Sparrow

Sparrow -rannekoru

Joskus korusta poikii lisää koruja, niin kävi Sarasvatissa. Sen inspiroimana syntyi rannekoru pelkistä ruskeista helmistä. Ruskeat siemenet, toinen pronssinväriseksi värjätty, saivat ympärilleen kiveä ja lasia. Laavakiveä terrakotan sävyssä ja mystisen ruskean akaatin sekä pari ruskeaa lasihelmeä. Tällä kertaa vain yksinkertaisesti kullanvärisellä langalla linkitettynä, linkkien väleissä kaksinkertaiset kullanväriset renkaat. Vaatimaton varpunen Sparrow.

Seireeni

Seireeni -rannekoru

 Edelleen huomaan jatkavani kesätunnelmissa, talvea odotellessa. Ihanaa turkoosia howliittia, iso turkoosi cinnabar-helmi ja upeana hohtava turkoosi lasihelmi, näistä suorastaan huokuu merenneidon henkäys. Lämpöiseen kullanväriin linkitettynä, hiukan aurinkoa ketjussa, Seireenihän se siinä, ranteeseen.

Sarasvati

Sarasvati -rannekoru

Myönnettäköön, että vähän  hassut värit tähän vuodenaikaan. Lienenkö ollut kesän muistoissa tätä korua tehdessäni. Mutta kun ruskean ja turkoosin yhdistelmä on kertakaikkiaan kaunis. Olen yhdistellyt niitä monella lailla ja moneen eri metalliin. Tällä kertaa valitsin kauniit lämpimän sävyiset ruskeat helmet ja yhdistin ne turkoosiin kullanvärillä. Kaunis karheapintainen siemen, jota en muista mikä siemen se on, on saanut kauniin pronssinhohteisen sävyn pintaansa. Terrakotanvärinen laavakivi sopii hyvin kullanvärin kanssa. Kesällä käytin paljon läpikuultavia lasihelmiä, joissa väri oli vain aavistus ja hohto. Samaa hohtoa ja ihanaa vedensävyistä turkoosia on isossa helmiäislasihelmessä. Turkoosi huurrettu akaatti ja turkoosi howliitti täydentävät korun yhdessä turkoosin lasihelmen kanssa. Huurretut kivihelmet tuntuvat nyt olevan erityisen suosittuja, ainakin niitä on paljon saatavilla. Ja täytyy myöntää, että huurteessa on jotain kiehtovaa, oli helmi sitten kiveä tai lasia. Kauniisti kullanvärillä kieputeltuna ja kullanvärisillä renkailla yhdisteltynä. Antiikkikullan värinen salpalukko on hiukan lankaa tummempi mutta sopii korun tyyliin hyvin. Koru sai nimekseen Sarasvati. Sarasvatin hiekkaa oli muistini mukaan todella hyvä kirja, suosittelen.

Kaarna

Kaarna -rannekoru

Tein taas pitkästä aikaa vaijeriin rannekorun jatkoketjulla. Kesällä taisin näitä tehdä viimeksi. Yleensä suosin rannekoruissa salpalukkoa mutta joskus säädettävä jatkoketju on kätevä. Toki voi salpalukkoonkin tehdä säätövaran, itse vain useimmiten teen vakiomittaisen rannekorun. Omaa rannettani mittana käyttäen tietysti ja unohtaen autuaasti, että ranteita on monen  mittaisia. Tässä korussa halusin käyttää erisävyisiä ruskeita helmiä, löysin ihanan suorakulmaisen ruskeankuviollisen kivihelmen, jota mystiseksi akaatiksi nimitetään. Samaa mystistä akaattia on myös sen vieressä oleva isohko pyöreä viistehiottu helmi. Sitten käytin ihania tiikerinsilmiä, rakastan tiikerinsilmän notkeaa ruskeaa kaunista sävyä. Rouheat ruskeat laavakivirondellit ja ruskea MOP-helmi niiden välissä sopivat hyvin mystisten ruskeiden akaattien ja tiikerinsilmien kanssa yhteen. Lisänä on sitten ruskeita lasihelmiä. Pienet kullanväriset välihelmet antavat lisälämpöä ruskeille helmille tumman jatkoketjun tuodessa esiin ruskeiden helmien jyhkeän tumman ruskean sävyn. Mielestäni tässä korussa kulta ja tumma vastakohtina korostavat toisiaan hyvin ja sopivat yhteen. Kaarna tuli jostain syystä mieleeni korusta.

