maanantai 1. lokakuuta 2012

Itsensä etsijä


Itsensä etsijä -kaulakoru
Viikon mittaisella esteettisen ja visuaalisen suunnittelun kurssilla suunnittelimme ja valmistimme kaulakorun. Koruun piti ottaa inspiraatio jostain taiteilijasta ja jostain taiteilijan maalauksesta. Rakastan M.C. Escherin töitä, joten valitsin hänen työnsä inspiraationi lähteeksi. En mitään tiettyä työtä, vaan otin vaikutteita useista hänen töistään. Escherin tyyli on hyvin graafinen, värejä hän käytti hyvin harvoin, joten pidin värimaailman sen mukaisesti musta-harmaa-valko-kirkkaana. Valitettavasti happi oli loppu koululta, joten maanantai meni suunnitellessa korua. Vasta tiistaina puolelta päivin pääsimme tekemään helmiä, joten helmikokeiluihin ei jäänyt paljon aikaa. Jouduinkin lopulta käyttämään koruun kaikki tekemäni helmet ja laittamaan vielä niskaan jatkoketjun pätkän, mikä sinänsä ei ollut huono asia. Tarkoitan vain, että aika meni niin kortille, enkä toisaalta halunnut tinkiä visiostani ja yksinkertaistaa korua. Koruja tehdessä joutuu usein tekemään erinäisiä enemmän tai vähemmän luovia ongelmanratkaisuja.

Lähikuva Itsensä etsijästä
 Escherille piirtäminen oli silmän harhautusta ja hän piti mahdottomista maailmoista, asioista, joita ei voinut olla, kuten loputtomiin jatkuvat portaat, toisiaan piirtävät kädet tai vesiputous, jossa vesi kiertää loputonta kehää. Kuvat ovat paitsi mahdottomia myös mielestäni hauskoja. Ja lasiin sopii ajatus silmän harhautuksesta, lasihan luo optisen illuusion. Koru sai nimensä keskushelmestä, johon otin vaikutteita Escherin kuuluisasta kierukkapiirroksesta, jota hän kutsui ironisesti Itsensä etsijäksi. Escherin kuville on tyypillistä jatkuva liike, asiat muuttuvat toisiksi liikkeen mukaan. Halusin tehdä korun suhteellisen isoista helmistä, joten tein pienet välihelmet, jotta isot helmet erottuvat paremmin toisistaan. Kaikki helmet ovat erilaisia ja tehty suurimmaksi osaksi erilaisia pisteitä käyttäen. Alunperin tarkoitukseni oli tehdä pisteitä hyvin tarkasti ja tiukasti toistaen mutta huomasin tehdessäni, että oli liian vaikeaa saada pisteet juuri kohdalleen ja aikaa "susille" ei ollut. Niinpä käytin hyväkseni tuota taitoni vajavuutta ja tein pisteistä täsmällisen toiston sijaan liikkuvia. Sen sijaan että pisteet olisivat esimerkiksi täsmälleen helmen keskellä, ne kulkevat laidasta toiseen luoden näin liikkeen vaikutelman. Keskushelmessä on käytetty pisteiden sijasta kierrettyä moniväristä stringeriä ja paksua kirkasta lasikerrosta, jolloin stringerin luoma spiraali näyttää kelluvan lasin keskellä. Huolimatta helmien erilaisuudesta tiukasti rajattu värimaailma tekee korusta yhtenäisen ja tyylikkään. Tämä koru on omaan kaulaani.
Itsensä etsijä takaapäin

6 kommenttia:

koruilija kirjoitti...

WAU! Siis että - huok. ahhh. Sä olet todellisesti löytänyt omimman materiaalin jolla taiteilla :) Kunpa joskus sellainen onni osuisi omallekin kohdalle.

Mulla on joitain ajatuksia siitä mitä haluaisin tehdä, mutta taitopuolessa uupuu totaalisen raskaasti. Pääsis ny koulun penkille tai jonkun oppiin... lamppulasihelmipuolella mulle riittää aluksi, etten sytytä itseäni tai muita tuleen - tohelo kun oon :D

Virve kirjoitti...

Kiitos Meke! Kyllä lasi taitaa olla niitä omimpia materiaalejani. Ainakin tällä hetkellä keskityn siihen. Minä kun pidän monista materiaaleista ja tekniikoista ja pyrin monipuolisuuteen mutta otan materiaalin kerrallaan haltuuni. Taitopuolta voit aina kehittää, tekemällä oppii paljon ja lisäoppia saat alan kirjoja lukemalla. Ei koulunkäyntikään haitaksi ole. Tärkeintä on, että sinulla on visioita, joita pyrit toteuttamaan. Palovammoja voi kyllä tulla, muista, että lasi on pirun kuumaa tikussa. Lasin kanssa pitää työskennellä rauhallisesti, ei voi hoppuilla, koska se ottaa oman aikansa sulaa ja muutenkin vaatii paljon keskittymistä. Minulle se on lähes meditatiivista. Ja pitää aina muistaa, että kun työskentelet nestekaasun ja hapen kanssa, sinun täytyy tietää mitä teet.

koruilija kirjoitti...

Klup! Onneksi on ope messissä...

Johanna kirjoitti...

Tosi kauniita helmiä ja nuo edellisen postauksen myös! Wau:).

Kaisa Reetta kirjoitti...

Uskomattoman kaunis koru hienon tarinan kera! Nautin kovasti sekä kuvista että tekstistä! <3

Virve kirjoitti...

Kiitos Kati!