Pisteitä pisteitä

Värikokeiluja pisteitä varten

Tehtävä: rannekoru, jossa vähintään kymmenen erilaista pistein kuvioitua helmeä. Aikaa: viikko. Huhhuh ja plääh. Tiesin tehtävän jo edellisellä viikolla mutten oikein jaksanut innostua. Pisteet kuulostivat vähän tylsiltä, niihinhän perustuu lamppuhelmissä lähes kaikki kuviot ja ajattelin, että onpas tylsää, onhan noita jo tehty. Varsinkin juuri oppimieni upeiden erikoishelmien jälkeen pistekuviot eivät kuulostaneet kovin hohdokkaalta. Ja olisin mieluummin halunnut kuluttaa toisenkin viikon harjoittelemalla noita erikoishelmiä. Onneksi luuloni pisteiden tylsyydestä osoittautui todella vääräksi, kun uppouduin pisteiden maailmaan. Todellakin vain mielikuvitus on rajana, kun kuvioi helmiä pisteillä. Toki pieni ennakkosuunnittelu auttaa asiaa, ja sitä vähän vaadittiinkin, mutta osa pisteideoista syntyi tehdessä. Rajasin värit opettajan neuvosta kolmeen väriin, jotta rannekorusta tulisi yhtenäinen. Viikosta kulutin maanantain ja tiistain väri- ja muotokokeiluihin, vasta keskiviikkona tein oikeastaan kaikki helmet korua varten. Keskiviikko oli ihan uskomaton helmipäivä, en ole koskaan tehnyt helmiä niin hyvällä vauhdilla ja fiiliksellä niin kauaa kuin sinä päivänä. Tein helmiä aamusta iltaan asti, onneksi silloin oli mahdollisuus jatkaa iltaan asti.

Olen ennenkin tehnyt pisteitä muttei koskaan ole tuntunut, että nyt todella hallitsen tämän homman, pisteet menevät sinne minne haluankin, eivätkä minne sattuu. Opin lämmönhallinnan ja rauhallisuuden, jota tarvitaan, jotta pisteet asettuvat haluttuun kohtaan. Opin myös ennakkosuunnittelun merkityksen kuvioiden rakentamisessa. Tehtävään kuului, että helmien tuli muodoltaan olla  täydellisiä, joten pisteiden lisäksi piti keskittyä myös helmien muotoon. Värikokeilujen perusteella päädyin valitsemaan yhden pohjavärin, kauniin retrovihreän, joka toisaalta muistutti okraa, toisaalta vauvan kakkaa tai sinappia. En tiedä värin virallista nimeä. Kuvioväreiksi valitsin tumman turkoosin ja vaalean norsunluun. Kaikki valitsemani värit ovat opaakkeja. Kuvioväreiksi valitsin tahallisesti reagoivat värit, jotta sain kuvioihin vielä bonusvärin. Parhaiten se näkyy turkoosissa pisteissä olevana tummana ulkorenkaana.

Valmiit pistehelmet ja niihin käytetyt värit.

Ylläolevan kuvan helmet on kaikki tehty siis sinä maagisena keskiviikkona, joten pystyin valitsemaan parhaimmat helmet rannekoruun ja vielä jäi helmiä ylikin. Hassua, miten paljon erilaisia pistekuvioita pystyi keksimään, kun asiaan oikein paneutui. Ja varmasti paljon jäi vielä kokeilemattakin. Ensin haeskelin ideoita helmikirjoista mutta huomasin nopeasti, että tehdessä syntyi koko ajan uusia ideoita. Jännäsin torstaiaamuna, että oliko edellispäivän maaginen fiilikseni vain harhaa ja lopputuloksena kasa kakkahelmiä, vai olinko todellakin osannut tehdä niin paljon ja niin kauan hyviä helmiä? Ei ollut harhaa ei, vai mitä sanotte päivän saldosta, 24 kpl upeaa pistekuvioitua helmeä? Niistä 16 kpl päätyi rannekoruuni, niin paljon ranteeni vaati helmiä. Rannekorusta tuli eräänlainen tutkielma pisteistä, joten se sai nimekseen Thesis Points, Google-kääntäjän mukaan. Käännös on suora, vähän hassu mutta korun nimeksi erinomainen. Oppimiskokemuksena viikko pistekuvioita oli todella antoisa. Opin mitä pystyy tekemään, kun paneutuu johonkin rajattuun aiheeseen ja on suhteellisen hyvin aikaa ja vielä sattuu sopiva draivi. Nimittäin helmien teko vaatii sellaista kädentaitoa, jota pitäisi harjoittaa ihan jatkuvasti, jotta säilyy tatsi. Jos pitää vähänkin taukoa, sen huomaa heti helmissä.

Thesis Points -rannekoru

Erikoishelmiä

Maalausta stringereillä, kukkahelmiä.

