lauantai 31. joulukuuta 2011

Vuoden viimeinen päivä

X-mas Berrymix -rannekoru
Vuoden viimeinen päivä, syntymäpäiväni ja ensimmäinen työpäivä joululoman jälkeen. Ensimmäinen niistä kahdesta ennen opintovapaata. Aloitan nimittäin maanantaina koruopinnot. Vähän rupeaa olemaan perhosia mahassa. Mutta tässä viimeiset jouluaiheiset  korut.
X-mas Berries -rannekoru
Allaolevan kaulakorun tein ihan ensin. Minulta tilattiin kaulakoru pronssiketjulla ja punaisilla helmillä, sekä siihen sopiva säädettävä rannekoru. Koska tilaaja osti myös violetin kaulakorun pronssiketjulla, tein hänelle toisen rannekorun violettipunaisen, jotta se sopisi aiemmin ostetun kaulakorun kanssa. Onpahan valinnanvaraa. Molemmat rannekorut sopivat kyllä hyvin kaulakorun kanssa.
X-mas Berries -kaulakoru
Hauskat korvakorut tein lahjaksi nuorelle naiselle, jonka muistin pitävän vaaleanpunaisesta. Helmet olivat niin kauniit, että oli aivan pakko ottaa riski ja toivoa, että hän pitää myös mustasta.
Black Bubbles -korvikset

keskiviikko 28. joulukuuta 2011

Madeleine

Madeleine -kaulakoru
Aiemmassa postauksessa kerroin jo, kuinka vaikeaa koruntekijän on olla tekemättä koruja. Kuinka hyvistä aikomuksista huolimatta tulin sittenkin tehneeksi koruja pukinkonttiin. Tämäkin Madeleine -kaulakoru päätyi sinne ja lahjaksi äidilleni. Nämäkin ihanat akaatit löytyivät eräästä pussista keskeneräisenä koruna. Olin ihastunut akaattien isoon kulmikkuuteen ja mustanpunaiseen väriin ja olin suunnitellut tehdä niistä kaulakorun yhdistettynä pronssiketjulla. Isojen helmien kaveriksi löysin vähän pienempiä pyöreitä helmiä, en muista ihan varmasti ovatko ne akaatteja vai mitä. Se voi joskus olla vähän ongelma, kun laittelee vain helmiä pussiin sekaisin, niin ei myöhemmin välttämättä muista mitä kiviä helmet ovat ja ihan kaikkia kiviä en tunnista. Mutta olen huomannut, että eivät monetkaan ole kiinnostuneita siitä, mitä helmet ovat. Itseäni se vain häiritsee, olen tarkka luonne ja kun satun olemaan kiinnostunut kivistä, niin itse aina haluan tietää mitä kiviä helmet ovat.

Joka tapauksessa tämä koru päätyi pukin konttiin vähän sattumalta. Olin tekemässä sitä muuten vain mutta siitä tuli niin äitini näköinen, että se oli ihan pakko laittaa pakettiin ja lahjaksi äidilleni. Ja hän pitikin siitä kovin. Käytin tällä kertaa pronssiketjua ajatuksen kanssa, enkä vain laittanut ketjun pätkiä helmien väleihin. Luumunväriset akaattimöllykät ovat niin isoja, että ne olisivat haitanneet niskassa, joten laitoin pitkän ketjunpätkän niskan alueelle ja helmet tulevat vasta selkeästi rinnan alueelle. Toki korun voi laittaa kaulaan miten vain mutta painavat kivet vetävät kyllä korun oikeaan asentoon, ketju on sen verran kevyempää. Eikä isoja kivimöllyköitä ole mukava pitää niskan takana, joten korua  ei ole tarkoitettukaan pidettäväksi miten vain, vaan siihen on tehty selkeä takaosa ja etuosa.

tiistai 27. joulukuuta 2011

Antigone

Antigone -rannekoru
Tänä jouluna pukki oli jotenkin hajamielinen, tämäkin Antigone -rannekoru tehtiin aatonaattoiltana myöhään. Mutta hyvin joulupukki ehti, ja korusta tuli hyvin saajansa näköinen ja mieluinen. Olin nimittäin vakaasti päättänyt tänä jouluna olla tekemättä omia korulahjoja pukinkonttiin ja pysyttäytyä ostolahjoissa. Tekisin vain tilaukset pukinkonttiin ja säästyisin ylimääräiseltä joulustressiltä. Hyvä ajatus, ei vain mennyt ihan silleen. Mihinkäs se tiikeri juovistaan pääsee tai koruntekijä korujen tekemisestä? Ei mihinkään. 
Olin kyllä ostanut sisarentyttärelle valmiita lahjoja mutta aatonaattona ne rupesivat tuntumaan kovin vähäisiltä. Minulle usein iskee "lahjojen vähyys" -tunne juuri ennen aattoa. Onneksi tunnen itseni ja olin kaukaa viisaasti pakannut mukaan joitakin koruntekovärppeitä. Ei ole niin lyhyttä lomaa, ettenkö pystyisi olemaan tekemättä koruja lomalla. Sukellus koruvärpekassiin ja esiin tulivat ihanat vaaleanpunaiset ruusukvartsit ja niiden kaveriksi kaavailemani labradoriitit. Tapanani on nimittäin laittaa samaan pussiin yhteensopivia helmiä, joista olen suunnitellut tehdä korun myöhemmin. Näitä pieniä pusseja minulla on sitten runsain mitoin matkoille pakattuna mukaan. Ne ovat todella käteviä matkoilla, kun ei voi ottaa kaikkia helmilaatikoita mukaan. Toki reissun  jälkeen on sitten oma hommansa purkaa pussinnyssykät laatikoihin takaisin...