Meren Laulu

Meren Laulu -rannekoru

 Pyriitti on kiehtova kivi ja kauniit pyriittihelmet, nuo kissankultakolikot, olivat tämän rannekorun inspiraationa. Pyriitissä on erikoinen väri, kullanvihreänruskea. Tumma, aika massiivinen salpalukko oli ilman muuta tämän korun lukko. Turkoosit lamppuhelmet, joissa oli pronssinvärinen pilkkuvyö sopivat kaveriksi, vyö oli juuri samaa sävyä pyriittien kanssa.

Lisää turkooseja lasihelmiä ja pyriitin sävyisiä ruskeita helmiä linkitettynä tummaan metalliin. Pelkkä runkokoru jäi mielestäni aika heppoiseksi, joten lisäsin pieniä ruskeita ja turkooseja lasihelmiä roikkumaan jokaisesta linkistä saadakseni koruun vähän runsautta lisää. Näin syntyi Meren Laulu.

Lenore

 Uhhuh, nyt voisi sanoa, että olo on väsynyt mutta onnellinen. Takana ihana viikonloppu hopean parissa. Ensin perjantaina kävin Tampereen Kädentaitomessuilla, työpäivän jälkeen tosin, silti mukaan tarttui parissa tunnissa varmaan kilo kivihelmiä ja erinäisiä työkaluja ja juotosvälineitä. Kyllä, nyt aion kokeilla juottamista kotona. Siis jahka tulee vapaapäivä... ja tarpeeseen kaikki ostokset tulivat, kuten aina....


Lauantaina aamupäivällä huristin hopeakurssille. Ja vihdoinkin nyt on mitä esitellä blogissa, en ole juurikaan aiemmin esitellyt hopeakorujani syystä että, useimmat niistä ovat vielä keskeneräisiä. Mutta ollessani aiemmin hopeaviikonloppua viettämässä pari kuukautta sitten, näin silloin unessa tämän korun ja pakkohan sitä oli ruveta toteuttamaan. Silloin viikonloppu loppui kesken mutta nyt jatkoin korun loppuun. Koru on tehty paksusta hopea- ja kuparilangasta. Tein ensin isoja renkaita, jotka juotin yhteen, hehkutin ja väänsin soikioiksi. Väleihin juotin pieniä renkaita, pari kuparista joukkoon väriksi. Toiseen päähän juotin pienistä renkaista pienen ketjunpätkän, jonka päähän on juotettu ISO SALPALUKKO. 

Kokeilin ensin pienempää salpaa mutta se ei pysynyt, koska rengas on aika suuri, joten oli  pakko improvisoida pitempi salpa. Alunperin salpa oli pelkkä pyöreä langanpätkä, jonka molempiin päihin oli sulatettu pallukat mutta pitkänä tällainen salpa olisi mielestäni ollut turhan rimpula tikku 2 mm langasta tehtynä, joten keksin juottaa kaksi lankaa yhteen, hehkutin ja taoin sen sitten litteäksi. Jätin tahallani päät sellaiseksi kuin ne jäivät, vasaran jälkiä näkyy, eikä juotoskaan ole kovin täydellinen mutta salpa sopii hyvin koruun. Soikiot ovat niin isoja, että taivuttelin niitä hiukan, jotta koru istuu paremmin ranteeseen. Ja omaan ranteeseeni se istuu mainiosti. Kiiltää ihanasti rummun jäljiltä ja silti käsityön jäljet näkyvät, niin kuin pitääkin, ettei kukaan luule tehdastekoiseksi.

