteillä.

Neitha -kaulakoru

Paljon mustia synkkiä kivihelmiä ja tummaa, synkkää metallia paksuna ketjuna. Ja välillä pilkahdus kirkasta mystistä kvartsia, kuin valoa yössä.

Neithat yhdessä

Korut voi yhdistää pitkäksi kaulakoruksi jykevillä lukoilla. Käytin pieniä karabiinilukkoja papukaijalukkojen sijaan. Jotenkin sopivat paremmin korun henkeen, jota kuvaisin miehekkään rockhenkiseksi.

Seireeni

Seireeni -rannekoru

 Edelleen huomaan jatkavani kesätunnelmissa, talvea odotellessa. Ihanaa turkoosia howliittia, iso turkoosi cinnabar-helmi ja upeana hohtava turkoosi lasihelmi, näistä suorastaan huokuu merenneidon henkäys. Lämpöiseen kullanväriin linkitettynä, hiukan aurinkoa ketjussa, Seireenihän se siinä, ranteeseen.

Sarasvati

Sarasvati -rannekoru

Myönnettäköön, että vähän  hassut värit tähän vuodenaikaan. Lienenkö ollut kesän muistoissa tätä korua tehdessäni. Mutta kun ruskean ja turkoosin yhdistelmä on kertakaikkiaan kaunis. Olen yhdistellyt niitä monella lailla ja moneen eri metalliin. Tällä kertaa valitsin kauniit lämpimän sävyiset ruskeat helmet ja yhdistin ne turkoosiin kullanvärillä. Kaunis karheapintainen siemen, jota en muista mikä siemen se on, on saanut kauniin pronssinhohteisen sävyn pintaansa. Terrakotanvärinen laavakivi sopii hyvin kullanvärin kanssa. Kesällä käytin paljon läpikuultavia lasihelmiä, joissa väri oli vain aavistus ja hohto. Samaa hohtoa ja ihanaa vedensävyistä turkoosia on isossa helmiäislasihelmessä. Turkoosi huurrettu akaatti ja turkoosi howliitti täydentävät korun yhdessä turkoosin lasihelmen kanssa. Huurretut kivihelmet tuntuvat nyt olevan erityisen suosittuja, ainakin niitä on paljon saatavilla. Ja täytyy myöntää, että huurteessa on jotain kiehtovaa, oli helmi sitten kiveä tai lasia. Kauniisti kullanvärillä kieputeltuna ja kullanvärisillä renkailla yhdisteltynä. Antiikkikullan värinen salpalukko on hiukan lankaa tummempi mutta sopii korun tyyliin hyvin. Koru sai nimekseen Sarasvati. Sarasvatin hiekkaa oli muistini mukaan todella hyvä kirja, suosittelen.

Kaarna

Kaarna -rannekoru

Tein taas pitkästä aikaa vaijeriin rannekorun jatkoketjulla. Kesällä taisin näitä tehdä viimeksi. Yleensä suosin rannekoruissa salpalukkoa mutta joskus säädettävä jatkoketju on kätevä. Toki voi salpalukkoonkin tehdä säätövaran, itse vain useimmiten teen vakiomittaisen rannekorun. Omaa rannettani mittana käyttäen tietysti ja unohtaen autuaasti, että ranteita on monen  mittaisia. Tässä korussa halusin käyttää erisävyisiä ruskeita helmiä, löysin ihanan suorakulmaisen ruskeankuviollisen kivihelmen, jota mystiseksi akaatiksi nimitetään. Samaa mystistä akaattia on myös sen vieressä oleva isohko pyöreä viistehiottu helmi. Sitten käytin ihania tiikerinsilmiä, rakastan tiikerinsilmän notkeaa ruskeaa kaunista sävyä. Rouheat ruskeat laavakivirondellit ja ruskea MOP-helmi niiden välissä sopivat hyvin mystisten ruskeiden akaattien ja tiikerinsilmien kanssa yhteen. Lisänä on sitten ruskeita lasihelmiä. Pienet kullanväriset välihelmet antavat lisälämpöä ruskeille helmille tumman jatkoketjun tuodessa esiin ruskeiden helmien jyhkeän tumman ruskean sävyn. Mielestäni tässä korussa kulta ja tumma vastakohtina korostavat toisiaan hyvin ja sopivat yhteen. Kaarna tuli jostain syystä mieleeni korusta.

Meren Laulu

Meren Laulu -rannekoru

 Pyriitti on kiehtova kivi ja kauniit pyriittihelmet, nuo kissankultakolikot, olivat tämän rannekorun inspiraationa. Pyriitissä on erikoinen väri, kullanvihreänruskea. Tumma, aika massiivinen salpalukko oli ilman muuta tämän korun lukko. Turkoosit lamppuhelmet, joissa oli pronssinvärinen pilkkuvyö sopivat kaveriksi, vyö oli juuri samaa sävyä pyriittien kanssa.

Lisää turkooseja lasihelmiä ja pyriitin sävyisiä ruskeita helmiä linkitettynä tummaan metalliin. Pelkkä runkokoru jäi mielestäni aika heppoiseksi, joten lisäsin pieniä ruskeita ja turkooseja lasihelmiä roikkumaan jokaisesta linkistä saadakseni koruun vähän runsautta lisää. Näin syntyi Meren Laulu.