 Meillä oli viikon kurssi erikoishelmistä. Aloitimme upeilla kukkahelmillä, joihin kukat "maalataan" stringerillä. Nämä helmet ovat työläämpiä tehdä, koska ne vaativat esivalmisteluja, niinpä niitä ei ehdi kovin montaa tekemään päivässä. Jo tekniikka sinänsä, stringerillä maalaus, oli opeteltava erikseen mutta lopputulos on kaunis ja kaiken vaivan arvoinen. Helmien teko aloitetaan tekemällä erikoisstringereitä. Nyt ei vedetäkään yksinkertaisia ja yksivärisiä perusstringereitä, vaan maalauksellinen lopputulos vaatii erikoisstringerin, joka on hieman monimutkaisempi ja sisältää useita värejä. Esimerkiksi ylläolevien kukkahelmin sinisiin on käytetty useita sinisen eri sävyjä, kirkkaita ja opaakkeja, joita on sulatettu eristysaineettomaan tikunpäähän ja vedetty siitä sitten ohuiksi stringereiksi. Sulattaminen ei ole sattumanvaraista, vaan paras lopputulos tulee tekemällä raitoja eri sävyillä, kun pallo on riittävän iso, se lämmitetään ja siitä vedetään sitten paksuhkoja stringereitä, noin 2 mm ovat hyviä. Jos stringeri on liian ohut, sillä on vaikea maalata. Sitten tehdään pohjahelmeksi isohko kartionmuotoinen helmi ja siihen maalataan kukat, joita ei sisäänsulateta, vaan ne jätetään koholle. Ylimääräinen lasi poistetaan pinseteillä, jottei kukat tule liian koholle, mikä tapahtuu tosi helposti. Stringeri siis painetaan pohjahelmeen ja vedetään alaspäin reippaasti, jotta jää ikääkuin siveltimen jälki ja ylimääräiset "maalit" nyppäistään pois pinseteillä. Tässä "maalaustekniikka" pähkinänkuoressa. Se kuulosti vaikealta, valmiit helmet näyttivät tosi upeilta, ja kun pääsin jyvälle muutaman harjoituskerran jälkeen, oli hauskaa, eikä ollenkaan niin vaikeaa kuin aluksi luulin.

Kvarkki ja sammakko

Työlästä kyllä se erikoisstringereiden tekeminen oli mutta kun niitä kerran tekee kunnolla ja paljon, niitä sitten riittää jatkossakin. Erikoishelmiin kuului myös sammakon tekeminen, tai voi se olla joku muukin mutta sammakko tuntuu olevan klassikko. Sitä voi tehdä kahdella tavalla, eli joko aloittaa vartalosta tai sitten aloittaa raajoista. Opettajamme oli aiemmin tehnyt sen aina aloittamalla vartalosta, nyt hän oli opetellut tuon toisen tavan ja opetti sen meillekin, eli aloittamalla raajoista. Yritin tehdä yhden sammakon ja totesin, että olisi ehkä kannattanut sittenkin aloittaa vartalosta. Aloitin raajoista, jotka menivät liian kauas toisistaan, minkä huomasin vartaloa tehdessäni. Lopputuloksena sammakkoni näyttää ydinräjähdyksestä selvinneeltä, joskin hiukan säteilyä saaneelta, on se sen verran levinnyt. Mutta yritys hyvä kymmenen! Sammakon vieressä kummallinen kvarkkihelmi.

Kuvakollaasi kvarkkihelmestä

 Kvarkkihelmi on oikeasti upea helmi, johon on upotettu kaikenlaista. Omassani on aventuriinimuruja, jotka näkyvät kultahippusina, kaikenlaisia kierrettyjä erikoisstringereitä, murineja, joista myöhemmin enemmän, ja kaikki tämä päällystettynä kirkkaalla lasilla. Ihan kirkkaan kirkkaan lasin sijaan minä vain päätin päällystää oman helmeni kirkkaalla vihreällä, mikä hiukan hämärtää helmen ulkonäköä. Lopputulos olisi varmasti ollut onnistuneempi, jos olisin käyttänyt ihan kirkasta kirkasta lasia. Koska näissä erikoishelmissä on niin paljon kaikenlaista ja ne näyttävät hyvin erilaisilta eri puolilta kuvattuna, päädyin tekemään osasta kuvakollaaseja.

Maisemahelmiä: akvaario, omenapuu ja kaktus.

 Nämä maisemahelmiksi nimeämäni helmet ovat eräs muunnos stringerillä maalatuista kukkahelmistä. Akvaarion tekemisen opettaja opetti, omenapuu ja kaktus ovat omia muunnelmiani, koska halusin viedä maisema-ajatusta eteenpäin. Näissä helmissä myös pohjahelmi on monimutkainen. Sen muoto on kyllä kartio tai lieriö mutta monivärinen, kuten maisema yleensäkin. Akvaariossa on pohjahiekka, jota seuraa tummempi pohjavesi ja vaaleampi pintakerros. Omenapuun taustalla on ensin maata, sitten taivasta mutta useissa sävyissä, kuten maalauksessa olisi. Samoin kaktuksessa on aavikon maisemaa ja värejä. Vasta näiden pohjien päälle on maalattu stringereillä puut, kasvit ja muut jutut. Omat helmeni ovat aika  pieniä, ehkä lopputuloksista olisi tullut maalauksellisempia, jos olisin tehnyt ne vähän isompina. Niissä on aika paljon tapahtumaa, mikä ei nyt oikein tule esille.

Kuvakollaasi akvaariosta

Näiden maisemahelmien teko oli todella kiehtovaa, se oli kuin maalaamista. Aion jatkossakin tehdä näitä upeita maisemahelmiä, nyt ehdin ajanpuutteen vuoksi tehdä vain muutaman helmen ja niiden suhteellisen pieni koko jäi vähän harmittamaan. Koruihin näitä helmiä yleensä tulee vain yksi riipukseksi, joten siinäkin on sitten korullisesti haastetta minulle. Miten tehdä koru yhdestä helmestä niin, ettei siitä tule yksioikoinen ja tylsä? Toistaiseksi en ole vielä tehnyt näistä yhtään korua.

Kuvakollaasi omenapuusta

 Ja nyt niihin aiemmin mainitsemiini murineihin. Kukkahelmiin saa ihan uudenlaista syvyyttä ja ulkonäköä, kun upottaa kukan keskelle murinin palan, joka näyttää kukan heteeltä ja emiltä. Esimerkiksi mustalla, valkoisella, kirkkaalla ja vaikka keltaisella värillä saa kauniin kukan keskustan. Eli vedetään erikoisstringeri käyttäen näitä värejä mutta jätetään stringeri tosi paksuksi, 4-5 mm on hyvä paksuus. Stringeri leikataan n. 4-5 mm viipaleiksi mosaiikkileikkurilla ja näitä viipaleita kutsutaan murineiksi. Niitä sitten upotetaan helmiin, kukkahelmiin sellainen upotetaan keskustaan ilmakuplan tilalle, lopputulos on ihan erilainen.

 Tässä kuvakollaaseja tekemistäni kukista. Käyttämällä vihreitä erikoisstringereitä kukkien taustalla lopputuloksesta saa vielä mielenkiintoisemman pelkän yksivärisen pohjahelmen sijaan. Murinien käytössä vain pitää olla tarkkana, ne pitää esilämmittää, asettaa pinseteillä tarkasti paikoilleen ja varoa, ettei sulata niitä sisään. Usein ne kääntyivät nurinniskoin, jolloin lopputulos ei ole ihan sitä mitä piti.

Myös murinien käyttö oli hauskaa sekä kvarkkihelmessä että kukkahelmissä. Näitäkin helmiä täytyy jatkossa tehdä lisää, murineita ei ole helppoa tehdä eikä käyttää, joten haluan harjoitella sitäkin enemmän vielä.

 Johtuen erikoishelmien luonteesta, kuvia on paljon enemmän kuin tässä postauksessa. Julkaisen ne Vihmugalleriassa, josta voit käydä niitä katsomassa.

Kukan keskellä ilmakupla, huomaa ero ylempiin murineihin

 Lopuksi vielä kuva oranssista kukasta, jossa ilmakuplat keskellä murinien sijaan. Heti on erinäköinen kukka. Ja pohjahelmikin on yksivärinen. Kaikkinensa viikko näitä erikoishelmiä oli tosi lyhyt aika, siinä oppi periaatteet mutta harjoittelemaan ei kauheasti ehtinyt. Olisinkin halunnut harjoitella näitä kaikkia vielä toisen viikon mutta sillä viikolla aiheena olikin pisteet. Pisteistä enemmän seuraavassa postauksessa.

Traffic Lights

Traffic Lights -kaulakoru lähikuvassa

 Ihana hiihtoloma on vihdoinkin alkanut! Kokonaista kaksi viikkoa lomaa luvassa. Ja sen kunniaksi tein ensimmäisen korun. Idean tähän kaulakoruun sain päiväkodista, jossa on käytössä kivat liikennevalot. Niiden tarkoituksena on kiinnittää huomiota ja antaa palautetta lasten käytöksestä. Hyvästä käyttäytymisestä päiväkodin täti näyttää vihreää korttia, huonosta keltaista korttia ja todella huonosta käytöksestä vilahtaa punainen kortti esiin ja lapsi pääsee miettimään tuumaustuolille mitä tuli tehtyä. Liikennevalot toimivat kuulemma tosi hyvin päiväkodissa. Ne ovat pahvikortit, jotka roikkuvat tätien kaulassa ja siitä sain idean soveltaa samaa ajatusta lasiin. Niinpä tein lasista helmet, jotka ovat niin lähellä liikennevalojen värejä, kuin pystyin tekemään. Koru on rakennettu niin, että liikennevalojen järjestys säilyy helmissä, punainen on ylinnä, keltainen keskellä ja vihreä helmi alinna. Ja jokainen helmi on ketjunpätkässä, joten eri värisiä helmiä on helppo vilauttaa lapselle käytöksen mukaan. Nyt on äidilläkin omat liikennevalot kaulassa. Nähtäväksi jää, ovatko yhtä tehokkaat kuin päiväkodissa.

Traffic Lights -kaulakoru

Kelluvat Kukat

 Tein joululahjoiksi kaulakoruja tytöille. Idean koruihin sain luokkatoverini Sinikan ballerinakorusta. Kiitokset ja terveiset vain Sinikalle, mikäli tätä joskus luet. Sain itse asiassa organzanauhatkin koruihin Sinikalta, ainoastaan valkoinen nauha on omasta varastostani.

Kelluvat Kukat lähikuvassa

 Upeita kukkahelmiä opin tekemään tosi hyvin tehdessäni Rokokoo -rannekorua ja tätä taitoa hyödynsin nyt. Kukat näyttävät kelluvan kirkkaassa lasissa, siitä nimi Kelluvat Kukat. Tein jokaiselle tytölle korun hänen lempiväristään, yhdelle vaaleanpunaisen, toiselle vaaleansinisen, kolmannelle violetin ja viimeiselle keltaisen. Keltainen väri oli haasteellisin, koska käytin siinä strikeria, joka on aina vähän arvaamaton mutta sain sen nyt straikkaamaan hyvin. Väri on raikas keltainen, electric yellow.

Kelluvat Kukat takaapäin

Unelmankevyt organzanauha antaa kaulakoruille tyttömäistä herkkyyttä. Korut ovat sen verran pitkiä, että menevät pään läpi mutta vein Sinikan alkuperäisen ballerinaidean vähän pidemmälle ja rusetille solmimisen sijasta pujotin nauhojen päät ristiin pienen helmen läpi. Näin helmi toimii ikäänkuin lukkona antaen korulle silti säätövaraa ja loput nauhanpäät roikkuvat vapaina. Nauhojen päihin on pujotettu pienen pienet helmet. Isoa kukkahelmeä ympäröivät pienet yksiväriset helmet kasaten leveätä organzanauhaa hiukan, sitten tuleekin lukkohelmi ja viimeksi pikkuhelmet nauhojen päihin.

Vilma

Vilma -kaulakoru

 Moninaisia tekniikoita olen koruissani käyttänyt, mutten varmaan koskaan yhtä mielenkiintoista kuin tässä Vilma -kaulakorussa. Eipä tulisi ensimmäisenä mieleen, että ylläolevassa kaulakorussa on käytetty puhallettua lasia mutta niin vain on. Olen itse puhaltanut allaolevassa kuvassa olevan lasiputken, josta korun riipusosa on tehty. Ja voin sanoa, että lasinpuhallus oli jännittävää, pelottavaa ja ihanaa yhtäaikaa. Ja todella vaikeaa, vaikka emme puhaltaneet muuta kuin yksinkertaisia lasiputkia, jotka sahattiin viipaleiksi.

Puhallettu putki kirkasta lasia

Sama lasiputki sahattuna viipaleiksi

 Lasihytissä oli kuumaa ja jännittävää ja meitä tungeksi ja pyöri siellä ihan liian paljon, ihme ettemme polttaneet toisiamme, eikä sattunut muuta vahinkoa kuin satunnainen sulan lasin tipahtaminen lattialle. Siis betonilattialle, joten ei tullut muuta kuin palanut jälki betoniin. Itse voin ylpeydellä sanoa, että onnistuin pitämään lasin pillissä, vaikka pari kertaa se meinasi siitä lörtsähtää lattialle. Ja sainpa aikaiseksi jotain lasitangon näköistäkin. Siis tarkoitushan oli puhaltaa ilmaa lasitangon sisälle, jotta siihen jää keskelle reikä. Ja nämä tangot sitten sahattiin erilaisiksi viipaleiksi, joista piti tehdä kaulakoru, jossa oli käytetty kolme sahattua viipaletta ja itse tehtyjä lamppuhelmiä, muutoin sai vapaasti käyttää luovuuttaan. Kuulostaa helpolta mutta on vaikeaa. Sulan lasimassan lämmönhallinta on vaikeaa. Eri lasit käyttäytyvät eri lailla ja minulla on kokemusta vain Morettin lasitangoista lamppuhelmiä tehdessä, tiedän miten ne käyttäytyvät sulana ja hallitsen sen lämmönhallinnan jotenkuten. Nyt oli kyseessä paljon isompi lasimassa ja eri lasi. Käytimme Iittalan kierrätyslasia koululla ja ensinnäkin se on ihan eri lasia kuin Morettin lasi ja toiseksi se on jo kierrätyslasia, mikä vaikuttaa lasin viskositeettiin. Niinpä lasitankojen puhaltaminen ja muotoilu oli yhtä sompaamista liian kuuman ja liian jäähtyneen lasin välillä. Liian kuuma lasi lörtsähtää lattialle ja liikaa jäähtyneenä se räsähtää rikki. Ensin se oli liian kuumaa ja sitä piti jäähdytellä, sitten kun rupesi muotoilemaan, niin kömpelöltä aloittelijalta se ei nopeasti sujunutkaan, joten sitten lasi jo olikin liian jäähtynyt ja sitä piti taas kuumentaa uudestaan. Ja kun ehkä jotenkin alkoi oivaltamaan miten kirkas lasi käyttäytyy, niin värillinen lasi olikin sitten jo ihan erilaista, se jäähtyi paljon nopeammin.

Kahdella eri tavalla hiotut lasiviipaleet.

Kokeilin hioa sahattuja lasiviipaleita kahdella eri tavalla: toisesta hioin pyöreän reunaosan ja toisesta sahatun ylä- ja alaosan. Siis pelkästään hioin, jättäen utuisen hiontajäljen, en kiillottanut kirkkaaksi. Sahatut palathan olivat vain sahauskohdistaan utuiset, reunoilta renkaat ovat kirkkaita puhalluksen jäljeltä. Jos olisin hionut ja kiillottanut sahausjäljet, olisin saanut täysin kirkkaita ja kiiltäviä lasirenkaita. Hetken mietin sitäkin vaihtoehtoa mutta pidin utuisesta jäljestä, joten hioin ainoastaan karkeimmat sahan jäljet pois ja jätin utuisen hiontajäljen. Koska reunat ovat kauniin kirkkaat ja kiiltävät, valo tulee sieltä ja saa renkaat hehkumaan utuisina. Hiekkapuhaltamalla lasiin saa samanlaisen utuisen jäljen mutta siihen jää sormenjälkiä, sen sijaan hiottuun pintaan ei jää sormenjälkiä, vaan pinta pysyy utuisena, vaikka siihen koskisi.

Vilma -kaulakoru alkaa muodostua.

Kaulakorua miettiessäni sain vision, jossa huurteisiksi jätettyihin renkaisiin yhdistyisivät musta, valkoinen ja kirkas keltainen väri. Kaulakorun nauha olisi musta ja jotenkin kevyt, ehkä virkattu. Yrittäessäni luoda tuota visiota todeksi, kokeilin erilaisia mustia nauhoja, vanhoja videonauhoja, mustaa kiiltävää lankaa, mietin jo jonkinlaista kumia tai muovia. Virkkasin lukuisia erilaisia nauhoja mutta mikään niistä ei ollut visioni mukainen. Videonauha oli ihanan kiiltävä mutta siitä tuli liian heppoinen nauha (lasi on aika painavaa) ja inhottavan kahiseva, kiiltävä musta lanka taas ei  näyttänyt virkattuna lainkaan sellaiselta kuin halusin, kumista ja muovista luovuin. Lopulta päädyin käyttämään pyöreää mustaa nahkanauhaa, joka oli riittävän ohutta, joskin ensin vähän jäykkää mutta notkistui, kun sitä vähän veivasin käsissäni.