Sisareni oli kuitenkin sitä mieltä, että labradoriitin väri voisi olla liian vihertävä sisarentyttäreni makuun, joten uusi sukellus kassiin, ja löytyi pussi, jossa oli ihania vaaleanpunamustia lamppuhelmiä. Pari sellaista, niille kaveriksi yksivärinen pienempi vaaleanpunainen lamppuhelmi, isohko musta onyks -helmi ja se ihana ruusukvartsi. Yhtä mustaa helmeä koru vielä kaipasi, joten laitoin siihen kauniin mustan tuliakaatin, jonka olin ostanut Tampereen Kädentaitomessuilta marraskuussa. Linkitin helmet tummalla langalla, lisäsin tumman ketjunpätkän säätövaraksi, koska en ollut ihan varma oikeasta pituudesta. Vielä riipuksiksi pieniä viistehiottuja ruusukvartseja ja mustia lasihelmiä ja Antigone oli valmis. Nimi tuli korun antiikkisesta ulkonäöstä, vaikka se on tehty moderniin tummaan ketjuun ja lukkokin on modernin näköinen, jotenkin lamppuhelmet ja korun vaaleanpuna/musta värimaailma antoivat sille antiikkisen ulkonäön.

lauantai 24. joulukuuta 2011

Lahjanykkeleitä

Princess Girlie Kate ja Mermaid Girlie Kate
Joulupukki on jo käynyt, joten voinen julkaista lahjakoruja blogissa. Minulta pyydettiin lyhyempiä nykkelihelmiä tytöille. Tyttöjen lempiväreinä oli vaaleanpunaista ja turkoosia.
Blue Girlie Kate ja Lemon Girlie Kate
Sinistä ja limenvihreää. Nykkelihelmet ovat muutoin samanlaiset kuin aikuisten mutta mitaltaan kaikin tavoin lyhyemmät. Siis riipusosaa myöten, koska ne on tarkoitettu lapselle, joka on aikuista lyhyempi. Sen verran mittaa tulee kuitenkin olla, että lapsi yltää avaamaan oven kaulanauha kaulassa.
Swedish Kate
Tyttöjen nykkeleiden lisäksi tilattiin muutamat aikuisten nykkelit. Swedish Kate meni nimensä mukaisesti Ruotsin puolelle ja sen tilaaja toivoi helmistä mustaa, hopeaa, harmaata ja bling blingiä. Toivottavasti täytin odotukset. Salmon Kate ja Sister Kate menivät sisaruksille. Väreiksi toivottiin vaaleaa ja tummaa violettia. Toivottavasti kaikki lahjan saajat olivat tyytyväisiä nykkeleihinsä.
Salmon Kate ja Sister Kate


keskiviikko 21. joulukuuta 2011

Absence

Absence -kaulakoru
Vihdoinkin on joululoma alkanut! Viime yön nukuimme junassa matkalla mummolaan joulun viettoon. Postauksia on ollut aika vähän viime aikoina, koska suurin osa tekemistäni koruista meni joulupukin konttiin, eikä niitä näin ollen voi vielä julkaista blogissa. Sitten jouluaaton jälkeen on luvassa paljon lahjapostauksia.
Absence -rannekoru
Mutta olen sitä jotakin sentään saanut aikaan. Muistattehan taannoin tekemäni mustan synkeän Neitha -setin? Ja sen surullisen tarinan, jonka tuntoja korussa purin? No, Absence on tehty samoissa aatoksissa, Neithan jälkeen, kun synkimmät aatokset olivat jo ohi. Koru on yhä surumielinen mutta valoisa. Se kertoo, että elämä jatkuu.