Lenore

 Uhhuh, nyt voisi sanoa, että olo on väsynyt mutta onnellinen. Takana ihana viikonloppu hopean parissa. Ensin perjantaina kävin Tampereen Kädentaitomessuilla, työpäivän jälkeen tosin, silti mukaan tarttui parissa tunnissa varmaan kilo kivihelmiä ja erinäisiä työkaluja ja juotosvälineitä. Kyllä, nyt aion kokeilla juottamista kotona. Siis jahka tulee vapaapäivä... ja tarpeeseen kaikki ostokset tulivat, kuten aina....


Lauantaina aamupäivällä huristin hopeakurssille. Ja vihdoinkin nyt on mitä esitellä blogissa, en ole juurikaan aiemmin esitellyt hopeakorujani syystä että, useimmat niistä ovat vielä keskeneräisiä. Mutta ollessani aiemmin hopeaviikonloppua viettämässä pari kuukautta sitten, näin silloin unessa tämän korun ja pakkohan sitä oli ruveta toteuttamaan. Silloin viikonloppu loppui kesken mutta nyt jatkoin korun loppuun. Koru on tehty paksusta hopea- ja kuparilangasta. Tein ensin isoja renkaita, jotka juotin yhteen, hehkutin ja väänsin soikioiksi. Väleihin juotin pieniä renkaita, pari kuparista joukkoon väriksi. Toiseen päähän juotin pienistä renkaista pienen ketjunpätkän, jonka päähän on juotettu ISO SALPALUKKO. 

Kokeilin ensin pienempää salpaa mutta se ei pysynyt, koska rengas on aika suuri, joten oli  pakko improvisoida pitempi salpa. Alunperin salpa oli pelkkä pyöreä langanpätkä, jonka molempiin päihin oli sulatettu pallukat mutta pitkänä tällainen salpa olisi mielestäni ollut turhan rimpula tikku 2 mm langasta tehtynä, joten keksin juottaa kaksi lankaa yhteen, hehkutin ja taoin sen sitten litteäksi. Jätin tahallani päät sellaiseksi kuin ne jäivät, vasaran jälkiä näkyy, eikä juotoskaan ole kovin täydellinen mutta salpa sopii hyvin koruun. Soikiot ovat niin isoja, että taivuttelin niitä hiukan, jotta koru istuu paremmin ranteeseen. Ja omaan ranteeseeni se istuu mainiosti. Kiiltää ihanasti rummun jäljiltä ja silti käsityön jäljet näkyvät, niin kuin pitääkin, ettei kukaan luule tehdastekoiseksi.

 Pahoittelen kuvia, ne on otettu illalla kotona pikku digipokkarilla, koska isompaan kameraani ei ole vielä johtoa, jolla kuvat saisin siirrettyä koneelle. Johto on kyllä tilattu ja tulossa mutta ei ehtinyt tähän hätään. (Ehkä laitan Vihmu-galleriaan myöhemmin parempia kuvia). Lenore- nimen rannekorulle annoin, koska miehelleni korusta tuli jostain syystä mieleen Edgar Allan Poe. Poe ei käynyt tälle korulle nimeksi ja ainut mitä minulle tuli mieleen on Poen Korppi -tarina mutta tässä korussa ei ole mustaa, siis ei Korppia. Sitten mieheni muisti kaksi henkilöhahmoa Poen tarinoista: Ligeia ja Lenore. Ligeiakaan tämä koru ei ole, se on liian moderni sellaiseksi, joten nimeksi jäi sitten Lenore. Ehkäpä ne muut korut ovat vielä tulollaan. 

Nyt ainakin opin juottamista ja myös improvisoimista, koska paperilla kaikki näyttää hienolta, todellisuus on sitten toista. Kurssi oli antoisa ja antoi intoa kokeilla hopeantyöstöä myös kotona. Heti tuli lisää ideoita kurssilla, joten tälle rannekorulle on luvassa kavereita....

Maameren Tarinat

Maameren Tarinat -rannekoru

Tämän korun inspiraation sain isoista valkoisista lamppuhelmistä, joissa oli mielestäni kauniin väriset kuviot. Halusin koruun juuri samansävyisiä sinisiä ja vihreitä helmiä. Siniset värjätyt akaatit olivat juuri samaa sinisen sävyä, löytyypä lamppuhelmistä myös pikkuhelmien turkoosia sävyä. Vihreä olikin sitten hankalampi juttu, khakin vihreää ei ollut mutta sama sävymaailma löytyi vihreistä helmiäislasihelmistä ja sammalenvihreistä lasihelmistä. Antiikkihopean värinen isohko koristeellinen salpalukko sopi tähän koruun hyvin. Beiget isot helmet sopivat taas hyvin, niitä olen aiemminkin käyttänyt korussa tasoittamassa eri värien sävyjä. Beige on neutraali väri, joka sopii moneen.

Tästä korusta löytyivät maan ja meren värit, joten sen nimeksi tuli Maameren Tarinat. Ensimmäinen nimi, mikä mieleeni juolahti ajatellessani maata ja merta. Ja kyllä minua nauratti lukiessani lehdestä hetken päästä, että televisiosta tulee seuraavalla viikolla samanniminen animaatio. Katsoin animaation ja pidin siitä, olen sen nähnyt joskus ennenkin mutta korun nimeäminen on puhdas sattuma, en korua tehdessäni tiennyt elokuvan esittämisestä.

Hehku

Hehku- rannekoru

Muhkeat vaaleanoranssit jaderondellit olivat tämän korun lähtökohta. Haeskelin muut helmet samaa värimaailmaa, sellaista syksyistä mutta hempeää värimaailmaa. Löysin hienot vuolukivihelmet samaa sävyä suunnilleen. Vuolukiveä tulee harvemmin käytettyä ja noissa helmissä on kivat tähdenmuotoiset reiät. Korun syksyisen tunnelman täydensivät beiget, oranssit ja sammalenvihreät lasihelmet. Koska jademöllykät olivat niin isoja, kuten myös vuolukivet ja beiget lasihelmet, tuli korusta kankea ranteeseen. Korjasin kankeuden laittamalla pienet topaasinväriset lasihelmet isojen helmien väliin ja korusta tuli heti paljon notkeampi ranteessa. Koko komeuden kruunasi mahtavan iso kuparinen salpalukko.

Azorit

Azorit -rannekoru

 Joskus tulee ihan vahingossa keksineeksi hienon väriyhdistelmän. Näin kävi ihanan sinisissä Azoreissa. Järjestelin sinisiä helmiäni kahteen laatikkoon, koska yhteen eivät enää mahdu. Laitoin helmet sillä tavalla, että yhdessä pienessä laatikossa on sellaisia helmiä, jotka erotan heti toisistaan, siis sen verran toisistaan poikkeavat värisävyt. Ja kuinka ollakaan nämä kaksi sävyä sattuivat samaan laatikkoon. Katselin niitä aikani, että kauniit värit ja hienolta näyttävät yhdessä, mitähän niistä voisi tehdä. En halunnut tehdä korua pelkistä pyöreistä helmistä, vaan halusin sekaan jotain muuta. Niinpä muistin koboltinsiniset tikarit ja lopulta niiden kaveriksi löytyi Swarovski-laatikosta pieniä Aquan värisiä biconeja, juuri samaa sävyä isojen viistehiottujen rondellien kanssa.

 Tässä rannekorussa yhdistyy monta kaunista asiaa: värit, upea voimakas koboltinsininen ja jäänraikas aqua. Muodot, koboltinsiniset helmet ovat sileitä pyöreitä lasihelmiä, aquanväriset ovat viistehiottuja lasirondelleja. Näiden periaatteessa pyöreiden muotojen vastakohdaksi korussa on käytetty tikarinmuotoisia koboltinsinisiä helmiä ja pieniä aquanvärisiä biconeja antamaan särmää ja kolmiulotteisuutta korulle. Lukkona on yksinkertainen hopeanvärinen pyöreä salpalukko. Koboltinsininen on aika voimakas väri, joten pieniä biconeja piti laittaa kaksi, jotta niiden väri näkyi. Muuten koboltinsininen helmi olisi imenyt kaiken aquan värin itseensä mutta näin sain molemmat värit näkyviin. Tikarihelmet antavat korulle kivaa kolmiulotteisuutta törröttämällä joka suuntaan, kun korua käyttää. Viistehionta antaa aquanvärisille rondelleille lisää kimallusta, mikä on hyvä vastakohta tummalle koboltinsiniselle.

 

Rotation

Rotation -rannekoru

Tässä rannekorussa on jotenkin hehkuvat värit. Ja runsaasti rakastamaani spiraalia. Spiraalit on tehty PAKSUSTA kupari-, messinki- ja hopeoidusta kuparilangasta ja vasaroitu kunnolla, jotta jälki näkyy. Kyllä metallin vasarointi on IHANAA! Kerrankin sai oikein olan takaa paukuttaa lankaa.

 Spiraalien yhdistyskohtaan kiinnitin valikoiman lasihelmiä edustamaan eri vuodenaikojen värejä. Koru kun olisi muuten mielestäni ollut vähän tylsä. Ehkä se olisi menetellyt, jos spiraalit olisivat olleet yhtä väriä. Mutta ajatuksenani oli juuri leikittely eri värisillä metallilangoilla, valitettavasti vain lopputulos sellaisenaan ei tyydyttänyt minua, vaan koru suorastaan vaati helmiä.

Olen näet huomannut, että minulla on joku sellainen kummallinen vimma tunkea helmiä joka paikkaan. Yksinkertainen on kaunista ja pidän selkeästä muotokielestä. Silti huomaan tekeväni aika runsaita koruja ollakseni yksinkertaisuuden kannattaja. Tämä koru oli pitkään ilman nimeä, kunnes sen lopulta keksin. Rotation tulee korussa toistuvasta spiraalin teemasta, samoin helmissä ja metallin väreissä kuvastuu vuodenaikakierto.