Tänä aamuna heräsin jo viiden aikaan aamulla ja kahvia hörppien rupesin kokeilemaan ketjun tekoa. Lainasin kirjastosta sellaisen ketjukirjan ja halusin kokeilla siitä erinäisiä ketjumalleja. Huomasin, että homma on tosi mielenkiintoista, joskin aikaa ja renkaita vievää. Sain lopulta aikaiseksi kolme solmua Bysantinketjua, joka myös Kuningasketjun nimellä tunnetaan. Siihen loppuivat renkaani. Täytynee taas sahata niitä lisää. Noista solmuista sitten muodostin rannekorun yhdistämällä niitä sopiviin helmiin ja rupesin haeskelemaan nimeä korulle. Bysantti nimenä kiehtoi minua, joten tutkailin aihetta netissä ja törmäsin lopulta nimeen Eudoxia ja näin sai rannekoru nimen. Licinia Eudoxia (422-462) oli Itä-Rooman keisarin Theodosius II:n tytär. Hän oli Länsi-Rooman keisarien Valentinianus III:n ja Petronius Maximuksen vaimo. Kaikkea sitä Wikipediasta löytyy. Hassua, miten monin tavoin nimet syntyvät, olen alkanut nyt itsekin nimetä korujani ja huomaan, että kyllä se nimi sieltä lopulta tulee, vaikkei ensin siltä tunnukaan. On kiehtovaa, kuinka moniin koruihini liittyy jokin tarina, siis en vain tehtaile koruja tekemisen ilosta, vaan kuuntelen helmien kuiskintaa ja tutkailen monenlaisia juttuja, joita sitten pyörittelen päässäni ja ne loksahtavat siellä koruiksi lopulta. Nyt onkin sitten viikonloppu edessä ja miehelläni on ensi viikolla pari päivää vapaata, joten ehdin taas tekemään koruja, tai niin ainakin luulen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti