maanantai 30. huhtikuuta 2012

Mobile

Mobilen piirrossuunnitelma
Kahden viikon kuparifoliokurssin aiheena oli mobile ja se piti tehdä jollekin kohderyhmälle. Halusin tehdä lapselle mobilen ja piirsin viisi eri lastenaiheista piirrosta mobilesta, kärpässieniä, elefantteja, kissoja, hassuja eläimiä ja sadepilven. Ensin ihastuin kärpässieni-ideaan mutta sain luokkatoveriltani lasinpaloja mobileen ja ihastuin kauniisiin sinisiin laseihin, ja kun löysin vielä kirkkaan kauniin kissantassulasinpalan pilveksi, vaaka kallistui sadepilven puolelle. Ensin piirsin mobilen luonnollisessa koossaan ja sitten leikkasin ja hioin lasinpalat pisaranmuotoisiksi. Ideana oli, että pilvestä roikkuisi sadepisaroita ohuen ketjun varassa, ikään kuin sataisi. Olisi pisarat voinut laittaa roikkumaan ohueen siimaankin mutta halusin toteuttaa mobilen ketjulla ja koko pilvi roikkuisi lyhyen ketjun varassa.
Palat hiottuina ja kuparifolio laitettuna


Kun pisaroiden reunat oli hiottu, niiden ympärille kiinnitettiin tiukasti kuparifolioteippi. Koko tekniikka on saanut nimensä tästä kuparifoliosta. Se on vain alusta tinaukselle, tina ei pysy lasin pinnassa. Valmiissa työssä kuparifolio ei edes näy, vaan se on peitetty tinalla.
Tinausharjoituksia
Kaikki mobilen osat kierrettiin napakasti hopeoidulla kuparilangalla, joka ensin tinattiin pistetinauksella kiinni paloihin ja sitten peitettiin kokonaan tinalla, niin että reunasta tuli kauniin pyöreä. Tässä vaiheessa huomasin, että pisaroiden reunat olisi pitänyt hioa ihan suoraksi, jotta langan pystyy tinaamaan kiinni. Sen sijaan olin onnistunut hiomaan reunat pyöreiksi, joten jouduin hiomaan ne uudestaan ja uusiksi meni tietysti myös kuparifolio, koska olin sen ehtinyt jo laittaa paloihin. Pisaroiden kumpaankin päähän taivuttelin samasta langasta silmukan ketjua varten. Piirroksessani silmukat olivat vain pisaran yläosassa mutta opettaja huomautti, että voisin tehdä silmukan myös alas, näin pisarat olisivat suorassa. Se oli hyvä huomio, ne muistuttivatkin liikaa lehtiä roikkuessaan vain yläosastaOlisin voinut käyttää valmiita renkaita mutta niiden kiinnittäminen tinaamalla oli mielestäni hankalaa. Helpompaa oli käyttää samaa lankaa, joskin sen taivuttaminen oikeaan kohtaan oli haastavaa. Kokeiltuani tinata muutaman isomman pisaran, totesin parhaimmaksi tavaksi leikata riittävän pitkä lanka ja taivuttaa sen keskikohtaan silmukka, joka asettuu pisaroiden pohjalle ja tinata lanka kiinni pohjasta alkaen.




Kaikki palat tinattuina

En ole koskaan aiemmin tinannut mitään ja aikani harjoiteltua, pääsin hommasta jyvälle ja sen jälkeen se rupesikin jollain lailla sujumaan. Mitenkään lempihommaani se ei silti ole, ja jälkikin on tällaisen perfektionistin silmään vähän kömpelöä. Mutta yritän opetella olemaan armollisempi itselleni, olenhan vasta opiskelemassa, en vielä mestari. Istuttuani muutaman päivän hengityssuoja naamalla tinan käryssä, vaikka yläpuolella olikin imuri enimpiä käryjä imemässä, tiesin tinanneeni. Yllättävän rankkaa ja aikaa vievää hommaa tinaaminen oli. Kuparifoliot irtosivat juuri, kun olin saamaisillani tinauksen loppuun ja silloin koko homma meni uusiksi. Ilmeisesti onnistuin tinatessa taivuttamaan lankaa vinoon, jolloin syntyi vetoa ja kuparifolio irtosi lasin reunasta. Lanka oli ohutta, 0.8 mm paksuista hopeoitua kuparilankaa, silti se oli sen verran paksua, että vaati voimaa pitää se tiukkana mutta vetämättä vinoon yhtään. Pisarat olivat aika pieniä, joten niiden käsittely sinänsä oli aika hankalaa, lisäksi lasi kuumui aika lailla tinatessa ja hanskatkin kädessä joskus poltteli. Paljain käsin tinausta ei voinut edes tehdä, sen verran kuumaa puuhaa se oli.


Ketju liitettynä pisaroihin

Tinasin pilven viimeisenä. Se olikin kaikista hankalin tinattava. Ensinnäkin se oli iso ja hankalan muotoinen, siitä oli mahdoton pitää yksin kiinni niin napakasti, että langan sai kiinnitettyä pistetinauksella. Toiseksi se oli niin paksua lasia, että vaati hirveästi tinaa, että reunat sai peitettyä tinalla. Kolmanneksi siihen tuli viisi silmukkaa samasta langasta ja niiden piti tulla tiettyyn kohtaan, mikä oli haasteellista. Yhdessä luokkakaverin kanssa ährättiin. Hän piteli pilveä ja kiristi lankaa paikoilleen, minä tinasin langan kiinni. Kun lanka oli kiinnitetty, pystyin tinaamaan peitetinauksen yksin mutta aikaa sekin vei, koska pilvi on aika iso ja paksu. Lisäksi halusin tinata todella hyvin, että mobilesta tulee kestävä, pilvestähän roikkuu koko mobile ja pilven kiinnityssilmukka piti tinata hyvin ja vahvaksi, koko pilvi roikkuu sen varassa. 

Lopuksi asettelin pisarat paikoilleen, pätkin väleihin sopivan pätkän valmista korumetalliketjua ja kasasin mobilen. Päädyin laittamaan pisarat väreittäin, samassa ketjussa on saman värisiä pisaroita. Niitä on keskenään eri lukumäärä ja ne on aseteltu vähän limittäin, silmää miellyttävästi. Nyt mobile roikkuu vielä koulun katossa mutta tuon sen kotiin lähiaikoina. Saa nähdä mitä neljävuotia tyttäreni pitää siitä.

Valmis mobile roikkumassa

8 kommenttia:

TanjaV kirjoitti...

Upea!

outiriina kirjoitti...

kertakaikkiaan ihana! ja näitä työkertomuksia on todella mielenkiintoista lukea :)

Pike kirjoitti...

Siis aivan ihana!

Meke kirjoitti...

Upea - ja tosi kiva kun kerroit teosta!

sole kirjoitti...

Kuulostaa melkoisen työläältä, mutta tulos on kyllä hieno. Blogissani on tunnustus sinulle.

. kirjoitti...

Voi vitsit, tosi ihanaa.En ymmärrä miten tätä tehdään. Kaunista kuitenkin.T:) Koralli

http://marjonsivuilut.blogspot.com/ kirjoitti...

Aivan mahtava työ! Ja ihana ideana lisäksi tuollainen sadepilvikokonaisuus!

Tanja Janhunen kirjoitti...

Mihin se Virve on kadonnut?