perjantai 4. joulukuuta 2009

Sanna


Kuulin tässä taannoin tarinan, joka inspiroi tähän koruun. Olin nimennyt erään rannekoruni Heleneksi ja siitä serkkuni Sanna tuli maininneeksi, että miksen tee Sanna-nimistä korua, kun Helenallekin on nimikkokoru.  Helena on hänen äitinsä nimi. Sannalla olisi ilmeisesti ollut jotain ideaakin koruun mutta en sitten koskaan tullut ottaneeksi häneen yhteyttä korun ja idean tiimoilta. Tarina kuitenkin jäi mieleeni ja siitä kytemään ajatus Sanna-korusta. Kypsyttelin korua mielessäni pitkään ja lähestyin sitä kokeilemalla useita koruja, ennen kuin löysin vihdoin Sannan. Käytin lähtökohtana Sannan persoonaa. Väri oli selvänä mielessäni alusta asti, mustaa siinä on oltava. Ja metallia, ei ihan kirkasta hopean väristä, vähän tummempaa ja korun on oltava massiivinen ja näyttävä. Sanna on olemukseltaan näyttävä nainen, jolla on pitkät tummat hiukset, joten mikään pieni koru ei sovi. Lopulta helmiksi valikoituivat useiden kokeilujen jälkeen iso laavakivi, musta ja rouhea, sileän pyöreä iso mustaharmaa säröakaatti, jottei korusta tule liian musta ja niiden vastapainoksi ovaalimainen valkean kirkas lasihelmi. Kaikissa helmissä täytyi olla vielä riittävän iso reikä, jotta ne saattoi kieputtaa paksuun 1,6 mm vahvuiseen lankaan, jota käytin korun bysanttilaisissa solmuissa. Bysanttilainen solmu taas valikoitui monien ketjuvaihtoehtojen joukosta sillä, että se on mielestäni todella hienon näköinen mutta myös kuningasketjun nimellä tunnettu. Olisin toki voinut valita kuningatarketjunkin mutta se ei ollut ihan niin hienon näköinen. Ja lukoksi löytyi tyyliin sopivan massiivinen salpalukko, niin koru oli sitten siinä. Ja Sannalle vain terveisiä, jos satut lukemaan tätä blogia. Nyt toivotan hyvää viikonloppua ja rupean helmeilemään uusia koruja. Tulossa on kaulaan helmiä vaihteeksi. Ja kesken on jouluinen enkelipiina, yritän saada sen valmiiksi ja piinan loppumaan viikonlopun aikana.

Ei kommentteja: