tiistai 22. syyskuuta 2009

Piila Piila

Hokee pieni tyttäreni jatkuvasti. Piilasta on tullut hänen lempinimensä ja oikea pieni Piila-tyttö hän onkin. Päiväunille mennessä hän heittää tyynyn lattialle, panee pitkäkseen pupu vieressä ja yrittää vetää mattoa peitokseen. Tai kyllästyessään vanhempien television tuijotukseen, hän menee seisomaan television viereen ja aloittaa oman Piila-shown, joka kyllä useimmiten onkin parempi kuin television ohjelmat. Sujuvasti Piila puhuu kännykkään tai taskulaskimeen tai tamagotchiin, ottaapa sujuvasti yhteyksiä ihan ilmankin, pelkkä käsi korvalla. Ja koko ajan suu käy lörpöttäen tosi hauskoja juttuja, joille Piila kyllä muistaa nauraa ja taputtaapa vielä käsiään itselleen. Kukapa sitä kiittäisi, jos ei itse itseään. Ja viikonloppuna Piila antoi äidin tehdä korujakin ihan kiltisti, tosin kyllä koekäyttäen niitä, eli ne ovat lapsen kestäviä ainakin. Se on testattu. Tässäpä viikonlopun korusatoa. 

Yllä Miramar ja alla Helene. Miramarissa on mielestäni tosi raikkaat värit, puolukanpunaisia akatteja ja raikkaan sinisiä lapis lazuleja. Kokeilin tässä yhdistää niitä hopeoidulla langalla ja laitoin kaksinkertaiset välirenkaat vähän limittäin saadakseni koruun mielenkiintoa ja näyttävyyttä. Hopean väri sopii hyvin raikkaisiin kivien väreihin. Harmikseni korusta tuli omaan ranteeseeni liian pieni, se sopii paremmin vähän hennommalle ranteelle. Tällainen metallilangalla yhdistetty koru on jäykempi kuin vaijeriin tehty koru, joten se saa olla vähän isompi. Alla sitten hennon herkullinen Helene. 

 Ensimmäinen patinointikokeiluni, kivien herkkiin pastelliväreihin sopii mielestäni vähän patinoitu metalli hyvin ja iso kukkalukko korostaa korun romanttisuutta. Vaikka lukko onkin iso ja vihreät serpentiinit ovat isoja, antavat yksinkertaiset välirenkaat korulle keveyttä. Pyöreiden jadekivien ja kulmikkaiden serpentiinien vaihtelu antaa korulle ilmettä, pelkät pyöreät kivet olisivat olleet liian tylsiä. Tässäpä tämänkertaiset herkut. Nauttikaa. Lisää kuvia olen päivittänyt Vihmu-galleriaan uutuuksien joukkoon. Siirrän ne sitten jonkin ajan päästä sieltä Vihmu-koruihin muiden joukkoon.









2 kommenttia:

anna kirjoitti...

ihana Helene <3 patinointi sopii todellakin koruun kuin nenä päähän.

Virve kirjoitti...

Kiitos Anna, jopas lämmitti mieltä!