Vilma -kaulakoru valmiina

Tein muutamia lamppuhelmiä, joissa yhdistin kirkasta lasia mustaan, valkoiseen ja kirkkaan keltaiseen. Riipusosa syntyi, kun helmiä ja lasinpaloja pöydällä pyöritellessäni huomasin helmien luiskahtaneen vahingossa lasirenkaiden sisään. Mielestäni se näytti hienolta ja niin koru alkoi pikkuhiljaa muodostua. Riipus olisi ollut mielestäni paras vain kahdesta renkaasta tehtynä mutten keksinyt miten muuten saan koruun vaaditun kolmannen sahatun palan, joten tein riipuksesta sitten vähän pitemmän.

Lamppuhelmilukko, yksityiskohta Vilmasta.

Kaulakoru on pitkä, joten lukko on vähän tarpeeton mutta halusin kokeilla yksinkertaista helmilukkoa, tekemissäni lamppuhelmissä sattui olemaan juuri sopiva keltainen helmi siihen. Virkkasin toiseen päähän vain yksinkertaisen ketjusilmukkalenkin, johon helmi sopivasti mahtuu. Lukko sijoittuu tietenkin korussa vähän sivulle, jotta se näkyy. Se on liian näyttävä yksityiskohta piilotettavaksi niskan taakse.

Riipusosa lähikuvassa

Tässä vielä riipusosa lähikuvassa, riittävän pitkä se olisi ollut jo kahdesta renkaasta tehtynä mutta toisaalta nyt pystyin käyttämään kaikkia värejä, keltaista, mustaa ja valkoista. Kaikissa lamppuhelmissä on päällä kerros kirkasta lasia, jolloin korostuu renkaiden huurteinen läpikuultavuus.

Etsattu lamppuhelmi, yksityiskohta Vilmasta.

Kuten jo alussa totesin, kokeilin tässä kaulakorussa  monia tekniikoita. Niinpä kokeilin myös helmen etsausta. Etsaamalla saa lamppuhelmiin ihanan huurteisen pinnan, niitä kun ei oikein voi hioa millään. Tässä ihan kirkkaasta lasista tehty helmi, jossa valkoiset kohotäplät, on upotettu etsausnesteeseen vartiksi ja lopputuloksena upea huurrettu helmi. Etsausneste on jotain laimeaa happoa (tarkkaa koostumusta en siitä tiedä), joka "syö" lasin kirkkaan pinnan. Etsatessa vain täytyy olla tarkkana, minkälaista lopputulosta hakee. Parhaiten se näkyy kirkkaassa lasissa, joista tulee huurteisia. Opaakista lasista voi äkkiä tulla "muovisen" näköinen, mikä tietenkään ei lasihelmessä ole ollenkaan suotavaa. Ei ole mielestäni järkeä etsata lasihelmestä Fimo-helmen näköistä, kun voi sitten tehdä Fimosta sen helmen. Mutta aina voi kokeilla, enkä ollenkaan väheksy Fimo-helmiä, päinvastoin, pidän niistä kovasti ja kunhan ehdin, aion itsekin kokeilla Fimoa.

Puhallettu värillinen lasiputki.

Kokeilimme puhaltaa myös värillistä lasia, uunista otettiin kirkas lasi ja väri laitettiin päälle hieromalla lasijauheessa, ihan kuten tein viikinkihelmiäkin. Kokeilin ihanaa limen vihreää, johon sain tehtyä vähän muotoakin, ettei ole ihan tasainen pyöreä putki. Kaikkinensa tämä lasinvalu ja -puhalluskurssi kesti kaksi viikkoa ja alla olevassa kuvassa näkyy valujen lisäksi sahattuja viipaleita, joita jäi vielä kirkkaita ja värillisiä odottamaan jatkotyöstöä ja muotoutumista koruiksi. Kurssi oli aikana lyhyt mutta antoisa. Siksipä siitä tulikin kaksi postausta erikseen, sen verran runsaasti asiaa oli. Ja lasinpuhallusta haluaisin vielä kokeilla uudelleen, sahatuista lasirenkaista saa upeita koruja.

Valu- ja puhalluskurssin kokonaissatoa.

Itsensä etsijä

Itsensä etsijä -kaulakoru

Viikon mittaisella esteettisen ja visuaalisen suunnittelun kurssilla suunnittelimme ja valmistimme kaulakorun. Koruun piti ottaa inspiraatio jostain taiteilijasta ja jostain taiteilijan maalauksesta. Rakastan M.C. Escherin töitä, joten valitsin hänen työnsä inspiraationi lähteeksi. En mitään tiettyä työtä, vaan otin vaikutteita useista hänen töistään. Escherin tyyli on hyvin graafinen, värejä hän käytti hyvin harvoin, joten pidin värimaailman sen mukaisesti musta-harmaa-valko-kirkkaana. Valitettavasti happi oli loppu koululta, joten maanantai meni suunnitellessa korua. Vasta tiistaina puolelta päivin pääsimme tekemään helmiä, joten helmikokeiluihin ei jäänyt paljon aikaa. Jouduinkin lopulta käyttämään koruun kaikki tekemäni helmet ja laittamaan vielä niskaan jatkoketjun pätkän, mikä sinänsä ei ollut huono asia. Tarkoitan vain, että aika meni niin kortille, enkä toisaalta halunnut tinkiä visiostani ja yksinkertaistaa korua. Koruja tehdessä joutuu usein tekemään erinäisiä enemmän tai vähemmän luovia ongelmanratkaisuja.

Lähikuva Itsensä etsijästä

 Escherille piirtäminen oli silmän harhautusta ja hän piti mahdottomista maailmoista, asioista, joita ei voinut olla, kuten loputtomiin jatkuvat portaat, toisiaan piirtävät kädet tai vesiputous, jossa vesi kiertää loputonta kehää. Kuvat ovat paitsi mahdottomia myös mielestäni hauskoja. Ja lasiin sopii ajatus silmän harhautuksesta, lasihan luo optisen illuusion. Koru sai nimensä keskushelmestä, johon otin vaikutteita Escherin kuuluisasta kierukkapiirroksesta, jota hän kutsui ironisesti Itsensä etsijäksi. Escherin kuville on tyypillistä jatkuva liike, asiat muuttuvat toisiksi liikkeen mukaan. Halusin tehdä korun suhteellisen isoista helmistä, joten tein pienet välihelmet, jotta isot helmet erottuvat paremmin toisistaan. Kaikki helmet ovat erilaisia ja tehty suurimmaksi osaksi erilaisia pisteitä käyttäen. Alunperin tarkoitukseni oli tehdä pisteitä hyvin tarkasti ja tiukasti toistaen mutta huomasin tehdessäni, että oli liian vaikeaa saada pisteet juuri kohdalleen ja aikaa "susille" ei ollut. Niinpä käytin hyväkseni tuota taitoni vajavuutta ja tein pisteistä täsmällisen toiston sijaan liikkuvia. Sen sijaan että pisteet olisivat esimerkiksi täsmälleen helmen keskellä, ne kulkevat laidasta toiseen luoden näin liikkeen vaikutelman. Keskushelmessä on käytetty pisteiden sijasta kierrettyä moniväristä stringeriä ja paksua kirkasta lasikerrosta, jolloin stringerin luoma spiraali näyttää kelluvan lasin keskellä. Huolimatta helmien erilaisuudesta tiukasti rajattu värimaailma tekee korusta yhtenäisen ja tyylikkään. Tämä koru on omaan kaulaani.

Itsensä etsijä takaapäin

Onttoja helmiä

Sommitelma korusetistä

 Oli mukava tehdä taas pitkästä aikaa lamppuhelmiä. Opettelimme uusia juttuja ja ontot helmet kolahtivat heti, joten keskityin niiden tekemiseen. Kokeilimme muitakin juttuja, kuten hopeafoliota ja aventuriinia, ihan kivoja ja tein niitäkin muutamia helmiä mutta viikko on lyhyt aika, joten keskityin onttoihin helmiin. Ontoissa helmissä minua viehättää niiden upea kiilto, joka tulee helmen sisällä olevasta ilmakuplasta, se heijastaa valoa eri tavalla, kuin umpinainen helmi. Ontot helmet kannattaa ilman muuta tehdä kirkkaasta lasista ja siinäkin vain suht vaaleista väreistä, tummissa hohto ei niin näy. Ontot helmet ovat umpinaisiin verrattuna tietenkin keveämpiä, mikä on joskus etu korussa. Ne ovat myös kestävämpiä, mitä ei ihan heti uskoisi. Itse ajattelin ensin, että ontto helmi menee herkemmin rikki mutta näin ei ole. En ole ihan varma mutta luulen, että ontto helmi on jotenkin joustavampi juuri sisällä olevan ilmakuplan vuoksi ja tämä tekee siitä kestävämmän. Eivät umpinaiset helmetkään helposti rikki mene, jos ne ovat kunnolla tehtyjä ja oikein jäähdytettyjä. Olen pudottanut kädestäni puulattialle umpinaisen ison helmen, joka iloisesti pomppasi lattialta sängyn alla olevaan vuodevaatelaatikkoon, eli aika korkealle, noin lasihelmeksi, eikä ollut moksiskaan.

Värilajitelma ontoista helmistä

Kokeilin aika paljon eri värejä ja tein sekä isoja että pienempiä onttoja helmiä. Itse pidän helmissä erityisesti siitä, että niiden muoto ei ole läheskään täydellisen pyöreä ja sisällä olevan ilmakuplan kokokin vaihtelee. Ja tämä johtuu ihan vajavaisista taidoistani mutta mielestäni täydellisen muotoiset helmet ovat usein myös vähän tylsiä ja sitä yritän välttää omissa  helmissäni.  Nämä helmet muistuttavat mielestäni ulkonäöltään paljon aiemmin tekemiäni uunihelmiä. Ovat samanlaisia hiukan kulmikkaita pyöreähköjä ja aika isoja. Pienemmät noin pari senttisiä ja suurimmat varmaan reilu kolme senttisiä halkaisijaltaan. Ontto helmihän tehdään niin, että ensin sulatetaan tikkuun kaksi ohutta kiekkoa lasia jonkin matkan päähän (mitä isompi väli sitä isompi helmi tulee) toisistaan. Sitten sulatetaan näiden kiekkojen päälle aina uusi kerros lasia vuorotellen siten, että uusi kerros on vain puoliksi edellisen päällä ja kerrokset siirtyvät toisiaan kohti. Ne lähenevät kerros kerrokselta toisiaan ja lopulta viimeinen kerros liittää ne toisiinsa. Yhtään reikää ei saa jäädä, muuten sisään ei jää ilmakuplaa ja helmi lösähtää. Teknisesti erittäin haastava helmi, pitää muistaa pitää koko helmi lämpimänä (ohuet lasikerrokset kiekossa jäähtyvät helposti) mutta ei saa sulattaa liikaa, ettei helmi lösähdä. Eli aika rivakasti pitää pyöritellä kerroksia mutta muistaen, että lasia ei voi pakottaa, se vaatii aikaa sulaakseen. Eikä se helmi vielä ole valmis, vaan sitten kun kaikki kerrokset on tehty ja helmestä on tullut yhtenäinen, sulatetaan kerrokset vielä toisiinsa ja haetaan helmelle muoto. Siinä onkin sulattamista, isoon helmeen menee yksi kokonainen tanko lasia (tangot ovat noin 30 cm pituisia), eikä aina riitäkään ja mitä isompi sula lasimassa sitä vaikeampi sitä on hallita. Mutta lopputuloksena on niin upean hohtava helmi, etten millään voi olla tekemättä näitä lisää.

Töitä ja tilaustöitä

Omat uudet nykkelihelmet

Aika on hurahtanut todella nopeasti. Huomasin, että edellinen blogitekstini on huhtikuun lopulta. Voisi luulla, että olen laiskotellut mutta kaikkea muuta. Toukokuu meni koulussa niin nopeasti, ettei ehtinyt juuri kissaa sanoa. Yhtäkkiä tajusin, että pitää saada kaikki keskeneräiset työt valmiiksi, eikä mitään voi jättää kouluun kesäksi ja niin se toukokuu sitten hurahti. Kesäkuussa pidin viikon lomaa ja palasin sitten kesäksi takaisin työhöni. Lomallani olin ahkerana mutta siitä tulee juttua vähän myöhemmin. En todellakaan ole laiskotellut, ensi töikseni tein itselleni uudet nykkelihelmet. Ja itse tekemistäni lamppuhelmistä tietysti. Halusin kokeilla nyt uudenlaista mallia ketjulla, ja kukapa olisi parempi koekaniini kuin minä itse. Työssäni nykkelihelmet joutuvat kovaan käyttöön ja siinähän tulee uusi malli testattua.

Nykkelihelmiä voi pitää myös näin.

Nyt on nykkelihelmet olleet kuukauden verran käytössä ja hyvin ovat kestäneet. Pidän uudesta mallista itse kovasti ja niin pitävät muutkin, uutta mallia ovat jo työtoverit tilanneet. Uusi nykkelihelmimalli on siitä monikäyttöinen, että sitä voi pitää kaulassa myös kaksinkertaisena, jolloin siitä saa lyhyen kaulakorun.

Paksut Enkelipiinat sateenkaarenväreissä.

Heti kesän alkuun minulta tilattiin yllä olevat neljä rannekorua. Asiakas ihastui aiemmin tekemääni jouluiseen Paksuun Enkelipiinaan mutta halusi enkelit eri väreissä. Korut menivät lahjoiksi ja hän oli tarkoin harkinnut värit koruihin. Ketjuna on 2 mm alumiinilangasta tehty piina, kuten alkuperäisessä korussakin. Alumiinilanka on ihanan kevyttä mutta paksuudessaan hyvin näyttävää ja pitää hyvin värinsä. Näin paksusta langasta tehtynä ei piinakaan ollut piinaa, vaan itse asiassa aika mukavaa ja helppoa tehdä loppujen lopuksi.

Kesäni on työntäyteinen mutta yritän olla ahkerampi blogipostauksissa. Harvat vapaahetkeni kuluvat joko tilaustöissä tai lamppuhelmien teossa. Ostin näet luokkatoverini kanssa puoliksi omat vehkeet lamppuhelmien tekoon keväällä ja niiden parissa on kulunut runsaasti aikaa. Huomaan jo nyt kehittyneeni helmien teossa mutta lamppuhelmistä on luvassa postausta myöhemmin.

Lamppuhelmiarvonta

Mustat lamppuhelmet

 Minulle ehdotettiin taannoin josko arpoisin lamppuhelmiäni, ehdottajalla taisi olla vähän pilke silmäkulmassa mutta mielestäni ehdotus oli tosi hieno. En ole koskaan arponut blogissani mitään, useisiin vastaaviin olen osallistunut ja jopa kerran on onnetar suosinut ja voitin ihanan korun. Mutta nytpä arvon itse blogissani.

Ruskeat lamppuhelmet

 Kaivelin helmipussiani ja päädyin muodostamaan viiden helmen settejä. Yritin valita setteihin helmiä, joissa on jotain kaunista ja kiinnostavaa katsottavaa, kuten ilmakuplia, hienoja raitoja tai muuta mukavaa.

Tummansiniset lamppuhelmet

 Setit ovat kaikki erivärisiä ja koostuvat kukin viidestä helmestä. Kaikki helmet ovat minun tekemiäni, osa tehty jo viime kesän helmikurssilla mutta suurin osa tehty nyt kevään aikana. Päädyin viiden helmen setteihin, jotta niistä saisi jonkun korun tehtyä. Ja kuten kuvista näkyy, helmien koko vaihtelee, pienimmät ovat ehkä noin 10 mm suuruisia tai vähän alle.

Vaaleanlilat lamppuhelmet

 Osallistuminen arvontaan on hyvin yksinkertaista: jokainen voi osallistua kommentoimalla tähän postaukseen jotain, vaikka mistä setistä pitää eniten, ja jokaisella on yksi "arpa". Eli kaikilla yhtä suuri mahdollisuus voittaa. Reilu peli. Arvonnan mainostaminen on täysin vapaaehtoista. Itse jaan tämän linkin omassa naamakirjassani. Mitä useampi arvontaan osallistuja sitä mukavampaa. Itse arvelen koruntekijöiden olevan tästä arvonnasta kiinnostuneempia, arvotaanhan nyt valmiin korun sijasta lamppuhelmiä.

Vaaleansiniset lamppuhelmet

 Arvonta suoritetaan karkauspäivänä, eli keskiviikkona 29.2. illalla noin klo 22 aikoihin. Voittajan julistan silloin julkistettavassa postauksessa. Voittaja saa valita mieleisensä tämän postauksen seteistä. Ja nyt toivotan kaikille tasapuolisesti onnea arvontaan! Jään odottamaan kommenttejanne.

Vihreät lamppuhelmet

Kevättä helmissä

Kevättä lamppuhelmissä

 Heimo -korun jälkeen päätin iloitella itsekseni helmillä. Tein joukon helmiä iloisista kevätväreistä ja yritin palauttaa mieleeni kaikki oppimani helmitemput. Muodon hallinta on jo hanskassa, siis perusmuodon ja pyöreän, temput sen sijaan olivat unohtuneet mielestä.

Aurinkoisia lamppuhelmiä

Tuli jo lähes vieroitusoireita kuullessani, että tänä keväänä emme enää tee lamppuhelmiä, vaan opettelemme muita tekniikoita. Sen verran koukuttavaa lamppuhelmien teko on. On ihanaa yskiä kaasun katkuja ja kärsiä ajatusherneen jähmettävästä päänsärystä, kun tietää, että saa nähdä liekin ja yrittää haliita sitä yhä uudelleen ja uudelleen. 

Kevään vihreitä lamppuhelmiä

 Ja todellakin pisteestä se kaikki lähtee, joten tein erilaisia pisteharjoituksia. Ilmakuplaa, kohopistettä ynnä muuta.

Räystäiltä tippuvaa vettä

 Kuin räystäiltä tippuva vesi ja auringonpaiste ovat nämä helmet. Kaunista turkoosia ja norsunluupisteitä, turkooseja perushelmiä. Tuo turkoosi oli jännä puoliopaakkiväri. Se räiskyi ja poksui liekissä ja muuttui lähes vihreäksi mutta silti se on jotenkin ihanainen väri, johon tykästyin kovasti.

Talven iloista sinistä ja valkoista

 Kokeilin eri sinisiä ja ilmakuplia. Ne onnistuivat aika hienosti jopa omasta, toisinaan ylikriittisestä mielestänikin. Olen yrittänyt opetella olemaan armollinen itselleni, koska lukijat ihastelevat helmiäni, itse sen sijaan tunnun näkevän vain virheet.

Tummaa liilaa persikkapäällysteellä

Tähän helmeen löysin kauniin persikkaisen värin päälle. Pohjana on tumma liila helmi, valkoiset ja keltaiset täplät ja koko komeus on päällystetty paksulla kerroksella kirkasta persikkaa. Värikokeilut ovat sitten ihania, niitä voisin tehdä päivät läpeensä!

Kukkatarha

Lisää kukkahelmiä ystävänpäiväkoruun

 Viime viikon tehtävänä oli siis tehdä ystävänpäiväaiheinen koru. Sitä silmällä pitäen opettelimme tekemään kukkahelmiä ja sydämiä. Innostuin kukkahelmistä ja keskityin siis niihin. Loppuviikosta olin jo tyytyväinen kukkahelmiini. Helmien pohjavärit vaihtuivat hempeiksi ja läpinäkyviksi mutta edelleen pidin kukat samanvärisinä yhtenäisyyden vuoksi. Onneksi älysin tehdä varalta muutamia yksivärisiä pieniä perushelmiä välihelmiksi. Niitähän tarvitaan koruissa aina, jos ei juuri siinä tekemässäsi korussa sillä hetkellä, niin jossain toisessa korussa joskus kuitenkin. Pienille perushelmille löytyy aina käyttöä ja se on hyvää rentoutusharjoitusta, kun alkaa helmenteko muuten tympiä.

Välihelmiä ystävänpäiväkoruun

Sain tehtyä kohtuullisen määrän kukkahelmiä ja aikani sommiteltua, ne asettuivat lopulta hyvään järjestykseen. Isojen kukkahelmien väleihin onnistuin löytämään sopivat pienet välihelmetkin. Ystävänpäiväkoru alkoi hahmottua pikkuhiljaa. Lopulta päädyin laittamaan kukkahelmet yksinkertaisesti vaijeriin ja lisäsin koruun valmista hopeanväristä Jaseron-ketjua. Korun pituus on noin 80 cm, joten se ei tarvitse lukkoa. Yksinkertainen ketjuosa sopii koruun hyvin, kukkahelmet ovat pääosassa ja niitä on sopivasti korun pituuteen nähden. Kukkahelmiosa on noin 30 cm pitkä. Kukkahelmet ovat aika painavia, joten koko korun mitalta kukkahelmiä olisi tehnyt korusta todella painavan ja hankalan käyttää. Lyhyempänä versiona se taas olisi ollut liian raskas ja massiivinen helmien suuren koon vuoksi. Halusin koruun kuitenkin kukkien kepeyttä. Kukkien yhtenäinen värimaailma antaa korulle yhtenäisen vaikutelman, vaikka pohjahelmet ovatkin keskenään erivärisiä. Koru sai nimekseen Kukkatarha.

Kukkatarha; ystävänpäiväaiheinen kaulakoru