 Pahoittelen kuvia, ne on otettu illalla kotona pikku digipokkarilla, koska isompaan kameraani ei ole vielä johtoa, jolla kuvat saisin siirrettyä koneelle. Johto on kyllä tilattu ja tulossa mutta ei ehtinyt tähän hätään. (Ehkä laitan Vihmu-galleriaan myöhemmin parempia kuvia). Lenore- nimen rannekorulle annoin, koska miehelleni korusta tuli jostain syystä mieleen Edgar Allan Poe. Poe ei käynyt tälle korulle nimeksi ja ainut mitä minulle tuli mieleen on Poen Korppi -tarina mutta tässä korussa ei ole mustaa, siis ei Korppia. Sitten mieheni muisti kaksi henkilöhahmoa Poen tarinoista: Ligeia ja Lenore. Ligeiakaan tämä koru ei ole, se on liian moderni sellaiseksi, joten nimeksi jäi sitten Lenore. Ehkäpä ne muut korut ovat vielä tulollaan. 

Nyt ainakin opin juottamista ja myös improvisoimista, koska paperilla kaikki näyttää hienolta, todellisuus on sitten toista. Kurssi oli antoisa ja antoi intoa kokeilla hopeantyöstöä myös kotona. Heti tuli lisää ideoita kurssilla, joten tälle rannekorulle on luvassa kavereita....

Korusarjoja

Ruusuperhosen Lento -korvakorut

Olen jo aiemmin tehnyt muutamia pareja korvakoruja Perhosen Lento -sarjaan. Inspiraationa olen käyttänyt erilaisia perhosen muotoisia helmiä, joiden ympärille korvakorut rakentuvat. Tässä lisää samaa sarjaa, Ruusuperhosen Lento, omasta mielestäni toistaiseksi sarjan kauneimmat korvakorut: hennon vaaleanpunaista ruusukvartsia ja sävyyn sopivat pienet lasihelmet yhdistettynä tummiin koukkuihin ja linkitettynä tummaan metalliin. Mutta taidan olla vähän puolueellinen. Pidän tumman ja vaalean kontrastista ja erityisesti minua kiehtoo hennon vaaleanpunaisen ja tumman metallin yhdistelmä. Siinä vain on jotain lumoavaa. Perhosen muodosta pidän myös, se on kaunis, joten en voi vastustaa ihania perhoshelmiä. Keräilen niitä ja niistä sitten muodostuu aikanaan koruja.

Circles -sarjaa korvakorut Clear Oval Silver Pearl

Viime aikoina olen viehättynyt pieniin korusarjoihin. Teen uniikkeja koruja mutta samaa ideaa käyttäen. Usein idea on esimerkiksi muoto, jota huomaan pyöritteleväni eri koruissa, kuten uudessa Circles -sarjassa, jossa nimensä mukaan on ympyröitä tavalla tai toisella. Tähän sarjaan on tulossa ainakin kaulakoruja, jahka ehdin niitä tehdä mutta ihan ensimmäiseksi tein korvakorut, joissa pitkulaista helmeä ympäröi kaunis koristeltu ovaalirengas. Rengas liikkuu vapaasti helmen ympärillä, tosin ovaalinmuotoisena ei kovin paljoa, pyöreässä renkaassa sitten enemmän. Ympyrä on kaunis muoto ja ovaali sen yhtä kaunis muunnelma.

Vihmu Sytän -korvakorut padparadscha ja hyacinth

Tämä postaus esitteleekin nyt uusia korusarjoja. Olen aiemmin tehnyt lahjaksi korvakoruja Swaron sydän kristalleista ja kun kristallit myydään kuuden kappaleen pakkauksissa, niistä jäi ylimääräisiä, joista sitten muodostui luontevasti Vihmu Sytän -sarja. Tässä niitä nyt kolmet tehtyinä, väreinä ihanat padparascha ja rose, suosikki punaiseni.

