Lieneekö sisareni tuleva vierailu saanut minut niin ahkeraksi viime viikolla, että tein peräti seitsemän rannekorua innostuksissani. Kuvissa osa niistä, kaikki ovat nähtävissä ViHMU-galleriassa tarkempine tietoineen. Ylhäältä lukien Mademoiselle, Matahari, Agatha ja Clarissa. Varmasti tilaamani uudet ihanat kivetkin vaikuttivat asiaan. Keskiviikkoiltana lapsen nukahdettua hiivin alakertaan koruilemaan ja peräti yöllä kahteen asti ahkeroin. Sitten torstaina saapuikin sisareni illalla kylään työreissun lomassa. Ilta kului rupattelun ja saunomisen merkeissä. Emme ole nähneet vähään aikaan, joten juttua riitti, kun nokatusten pääsimme. Puhelimitse ja sähköpostitse ei tule samalla lailla juteltua kuin nokatusten. Hänellä oli perjantaiaamuna aikainen herätys ja pyysin häntä herättämään itseni korun tekoon. Aamuisin on hyvää aikaa, koska tyttäreni nukkuu aika pitkään, en vain tahdo saada itseäni ylös. Sainkin todella paljon aamulla aikaiseksi kahvin voimalla ja lapsen nukkuessa päiväunia, jatkoin korut loppuun. Tai olisin toki jatkanut korun tekoa mutta minulta loppuivat renkaat. Täytynee sahata niitä lisää. Sitten olikin kova urakka korujen nimeämisessä, mieheni tavallisesti on nimennyt korut mutta nyt häneltäkin loppuivat ideat ja hyvät nimet, onneksi sisareni auttoi nimeämisessä ja miehenikin alkoi taas keksiä nimiä katseltuaan koruja pitkän tovin. Olin todella tyytyväinen ja onnellinen saatuani näinkin ison kasan koruja valmiiksi. Alan löytämään omaa tyyliäni ja huomaan tyylini vahvistuvan jokaisen korun myötä.
Sain myös ihka ensimmäisen ViHMU-korun myytyä, jippii! Mieheni työtoveri osti erään tekemäni rannekorun, tosin jouduin sitä pidentämään hiukan. Viikonloppu kuluikin sisareni kanssa korujen parissa, tosin lauantain shoppailureissua unohtamatta. Sisareni on innokas tuotekehittelijä ja hänellä on todella hyviä ideoita. Rannekorujen pituudet alkoivat selvitä minulle, huomasin, että olin tehnyt osan koruista todella lyhyiksi, joskin eri mittaisia koruja tarvitaan, koska toisilla on ohuemmat ranteet kuin toisilla. Loppujen lopuksi sain toisenkin ViHMU-korun myytyä, tosin sisareni osti sen mutta kuitenkin. Ihanaa saada lopulta myytyäkin jotain, koruja on kertynyt nurkkiini ja lisää vain tulee, huomaan. Tämä on ihana harrastus mutta täytyyhän sitä helmissä pysyä, että voi jatkaa korujen tekoa, eikös vain?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti