lauantai 21. marraskuuta 2009

Faustina



Tänään olikin sitten vuorossa taas renkaiden sahailua ja kokeilin tehdä bysanttilaista ketjua, peräti kahden solmun mittaisena. Ketjun keskelle laitoin kolme ihanaa isoa helmeä, keskimmäiseksi upean violetin ruusuhelmen, joka sai seurakseen isot akaatit, pinkin ja violetin säröakaatin. Bysantti-teeman mukaisesti koru sai nimekseen Faustina, joka oli Bysantin keisari Constantius II:n kolmas vaimo. Koru on keisarinnamaisen massiivinen. Suunnitteilla on lisää ketjukokeiluja ja myös lisää enkelikoruja ihan Ainon iloksi, hän kun niin ihastui enkelikorviksiin viime yönä. Terveisiä vaan Ainolle ja Soilille, jos ensi yönä ihastelette korujani. Ja tiedoksi, että se viime yönä väsäämäni helmispiraali ei ole vielä valmis mutta valmistunee huomenissa. Joten kannattaa tsekata aika ajoin blogiani.

perjantai 20. marraskuuta 2009

Eudoxia



Tänä aamuna heräsin jo viiden aikaan aamulla ja kahvia hörppien rupesin kokeilemaan ketjun tekoa. Lainasin kirjastosta sellaisen ketjukirjan ja halusin kokeilla siitä erinäisiä ketjumalleja. Huomasin, että homma on tosi mielenkiintoista, joskin aikaa ja renkaita vievää. Sain lopulta aikaiseksi kolme solmua Bysantinketjua, joka myös Kuningasketjun nimellä tunnetaan.  Siihen loppuivat renkaani. Täytynee taas sahata niitä lisää. Noista solmuista sitten muodostin  rannekorun yhdistämällä niitä sopiviin helmiin ja rupesin haeskelemaan nimeä korulle.  Bysantti nimenä kiehtoi minua, joten tutkailin aihetta netissä ja törmäsin lopulta nimeen Eudoxia ja näin sai rannekoru nimen. Licinia Eudoxia (422-462) oli Itä-Rooman keisarin Theodosius II:n tytär. Hän oli Länsi-Rooman keisarien Valentinianus III:n ja Petronius Maximuksen vaimo. Kaikkea sitä Wikipediasta löytyy. Hassua, miten monin tavoin nimet syntyvät, olen alkanut nyt itsekin nimetä korujani ja huomaan, että kyllä se nimi sieltä lopulta tulee, vaikkei ensin siltä tunnukaan. On kiehtovaa, kuinka moniin koruihini liittyy jokin tarina, siis en vain tehtaile koruja tekemisen ilosta, vaan kuuntelen helmien kuiskintaa ja tutkailen monenlaisia juttuja, joita sitten pyörittelen päässäni ja ne loksahtavat siellä koruiksi lopulta. Nyt onkin sitten viikonloppu edessä ja miehelläni on ensi viikolla pari päivää vapaata, joten ehdin taas tekemään koruja, tai niin ainakin luulen.

torstai 19. marraskuuta 2009

Grenoble



Tulipa taas pitkästä aikaa tehtyä rannekoru. Ihastelin mustia lasihelmiä, joissa on jännä AB- eli Aurora Borealis -käsittely, jolla on saatu aikaan ikäänkuin öljyläikkää muistuttava ihana hohde helmeen. Valkeissa helmissä AB-käsittely on hieman erinäköinen, siinä valo ikäänkuin hohtaa mutta näissä mustissa helmissä se näyttää enemmänkin öljyläikältä. Ja siihen hohteeseen sopivat hyvin jemmassani olleet pienehköt limet makeanveden helmet. Koska makeanveden helmissä on suhteellisen pieni reikä, kieputtelin kaikki helmet ohuehkolla, eli 0,8 mm langalla. Sanon ohuehkolla, koska minulle se on ohutta, yleensä käytän vähintään 1 mm:n vahvuista lankaa mutta kun ei mahdu, niin ei mahdu, sitä paitsi saattaisi paksu lanka olla liian massiivinen suhteellisen pienessä ja kevyessä helmessä. No jaa, makuasioita, joista ei päästä puusta pitemmälle. Koska helmiin käytin suhteellisen ohutta lankaa, niin tyylini mukaisesti tasapainotin korua käyttämällä välirenkaina massiivisia 1,5 mm paksuisia isoja renkaita. Ja ihan itse tehtyjä, itse veivattuja ja omin pikku käsin sahattuja renkaita. Teen itse renkaani, jotta saan juuri sellaisia, kuin haluan. Pidän näes aika massiivisista renkaista ja niitä on hauska tehdä itse. Soma sydänsalpalukko onkin sitten kuin piste iin päälle. Ja Grenoble siitä korusta sitten tuli, mieheni katseli korua tovin ja sanoi, ettei sille voi antaa suomenkielistä nimeä. Lopulta hän nimesi korun Grenobleksi Ranskan kaupungin mukaan. Se siitä, hyvä nimi, en kysellyt tarkemmin mistä moinen nimi juolahti mieleen. 

Eipä muuten sitten tullutkaan käytyä Tampereen kädentaitomessuilla. Ystäväni lapsi oli sairas, enkä viitsinyt yksin lähteä messuille. No, ovathan ne ensi vuonna taas, silloin uusi yritys. Sitä paitsi netistä saa tilattua samoja tarvikkeita paljon helpommin, vaikka olisi siellä ollut muutamia mielenkiintoisia tekijöitä, joiden tuotteista olisin ollut kiinnostunut mutta onneksi heillä oli useimmilla hyvät nettisivut, joiden kautta voi tutustua. Lumi sitten tuli ja suli, että se siitä talvesta tällä erää. Plussan puolella on ollut pari viime päivää ja kovin vetistä. Siitä huolimatta olen jotenkin joulua odottavalla mielellä. Pukin konttiin pitäisi tehdä koruja....

keskiviikko 11. marraskuuta 2009

Mustaa, valkeaa ja metalliperhosia


Yllä Desiree ja alla yön kuningatar
 
Korujen  teossa olen viettänyt pientä luovaa taukoa ja täydentänyt tarvikevarastoani. Musta ja valkea ovat sellaiset värit, joita olen halunnut kokeilla jo pitemmän aikaa mutta minulla ei ole ollut siihen oikein sopivia kiviä. Lopulta löysin kivoja sävyjä molempia värejä ja niin syntyivät mustavalkoinen Desiree ja tumma, ihanan synkkä Yön kuningatar. Ihastuin tummiin ja synkkiin sävyihin siinä määrin, että lisää on tulossa, kunhan lapsen hoidolta ehdin koruilla. Meillä ei enää välttämättä nukuta päiväunia, joten aika korujen tekoon on kortilla mutta eiköhän se siitä. Nuhakin on mennyt ohi ja maa valkoinen lumesta, joten tässähän voi pikkuhiljaa ruveta odottelemaan joulun tuloa. Pukinkonttini ammottaa vielä tyhjyyttään mutta eiköhän se jouluun mennessä täyty. Lauantaina olen menossa Tampereelle Kädentaitomessuille, odotan mielenkiinnolla, mitä kaikkea kivaa ja inspiroivaa sieltä löytyy.