Vihmu Sytän -korvakorut padparadscha ja crystal

Yhdistin sydämet eri värisiin kristallibiconeihin, haastavaa, koska sydämen reikä ja korviskoukun reikä ovat erisuuntaisia, joten yhdistäessä piti olla tarkkana suunnista ja lenkin koosta. Sydämen muoto vaatii isomman lenkin. Tämä voi kuulostaa hankalalta tavalta tehdä korvakoruja mutta halusin yhdistää sydämen ja biconen mahdollisimman yksinkertaisesti ilman turhia renkaita ja näin pitää korvakorun aika pienenä, noin 2,5 cm olikin valmiin korvakorun mitta. Näitä söpöliinejä on tulossa lisää eri väreissä. Kaikki tämän postauksen korut löytyvät kohtapuoliin Vihmukaupasta.

Vihmu Sytän -korvakorut rose ja crystal

Galeria Valeria

Galeria Valeria -kaulakoru

 Joskus on ihana tehdä tilaustöitä, jotka sopivat aiemmin saamaani ideaan, kuten tämä Galeria Valeria. Serkkuni mies tilasi vaimolleen syntymäpäivälahjaksi kaulakorun ja ajoissa, eli tilaus tehtiin jo kesällä, joten minulle jäi ruhtinaallisesti aikaa miettiä kaulakorua. Mielessäni oli ollut jo jonkin aikaa koru, johon tulisi kaikenlaista metallilankakieputusta. Olin jostain tilannut kauniita kuulaita hartsihelmiä, joissa oli kaunis neutraali väri ja ruskeita säröraitoja. Ne olivat juuri samanvärisiä kuin Artistic Wiren Gun Metal -lanka. Olen tehnyt ennenkin koruja Gun Metalin värisestä langasta, se on kaunis ruskean musta lanka. Kaulakoruun tuli riipus ja S-lukko sivulle.

Galeria Valeria -rannekoru

Lisää ruskeita helmiä löysin ihanista kahvijaspiksista ja muhkeista ruskeista laavakivistä. Riipushelminä käytin kauniin ruskeita lasihelmiä ja upeita rutiliinikvartseja, joissa oli hitunen punaista raitaa. Tein kaulakoruun sopivan rannekorun lahjaksi itseltäni ja sisareltani. 

Galeria Valeria -setti yhdistettynä

Kaikkine kieputteluineen ja riipuksineen korusta tuli näyttävä mutta lahjan saajakin on näyttävä nainen, jonka tyyliin koru sopii hyvin. Luulen myös värin olleen mieleinen. Ja parasta korussa on sen monikäyttöisyys, korut voi yhdistää yhdeksi pitkäksi kaulakoruksi tai pitää lyhyenä kaulakoruna ja rannekoruna. Koru toi mieleeni antiikin Rooman naisen ja googlettamalla löytyi nimi Galeria Valeria.

Tekevät kädet

Tekevät kädet

 Tekevät kädet, eli minun käteni. Tässä vaihteeksi pari kuvaa korujen tekovaiheesta. Useimmitenhan lukijat näkevät vain sen loppuvaiheen, valmiin korun kuvan. Mutta mielenkiintoisin vaihe on se tekemisvaihe.

Enkelikorviksia tekeillä.

Syyslomalla ollessani levitimme aina iltaisin lasten mentyä nukkumaan koruvärppeet systerin ruokapöydälle. Ja puoli pöytää siinä täyttyi, kun levitin pussini ja nyssykkäni ja kaikki työkaluni. Ja systerillä on sentäs iso ruokapöytä. Toiselle puolelle pöytää majoittui systeri läppärinsä kanssa. Siinä se ilta sitten kuluikin rattoisasti ja vaihtui yöksi ihan huomaamatta. Ja puolen yön jälkeen ne ideat vasta lähtivätkin lentoon. Olen sen ennenkin huomannut systerin luona lomaillessani, että parhaimmat ideat tulevat vasta yöllä, teemme lomaillessa näes lähes joka yö jotain koruja tai niihin liittyvää. Nytkin meni koko syyslomaviikko lähes televisiotta.

 Tässä vaihteeksi kollaasikuvia tekemistäni enkelikorviksista. Picasalla on  helppo tehdä kollaasikuvia ja niistä  tulee ihan kivoja.

Muuten tästä postauksesta tulisi aika tylsä, täynnä enkelikorviskuvia mutta näin ryhmiteltynä vähän väreittäin kollaaseiksi, kuvat ovat paljon kivempia.