Absence -setti
Valkeita lasihelmiä, harmaata akaattia, sinertävän harmaata labradoriittia, mystistä kirkasta kvartsia ja kuukiviä riipuksina. Valkoista, harmaata maitomaista utua, kristallin kirkasta valoa. Hopeanvärinen arkinen ketju, ei mitään bling blingiä ja pieni karabiinilukko, joihin olen nyt niin ihastunut. Ne ovat liian pieniä nykkelihelmiin mutta ihanan jykeviä ranne- ja kaulakoruissa. Rannekoru jatkettava ja koko setti toisiinsa yhdistettävä, jolloin saa yhden pitkän kaulakorun. Todella kätevää ja huomaan nykyisin yhä useammin tekeväni monikäyttöisiä koruja.
Absence -setti yhdistettynä
Nämä uudet korut löytyvät Vihmukaupasta vasta ensi vuoden puolella. Nyt on Vihmulla joululoma, toki kauppa on aina auki mutta loma on ideoinnin ja uusien kujeiden miettimisen aikaa. Mukavaa ja jännittävää joulunodotusta kaikille! Ja seuratkaa toki Vihmun joulukalenteria, jännitys tihenee päivien vähetessä mitä mahtavia tarjouksia luukkujen takaa löytyykään! Jouluun on enää muutama päivä aikaa!

torstai 15. joulukuuta 2011

Joulumielellä

Joulun lähestyessä huomaan joulumielen pikkuhiljaa hiipivän mieleeni. Minut valtaa vastustamaton halu antaa lahjoja. Niinpä tein ylläolevat korvakorut yllätyslahjaksi eräälle Vihmukaupan asiakkaalle paketoidessani hänen tilaustaan. En tiennyt hänen makuaan mutta toivoin lahjan ainakin yllättävän ja mahdollisesti sille löytyvän käyttöäkin. Korvakoruja hän on ennenkin tilannut kaupasta, joten ehkä ne sopisivat. Kaivoin Swarovski-rasiastani valkoisen opaalin väriset pyöreät kristallit, kietaisin ne tummaan lankaan ja ripustin tummiin koukkuihin. Vaalea opaalinhehku yhdistettynä tummaan metalliin on kaunis yhdistelmä, hienostunut ja ajaton. Korvikset ovat sopivan pienet arkikäyttöönkin. Sainkin häneltä muutaman päivän päästä vastausmailin, missä hän kiitteli lahjastaan. Toivottavasti myös hän sai joulumielen, itselleni tuli lahjan antamisesta hyvä joulumieli. Loppujen lopuksi hyvin pienellä voimme yllättää ja ilahduttaa toisiamme, läheisiä ja ventovieraita. Etenkin näin joulun alla siitä tulee ihan joulumieli.


maanantai 5. joulukuuta 2011

Vihmu Sytän

Turkoosit Vihmu Sytämet
Päivitin Vihmukauppaa ja huomasin, että olin unohtanut näistä Vihmu Sytämistä kokonaan blogipostauksen. Tein tässä taannoin loput tilaamistani Swaron pienistä sydämistä korvakoruiksi. Alunperinhän tein lahjaksi näistä Swaron pienistä sydämistä korvakorut. Tulin sitten tilanneeksi muitakin värejä näitä Swaron ihania pieniä sydämiä ajatellen, että niistä tulee kivoja korvakoruja. Unohdin ne pitkäksi aikaa Swaro-laatikon kätköihin, kunnes vihdoin kaivoin ne esiin ja mietin, miten toteuttaisin niistä yksinkertaiset mutta kauniit korvikset.
Violetit Vihmu Sytämet
Päätin pysytellä alkuperäisessä ideassani ja valitsin jokaiseen pariin erivärisen mutta sydämen väriin sopivan biconen koristeeksi. Mielestäni pelkkä sydän olisi ollut vähän liian pliisu. Näin korvakoruista tuli mielenkiintoisempia ja värikkäämpiä.
Loput Vihmu Sytämet

sunnuntai 4. joulukuuta 2011

Neitha

Neitha -setti
Surullisesta mielestä voi syntyä näin synkän kaunis korusetti. Vuosien takainen ystäväni kuoli äkillisesti ja traagisesti. Se kosketti ja toi paljon muistoja mieleeni hänestä, vaikken ollut vuosiin ollut hänen kanssaan tekemisissä. Hautajaispäivänä olin synkissä mietteissä ja tunsin itseni hyvin surulliseksi. Pitkän välimatkan vuoksi en osallistunut hautajaisiin mutta katsellessani myöhemmin kuvia niistä itkin. Muistotilaisuus oli ollut kaunis ja jotenkin hyvin hänen näköisensä.
Neitha -rannekoru
Nämä synkät ja surulliset mietteet alkoivat mielessäni muuttua koruksi. Mustaa roheaa laavakiveä, mustaa onyksia mattana, kiiltävänä ja viisteillä, mustaa tuliakaattia viisteillä.
Neitha -kaulakoru
Paljon mustia synkkiä kivihelmiä ja tummaa, synkkää metallia paksuna ketjuna. Ja välillä pilkahdus kirkasta mystistä kvartsia, kuin valoa yössä.
Neithat yhdessä
Korut voi yhdistää pitkäksi kaulakoruksi jykevillä lukoilla. Käytin pieniä karabiinilukkoja papukaijalukkojen sijaan. Jotenkin sopivat paremmin korun henkeen, jota kuvaisin miehekkään rockhenkiseksi.

lauantai 3. joulukuuta 2011

Waterlily

Waterlily -setti
 Muistattehan taannoin kesällä, kun kirjoitin lamppuhelmikurssista? Viimeinkin tekemäni helmet päätyivät valmiiksi koruksi. Tai tarkemmin sanoen osa niistä.
Nyt sen voi jo paljastaa, vaikkei se mikään kauhea salaisuus olekaan ollut: lähden tammikuussa opiskelemaan koruntekoa tosissani. Kesäinen lamppuhelmikurssi oli oikeastaan vain lähtölaukaus opinnoille. Tuolloin uskalsin vihdoinkin myöntää itselleni todellisen salaisen haaveeni, sen jälkeen lausuin sen ääneen, ja se lakkasi olemasta salainen haave muuttuen joksikin sellaiseksi, minkä oikeasti voisi toteuttaa. Opinnot tosin alkavatkin vuotta aiemmin kuin alunperin piti mutta hetken nikoteltuani päätin hakea opiskelemaan. Elämässä ei niinkään ole kyse uskalluksesta tarttua tilaisuuksiin, vaan enemmänkin siitä, että huomaa koska se tilaisuus osuu kohdalle. Minä huomasin nyt tilaisuuteni tulleen.

Pääsykokeisiin piti tehdä jotain ja päätin tehdä korun itse tekemistäni lamppuhelmistä. Halusin korusta niin omatekoisen kuin pystyisin tekemään ja jotenkin tuntui muutenkin oikealta käyttää itsetehtyjä helmiä hakiessani kouluun, jossa tehdään myös itse helmiä. Kävinhän lamppuhelmikurssinkin tuossa samaisessa opinahjossa ja katselin sitä vähän sillä silmällä, josko se olisi sellainen paikka, jossa haluaisin opiskella koruntekoa. Ja tunsinkin kesällä siellä heti oloni hyvin kotoisaksi ja nyt oikein innolla odotan opintojen alkamista.
Waterlilyn kaulakoru pidennettynä yhdellä rannekorulla
 Suunnittelin tekemistäni lamppuhelmistä muunneltavan korusetin, joka koostuu lyhyehköstä kaulakorusta ja kahdesta rannekorusta. Korusetti on näin monikäyttöisempi, voit pitää kaulakorun lyhyenä ja käyttää jopa kahta rannekorua tai voit pidentää sitä vähän ja käyttää yhtä rannekorua tai sitten voit pitää pitkää kaulakorua.
Waterlily pisimmillään
Kaikki korun lamppuhelmet ovat erilaisia keskenään mutta niiden värimaailma on sama, joten ne sopivat yllättävän hyvin yhteen. Erilaisuus johtuu ensinnäkin minun heikohkoista taidoistani, tein ensimmäistä kertaa lamppuhelmiä, ja voin kertoa, ettei se ole todellakaan helppoa. Toiseksi halusin kurssilla kokeilla monenlaista tekniikkaa ja juttua, olihan viikon kurssi loppujen lopuksi aika lyhyt aika. Älysin sentään pysytellä suurin piirtein tietyissä väreissä, jotta helmistä voisi edes jotain korua tehdä. 

Halusin peittää lamppuhelmien isohkot reiät, joten kiedoin ja kieputin ne hopeanvärisellä metallilangalla ja linkitin yhteen renkailla siten, että lopputulos on kolmiulotteinen ja elävän näköinen. Hopeanväri korostaa kauniisti helmien turkoosia ja sinistä sävyä ja juuri väri toi mieleeni veden. Korun viehkeys ja herkkyys taas toi mieleeni liljan, siitä korun nimi Waterlily. Näissä helmissä lasin läpikuultavuus tulee kauniisti esiin. Juuri tuo ominaisuus onkin se, mikä minua lasissa niin kiehtoo ja mitä halusin lamppuhelmissä tutkia ja tuoda esiin. 

torstai 1. joulukuuta 2011

Chains

Mermaid's Secret -kaulakoru
Huomaan itseäni vaivaavan luokittelun vimman, tuon ihmisen peruspaheen. Hyveiden, kuten kärsivällisyyden, suhteen tunnustan olevani kovin vajavainen mutta paheita minulla riittää. Me ihmisethän olemme tunnetusti taipuvaisia luokittelemaan kaiken lajeihin, lokeroihin, sarjoihin tai mihin vaan. Se on tapamme käsitellä ja käsittää meitä ympäröivää maailmaa. Minun tapani käsitellä korujen maailmaa on lajitella ne sarjoihin. Teen uniikkeja koruja mutta nykyisin yhä useammin huomaan joistakin koruista poikivan useampia koruja ennen kuin jokin teema on töissäni käsitelty. Näin syntyy kuin itsestään pieniä korusarjoja. Yhdelle tällaiselle korusarjalle annoin nimeksi yksinkertaisesti Chains, toki jokaisella korulla on sitten oma nimensä vielä. Tein jo kesällä muutaman lukottoman pitkän kaulakorun, joissa yhdistin valmista ketjua helmiin. Tätä samaa teemaa jatkoin edelleen. Ketjuna laadukas ja aika jykevä valmis Jaseron -ketju. Valmista ketjua minulla on eri vahvuuksia mutta pidän jykevistä ketjuista eniten. Mermaid's Secret suorastaan kuiskii salaisuuksiaan harmaiden akaattien ja violettien Picasso jaspisten ja lasihelmien voimin. Tumma, jykevä ketju kokoaa salaisuuden yhteen. Pitkä kaulakoru ei tarvitse lukkoa.
Nautica -kaulakoru
Merellinen olo tulee Nautican tummansinisistä ja turkooseista helmistä. Tummansiniset mattapintaiset akaatit ja kiiltävät lapis lazulit sopivat mainiosti turkoosien säröakaattien ja howliittien kanssa yhteen. Varsinkin kun ne yhdistää antiikkihopeanvärisellä jykevällä valmiilla ketjulla. Vai pitäisikö ketjun väriä kutsua nikkelinväriksi? Siitä vain tulee ikävä mielleyhtymä nikkeliin, jota nämä korumetallit siis EIVÄT sisällä. Värinä se kyllä kuvaa tuota hopean sävyä hyvin, paremmin kuin antiikkihopea, joka ehkä olisi hiukan tummempaa. Vai puhuisiko tinan väristä? Näitä kaikkia väri-ilmaisuja näkee käytettävän tästä hiukan tummemmasta hopean väristä.
Sleeping Sun -kaulakoru
Aurinko voi uinua tässä korussa mutta ketju loistaa. Huomannette eron ketjun värissä? Keltaista Lemon jadea, keltaisia, oransseja ja harmaita lasihelmiä on yhdistelty vapaasti ja epäsymmetrisesti erimittaisilla kirkkaanhopeanvärisillä Jaseron-ketjunpätkillä. Samalla tavoin vapaasti ja vapautuneesti on kaikki Chains -sarjan kaulakorut tehty yhdistelemällä helmiä ja ketjunpätkiä vähän silmän ja mutu-tuntuman mukaan, ottamatta sen kummempaa stressiä suunnittelemisesta. Pidin näitä koruja tehdessäni oikein  hauskaa ja koin hyvin vapauttavana tehdä koruja ihan vain lonkalta. Joten Chains-sarjaa taitaa tulla jatkossakin lisää...

keskiviikko 30. marraskuuta 2011

Sparrow

Sparrow -rannekoru
Joskus korusta poikii lisää koruja, niin kävi Sarasvatissa. Sen inspiroimana syntyi rannekoru pelkistä ruskeista helmistä. Ruskeat siemenet, toinen pronssinväriseksi värjätty, saivat ympärilleen kiveä ja lasia. Laavakiveä terrakotan sävyssä ja mystisen ruskean akaatin sekä pari ruskeaa lasihelmeä. Tällä kertaa vain yksinkertaisesti kullanvärisellä langalla linkitettynä, linkkien väleissä kaksinkertaiset kullanväriset renkaat. Vaatimaton varpunen Sparrow.

tiistai 29. marraskuuta 2011

Seireeni

Seireeni -rannekoru
 Edelleen huomaan jatkavani kesätunnelmissa, talvea odotellessa. Ihanaa turkoosia howliittia, iso turkoosi cinnabar-helmi ja upeana hohtava turkoosi lasihelmi, näistä suorastaan huokuu merenneidon henkäys. Lämpöiseen kullanväriin linkitettynä, hiukan aurinkoa ketjussa, Seireenihän se siinä, ranteeseen.

Sarasvati

Sarasvati -rannekoru
Myönnettäköön, että vähän  hassut värit tähän vuodenaikaan. Lienenkö ollut kesän muistoissa tätä korua tehdessäni. Mutta kun ruskean ja turkoosin yhdistelmä on kertakaikkiaan kaunis. Olen yhdistellyt niitä monella lailla ja moneen eri metalliin. Tällä kertaa valitsin kauniit lämpimän sävyiset ruskeat helmet ja yhdistin ne turkoosiin kullanvärillä. Kaunis karheapintainen siemen, jota en muista mikä siemen se on, on saanut kauniin pronssinhohteisen sävyn pintaansa. Terrakotanvärinen laavakivi sopii hyvin kullanvärin kanssa. Kesällä käytin paljon läpikuultavia lasihelmiä, joissa väri oli vain aavistus ja hohto. Samaa hohtoa ja ihanaa vedensävyistä turkoosia on isossa helmiäislasihelmessä. Turkoosi huurrettu akaatti ja turkoosi howliitti täydentävät korun yhdessä turkoosin lasihelmen kanssa. Huurretut kivihelmet tuntuvat nyt olevan erityisen suosittuja, ainakin niitä on paljon saatavilla. Ja täytyy myöntää, että huurteessa on jotain kiehtovaa, oli helmi sitten kiveä tai lasia. Kauniisti kullanvärillä kieputeltuna ja kullanvärisillä renkailla yhdisteltynä. Antiikkikullan värinen salpalukko on hiukan lankaa tummempi mutta sopii korun tyyliin hyvin. Koru sai nimekseen Sarasvati. Sarasvatin hiekkaa oli muistini mukaan todella hyvä kirja, suosittelen.

