keskiviikko 6. heinäkuuta 2011

Lamppuhelmiä tekemässä

työpöytä helmikurssilla
Vietin kesälomani ensimmäisen viikon lamppuhelmikurssilla. En ole koskaan moisia tehnyt mutta innostunut olin asiasta ja paneutunut alan kirjallisuuteen, joten teoriassa minulla oli jonkinmoinen käsitys, miten lamppuhelmiä tehdään. Lamppuhelmi on sanana vähän harhaanjohtava, lampulla ei ole nykyisin mitään tekemistä helmenteon kanssa, vaan kaasupolttimen avulla sulatetaan lasipuikosta massaa tikkuun, noin pähkinänkuoressa. Sitten tikku laitetaan vielä uuniin jäähtymään hitaasti seuraavaan päivään, eli valmiin helmen näki sitten vasta seuraavana päivänä. (Ketä asia enemmän kiinnostaa, niin alan kirjallisuutta on saatavana runsaasti ainakin Amazonin kirjaviidakosta.) Ja kaasuina on butaani ja happi, kuten yllä olevassa kuvassa näkyykin kaksi letkua, oranssi butaanikaasuletku ja sininen happiletku. Minä, joka pelkään retkikeitintäkin, enkä uskalla käyttää kaasugrilliä, käytin sujuvasti ja pelkäämättä sentään kahta eri letkua, joita piti aukoa ja sulkea eri aikaan ja tietyssä järjestyksessä!
Ensimmäisen kurssipävän satoa
Viikko oli todella antoisa, joskin raskas. Lamppuhelmien teko on todella vaikeata. Siinä pitää hallita niin monta asiaa yhtä aikaa. Ensinnäkin käytetään molempia käsiä, täytyy muistaa pyörittää tikkua koko ajan, jotta helmestä tulee pyöreä ja toisella kädellä sulattaa lasipuikkoa tikun ympärille, käyttää erilaisia työkaluja ja tehdä kaikenlaisia temppuja, kuten piikillä tökkiä reikiä helmeen tai tehdä viivoja helmeen, jotta tulee erilaisia kuvioita. Ja kaiken tämän lisäksi pitää muistaa hallita helmen lämpötilaa viemällä sitä lähemmäs ja kauemmas liekistä jatkuvasti. Jos pitää liian kauan liekissä, tikku voi palaa poikki tai helmimassa lösähtää tikusta pöydälle. Jos taas pitää liian kauan liian kaukana liekistä, helmi jäähtyy liikaa ja räsähtää rikki. Lisäksi eri värit käyttäytyvät eri tavalla, valkoinen on kaikista löröintä ja lösähtää helposti pöydälle, jos sitä lämmittää liikaa ja unohtaa pyörittää. Musta taas on kaikista jäykintä. Luulisi, että se on sitten helpointa käsitellä. Ei lörähdä pöydälle helposti. No ei ole, se oli joskus niin jäykkää, että oli raskasta pyörittää tikkua, tuntui, että lasipuikkoa ei saa millään irti tikusta. Kamalasti jossia ja kaikkea muistamista! Siinä oli pää pyörällä illalla. Ihanaa oli se, että sai tehdä helmiä omaan tahtiinsa, kun kaikilla kurssilaisilla oli oma poltin. Illat kuluivat äkkiä mukavien kurssitovereiden kanssa. Tuli tutustuttua moniin mukaviin ihmisiin eri puolilta Suomea. Terveisiä vaan kaikille, jos satutte lukemaan tätä blogia.



Yllä lähikuvia helmistä. Kuten kuvista näkyy, oli selkeästi jonkinlainen sininen kausi meneillään. Tarkoitukseni oli kuitenkin tehdä helmiä, joissa näkyy se, että ne on lasista tehty. Hain niissä lasin kiehtovinta ominaisuutta, läpinäkyvyyttä. Läpinäkyvyys, kuultavuus, on se, mikä minua lasissa eniten kiehtoo. Toki kiehtoo sekin, että lasi on plastista, muokkautuvaa mutta halusin helmistäni läpinäkyviä, kuulaita, joissakin väri on vain aavistus. Kiehtovaa oli sekin, miten eri värikerrokset vaikuttivat lopputulokseen, kun ne kaikki ovat läpinäkyviä. Lasipuikkoja oli monenlaisia, oli transparentteja, eli läpinäkyviä ja oli opaakkeja, jotka eivät näkyneet läpi. Sitten oli sellaisia, jotka eri lämpötilassa vaihtavat väriä. Itse kokeilin vain transparentteja ja opaakkeja, koska kurssi oli niin lyhyt.

Toisen kurssipäivän sato
Alkuun halusin kokeilla eri tekniikoita paljon, joten pysyttelin sinisen ja turkoosin sävyissä, jotta helmissä säilyisi jonkinlainen yhtenäisyys ja niitä voisi käyttää koruun, vaikka olisivatkin ulkonäöltään erilaisia. Pidän sinisestä ja turkoosista mutta käytin helmissä useita kerroksia eri värejä, jotka transparentteina kaikki vaikuttavat lopputulokseen, käytin eri sinisen sävyjä, vaaleanpunaista, eri violetin sävyjä ja silti helmi on väriltään sininen tai turkoosi. Mutta kun sitä katsoo tarkemmin eri suunnista, siinä näkyy häivähdys violettia tai eri sinisen sävyjä. Juuri siinä on lasin läpinäkyvyyden viehätys. 
Kolmannen kurssipäivän sato
Parin päivän päästä kyllästyin kokeilemaan uusia temppuja ja keskityin opettelemaan muutamaa perustekniikkaa. Löysin myös violetin värin sinisen ja turkoosin lisäksi ja uskaltauduinpa kokeilemaan mustaakin.


Neljännen kurssipäivän sato
Viimeisenä varsinaisena helmentekopäivänä laajensin väriskaalaa vähän lisää, oli yksinkertaisesti pakko kokeilla sinisten sävyjen lisäksi vihreää, joka on myös suosikkivärejäni. Lisäksi ehdin kokeilla myös muutaman punasävyisen helmen. Tein pienen sarjan punaisen ja oranssin sävyisiä helmiä. Valitsin kirkkaan punaisen, kauniin tumman punaisen ja oranssin. Yhtenäisyyden vuoksi yhdistin nämä sävyt keskiharmaaseen. Nämä olivat opaakkisävyjä, joten helmistä tuli hiukan erilaisia. Ei niin läpinäkyvän kuulaita kuin transparenteista.  Enemmänkin olisin tehnyt mutta aika oli rajallista.
Koko kurssiviikon sato
Viimeisenä päivänä pujotin kaikki tekemäni helmet nauhaan ja kuten yllä olevasta kuvasta näkyy, lopputuloksena on kuitenkin aika yhtenäinen kasa helmiä. Ja ihan suhteellisen iso kasa, eiköhän näistä muutama koru tule tehtyä.

3 kommenttia:

Tanja kirjoitti...

Onpas upeita helmiä :) varmasti mielenkiintoinen kurssi.

Ninni kirjoitti...

Tässä alkaa itse haluta kursseille!!! Tuossa on omaan makuuni NIIN paljon helmiä, jotka puhuttelevat!!! <3 upeuksia! Ja jään seurailemaan blogia ;)

Virve kirjoitti...

Kiitos Ninni!