maanantai 28. marraskuuta 2011

Kaarna

Kaarna -rannekoru
Tein taas pitkästä aikaa vaijeriin rannekorun jatkoketjulla. Kesällä taisin näitä tehdä viimeksi. Yleensä suosin rannekoruissa salpalukkoa mutta joskus säädettävä jatkoketju on kätevä. Toki voi salpalukkoonkin tehdä säätövaran, itse vain useimmiten teen vakiomittaisen rannekorun. Omaa rannettani mittana käyttäen tietysti ja unohtaen autuaasti, että ranteita on monen  mittaisia. Tässä korussa halusin käyttää erisävyisiä ruskeita helmiä, löysin ihanan suorakulmaisen ruskeankuviollisen kivihelmen, jota mystiseksi akaatiksi nimitetään. Samaa mystistä akaattia on myös sen vieressä oleva isohko pyöreä viistehiottu helmi. Sitten käytin ihania tiikerinsilmiä, rakastan tiikerinsilmän notkeaa ruskeaa kaunista sävyä. Rouheat ruskeat laavakivirondellit ja ruskea MOP-helmi niiden välissä sopivat hyvin mystisten ruskeiden akaattien ja tiikerinsilmien kanssa yhteen. Lisänä on sitten ruskeita lasihelmiä. Pienet kullanväriset välihelmet antavat lisälämpöä ruskeille helmille tumman jatkoketjun tuodessa esiin ruskeiden helmien jyhkeän tumman ruskean sävyn. Mielestäni tässä korussa kulta ja tumma vastakohtina korostavat toisiaan hyvin ja sopivat yhteen. Kaarna tuli jostain syystä mieleeni korusta.

sunnuntai 27. marraskuuta 2011

Meren Laulu

Meren Laulu -rannekoru
 Pyriitti on kiehtova kivi ja kauniit pyriittihelmet, nuo kissankultakolikot, olivat tämän rannekorun inspiraationa. Pyriitissä on erikoinen väri, kullanvihreänruskea. Tumma, aika massiivinen salpalukko oli ilman muuta tämän korun lukko. Turkoosit lamppuhelmet, joissa oli pronssinvärinen pilkkuvyö sopivat kaveriksi, vyö oli juuri samaa sävyä pyriittien kanssa.
Lisää turkooseja lasihelmiä ja pyriitin sävyisiä ruskeita helmiä linkitettynä tummaan metalliin. Pelkkä runkokoru jäi mielestäni aika heppoiseksi, joten lisäsin pieniä ruskeita ja turkooseja lasihelmiä roikkumaan jokaisesta linkistä saadakseni koruun vähän runsautta lisää. Näin syntyi Meren Laulu.

sunnuntai 20. marraskuuta 2011

Lenore

 Uhhuh, nyt voisi sanoa, että olo on väsynyt mutta onnellinen. Takana ihana viikonloppu hopean parissa. Ensin perjantaina kävin Tampereen Kädentaitomessuilla, työpäivän jälkeen tosin, silti mukaan tarttui parissa tunnissa varmaan kilo kivihelmiä ja erinäisiä työkaluja ja juotosvälineitä. Kyllä, nyt aion kokeilla juottamista kotona. Siis jahka tulee vapaapäivä... ja tarpeeseen kaikki ostokset tulivat, kuten aina....


Lauantaina aamupäivällä huristin hopeakurssille. Ja vihdoinkin nyt on mitä esitellä blogissa, en ole juurikaan aiemmin esitellyt hopeakorujani syystä että, useimmat niistä ovat vielä keskeneräisiä. Mutta ollessani aiemmin hopeaviikonloppua viettämässä pari kuukautta sitten, näin silloin unessa tämän korun ja pakkohan sitä oli ruveta toteuttamaan. Silloin viikonloppu loppui kesken mutta nyt jatkoin korun loppuun. Koru on tehty paksusta hopea- ja kuparilangasta. Tein ensin isoja renkaita, jotka juotin yhteen, hehkutin ja väänsin soikioiksi. Väleihin juotin pieniä renkaita, pari kuparista joukkoon väriksi. Toiseen päähän juotin pienistä renkaista pienen ketjunpätkän, jonka päähän on juotettu ISO SALPALUKKO. 

Kokeilin ensin pienempää salpaa mutta se ei pysynyt, koska rengas on aika suuri, joten oli  pakko improvisoida pitempi salpa. Alunperin salpa oli pelkkä pyöreä langanpätkä, jonka molempiin päihin oli sulatettu pallukat mutta pitkänä tällainen salpa olisi mielestäni ollut turhan rimpula tikku 2 mm langasta tehtynä, joten keksin juottaa kaksi lankaa yhteen, hehkutin ja taoin sen sitten litteäksi. Jätin tahallani päät sellaiseksi kuin ne jäivät, vasaran jälkiä näkyy, eikä juotoskaan ole kovin täydellinen mutta salpa sopii hyvin koruun. Soikiot ovat niin isoja, että taivuttelin niitä hiukan, jotta koru istuu paremmin ranteeseen. Ja omaan ranteeseeni se istuu mainiosti. Kiiltää ihanasti rummun jäljiltä ja silti käsityön jäljet näkyvät, niin kuin pitääkin, ettei kukaan luule tehdastekoiseksi.
 Pahoittelen kuvia, ne on otettu illalla kotona pikku digipokkarilla, koska isompaan kameraani ei ole vielä johtoa, jolla kuvat saisin siirrettyä koneelle. Johto on kyllä tilattu ja tulossa mutta ei ehtinyt tähän hätään. (Ehkä laitan Vihmu-galleriaan myöhemmin parempia kuvia). Lenore- nimen rannekorulle annoin, koska miehelleni korusta tuli jostain syystä mieleen Edgar Allan Poe. Poe ei käynyt tälle korulle nimeksi ja ainut mitä minulle tuli mieleen on Poen Korppi -tarina mutta tässä korussa ei ole mustaa, siis ei Korppia. Sitten mieheni muisti kaksi henkilöhahmoa Poen tarinoista: Ligeia ja Lenore. Ligeiakaan tämä koru ei ole, se on liian moderni sellaiseksi, joten nimeksi jäi sitten Lenore. Ehkäpä ne muut korut ovat vielä tulollaan. 
Nyt ainakin opin juottamista ja myös improvisoimista, koska paperilla kaikki näyttää hienolta, todellisuus on sitten toista. Kurssi oli antoisa ja antoi intoa kokeilla hopeantyöstöä myös kotona. Heti tuli lisää ideoita kurssilla, joten tälle rannekorulle on luvassa kavereita....

maanantai 7. marraskuuta 2011

Korusarjoja

Ruusuperhosen Lento -korvakorut
Olen jo aiemmin tehnyt muutamia pareja korvakoruja Perhosen Lento -sarjaan. Inspiraationa olen käyttänyt erilaisia perhosen muotoisia helmiä, joiden ympärille korvakorut rakentuvat. Tässä lisää samaa sarjaa, Ruusuperhosen Lento, omasta mielestäni toistaiseksi sarjan kauneimmat korvakorut: hennon vaaleanpunaista ruusukvartsia ja sävyyn sopivat pienet lasihelmet yhdistettynä tummiin koukkuihin ja linkitettynä tummaan metalliin. Mutta taidan olla vähän puolueellinen. Pidän tumman ja vaalean kontrastista ja erityisesti minua kiehtoo hennon vaaleanpunaisen ja tumman metallin yhdistelmä. Siinä vain on jotain lumoavaa. Perhosen muodosta pidän myös, se on kaunis, joten en voi vastustaa ihania perhoshelmiä. Keräilen niitä ja niistä sitten muodostuu aikanaan koruja.
Circles -sarjaa korvakorut Clear Oval Silver Pearl
Viime aikoina olen viehättynyt pieniin korusarjoihin. Teen uniikkeja koruja mutta samaa ideaa käyttäen. Usein idea on esimerkiksi muoto, jota huomaan pyöritteleväni eri koruissa, kuten uudessa Circles -sarjassa, jossa nimensä mukaan on ympyröitä tavalla tai toisella. Tähän sarjaan on tulossa ainakin kaulakoruja, jahka ehdin niitä tehdä mutta ihan ensimmäiseksi tein korvakorut, joissa pitkulaista helmeä ympäröi kaunis koristeltu ovaalirengas. Rengas liikkuu vapaasti helmen ympärillä, tosin ovaalinmuotoisena ei kovin paljoa, pyöreässä renkaassa sitten enemmän. Ympyrä on kaunis muoto ja ovaali sen yhtä kaunis muunnelma.
Vihmu Sytän -korvakorut padparadscha ja hyacinth
Tämä postaus esitteleekin nyt uusia korusarjoja. Olen aiemmin tehnyt lahjaksi korvakoruja Swaron sydän kristalleista ja kun kristallit myydään kuuden kappaleen pakkauksissa, niistä jäi ylimääräisiä, joista sitten muodostui luontevasti Vihmu Sytän -sarja. Tässä niitä nyt kolmet tehtyinä, väreinä ihanat padparascha ja rose, suosikki punaiseni.
Vihmu Sytän -korvakorut padparadscha ja crystal
Yhdistin sydämet eri värisiin kristallibiconeihin, haastavaa, koska sydämen reikä ja korviskoukun reikä ovat erisuuntaisia, joten yhdistäessä piti olla tarkkana suunnista ja lenkin koosta. Sydämen muoto vaatii isomman lenkin. Tämä voi kuulostaa hankalalta tavalta tehdä korvakoruja mutta halusin yhdistää sydämen ja biconen mahdollisimman yksinkertaisesti ilman turhia renkaita ja näin pitää korvakorun aika pienenä, noin 2,5 cm olikin valmiin korvakorun mitta. Näitä söpöliinejä on tulossa lisää eri väreissä. Kaikki tämän postauksen korut löytyvät kohtapuoliin Vihmukaupasta.
Vihmu Sytän -korvakorut rose ja crystal

Galeria Valeria

Galeria Valeria -kaulakoru
 Joskus on ihana tehdä tilaustöitä, jotka sopivat aiemmin saamaani ideaan, kuten tämä Galeria Valeria. Serkkuni mies tilasi vaimolleen syntymäpäivälahjaksi kaulakorun ja ajoissa, eli tilaus tehtiin jo kesällä, joten minulle jäi ruhtinaallisesti aikaa miettiä kaulakorua. Mielessäni oli ollut jo jonkin aikaa koru, johon tulisi kaikenlaista metallilankakieputusta. Olin jostain tilannut kauniita kuulaita hartsihelmiä, joissa oli kaunis neutraali väri ja ruskeita säröraitoja. Ne olivat juuri samanvärisiä kuin Artistic Wiren Gun Metal -lanka. Olen tehnyt ennenkin koruja Gun Metalin värisestä langasta, se on kaunis ruskean musta lanka. Kaulakoruun tuli riipus ja S-lukko sivulle.
Galeria Valeria -rannekoru
Lisää ruskeita helmiä löysin ihanista kahvijaspiksista ja muhkeista ruskeista laavakivistä. Riipushelminä käytin kauniin ruskeita lasihelmiä ja upeita rutiliinikvartseja, joissa oli hitunen punaista raitaa. Tein kaulakoruun sopivan rannekorun lahjaksi itseltäni ja sisareltani. 
Galeria Valeria -setti yhdistettynä
Kaikkine kieputteluineen ja riipuksineen korusta tuli näyttävä mutta lahjan saajakin on näyttävä nainen, jonka tyyliin koru sopii hyvin. Luulen myös värin olleen mieleinen. Ja parasta korussa on sen monikäyttöisyys, korut voi yhdistää yhdeksi pitkäksi kaulakoruksi tai pitää lyhyenä kaulakoruna ja rannekoruna. Koru toi mieleeni antiikin Rooman naisen ja googlettamalla löytyi nimi Galeria Valeria.

sunnuntai 6. marraskuuta 2011

Tekevät kädet

Tekevät kädet
 Tekevät kädet, eli minun käteni. Tässä vaihteeksi pari kuvaa korujen tekovaiheesta. Useimmitenhan lukijat näkevät vain sen loppuvaiheen, valmiin korun kuvan. Mutta mielenkiintoisin vaihe on se tekemisvaihe.
Enkelikorviksia tekeillä.
Syyslomalla ollessani levitimme aina iltaisin lasten mentyä nukkumaan koruvärppeet systerin ruokapöydälle. Ja puoli pöytää siinä täyttyi, kun levitin pussini ja nyssykkäni ja kaikki työkaluni. Ja systerillä on sentäs iso ruokapöytä. Toiselle puolelle pöytää majoittui systeri läppärinsä kanssa. Siinä se ilta sitten kuluikin rattoisasti ja vaihtui yöksi ihan huomaamatta. Ja puolen yön jälkeen ne ideat vasta lähtivätkin lentoon. Olen sen ennenkin huomannut systerin luona lomaillessani, että parhaimmat ideat tulevat vasta yöllä, teemme lomaillessa näes lähes joka yö jotain koruja tai niihin liittyvää. Nytkin meni koko syyslomaviikko lähes televisiotta.

 Tässä vaihteeksi kollaasikuvia tekemistäni enkelikorviksista. Picasalla on  helppo tehdä kollaasikuvia ja niistä  tulee ihan kivoja.
Muuten tästä postauksesta tulisi aika tylsä, täynnä enkelikorviskuvia mutta näin ryhmiteltynä vähän väreittäin kollaaseiksi, kuvat ovat paljon kivempia.