tiistai 21. helmikuuta 2012

Heimo

Inspiraation lähteenä ollut Akosan
Koruperinnekurssin tehtävänä oli valita jokin alkuperäiskansoista, paneutua sen koruihin ja valmistaa lasihelmistä moderni koru, jossa näkyvät valitun alkuperäiskansan korujen vaikutteet. Aikaa oli kaksi viikkoa. Hmm. Mielenkiintoinen kurssi ja toteutus. Selasin opettajan tuomia kirjoja, joissa oli runsaasti kuvia eri kansojen koruista ympäri maailmaa. Inspiroiduin eniten ylläolevasta kuvasta ja niinpä paneuduin korun tehneeseen heimoon ja sen koruihin. Korussa oli kauniit luonnonläheiset värit, selkeä muoto ja mielestäni se olisi käyttökelpoinen koru nykypäivänä ihan sellaisenaankin. Korun on valmistanut Bontoc-heimo, joka asuu Filippiinien vuoristossa ja kuuluu Filippiinien Igorot-vuoristokansoihin. Bontoceista löytyi netistä runsaasti tietoa, kiinnostuneet voivat googlettaa mutta tässä lyhyesti mainittakoon, että he ovat olleet sotaisia pääkallonmetsästäjiä, nykyisin rauhallisia ja ovat onnistuneet säilyttämään alkuperäisen kulttuurinsa nykypäivään asti. Hämmästyksekseni huomasin, ettei minua inspiroinut Akosan ollutkaan kaulakoru, vaan vyö. Bontoc-naiset eivät käytä kaulakoruja lainkaan. Akosan on simpukoista ja norsunluusta tehty vyö, jossa Bontoc-naiset säilyttävät aarteitaan. Tärkeimmät näistä aarteista ovat Apongit, eli hiuksissa pidetyt helminauhat, joiden avulla hiukset kootaan päälaelle suureksi kampaukseksi. Vyössä on simpukoiden peittämä kangaspussi, jossa näitä aarteita säilytetään.
Väri- ja helmikokeiluja Heimo -korua varten
 Pari ensimmäistä päivää käytin väri- ja muotokokeiluihin. Väreissä päädyin käyttämään harmaata, norsunluunvalkoista ja ruskeaa. Bontocit käyttävät messingistä tehtyjä tiukkoja metallispiraaleja solmujen päällä varmistamassa, että vyöt pysyvät kiinni, itse päädyin käyttämään messingin sijasta kuparia. Oli hauskaa tehdä itse kaikki valinnat, voi valita värin ja helmen muodon, kun ne tekee itse. Yleensähän teen korun valmiista  helmistä, jolloin helmien värit ja muodot ovat ne mitä ovat,  nyt helmiä ei ollut olemassakaan, vaan ne piti tehdä. Värien valintakaan ei ollut kovin yksinkertaista, esimerkiksi ruskeasta sai hyvin erisävyisiä yhdistelmiä käyttämällä opaakkia ja kirkasta lasia. Samoin harmaasta, ainoastaan norsunluunväriset helmet ovat pelkkää norsunluunväristä opaakkia lasia. Ja sekin on siitä hauska väri, että se reagoi paitsi eri värien kanssa myös ihan yksistään. Kuten yleensäkin opaakkiväreihin, myös siihen tulee helposti erivärisiä raitoja elävöittämään helmen pintaa. Mielestäni ihan pelkkä opaakkipinta on äkkiä tylsän ja elottoman näköinen. 
Luonnoksia Heimo -korusta
 Piirsin useita luonnoksia korua varten. Yleensä en piirrä niin paljoa, vaan koru ikäänkuin kasvaa jostain ideasta mutta nyt halusin selkeyttää ajatuksiani piirtämällä luonnoksia. Pohdin pitkään sitä, miten toisin korun nykypäivään tekemättä sitä varsinaisesti uudestaan. Tarkoitus ei ollut tehdä suoraan samanlaista korua, vaan ottaa siitä vaikutteita ja luoda oma koru, jossa ne vaikutteet näkyvät. Olin jo ihastunut alkuperäisen korun värimaailmaan, joten värit olivat selvillä. Alkuperäisen korun muodoista silmääni pistivät kartion muotoiset helmet, päätin käyttää kartionmuotoa mutta vaihdoin ne toisen värisiksi kahdesta syystä: ensiksikin en halunnut liian suoraa viittausta alkuperäiseen, toiseksi norsunluu oli värinä yksinkertaisesti vaikea. Kartionmuotoiset helmet sinänsä ovat vaikeat tehdä, saati norsunluunväristä, jonka lämmönhallinta on valkoisen jälkeen toiseksi vaikeinta. Päädyin kokeilemaan kartioita ruskeasta ja harmaasta. Ja pelkästä opaakista lasista. Kartioiden päällystäminen kirkkaalla lasilla osoittautui liian vaikeaksi. Pienet helmet on päällystetty ohuella kerroksella kirkasta lasia, ruskeat vaalealla topaasinvärillä, harmaat kirkkaalla harmaalla. Näin väreistä tuli mielestäni lämpimämmät ja elävämmät. 
Heimo -korua kasaamassa
Kaikista suunnitelmista huolimatta koru muuttui ja eli sitä tehdessäni. Alunperin suunnittelin korun eteen kolmesta helmirivistä koostuvaa osaa, joka kuvaisi simpukoiden peittämää pussiosaa Akosanissa. Kuparista tehty S-lukko oli suunnitelmassa jo alunperin mutta sen paikka siirtyi takaa niskasta toiselle sivulle eteen. Ajattelin, ettei kaunista lukkoa kannata niskaan piilottaa. Lukko tarvitsi vastapainon toiselle sivulle, niinpä siirsin alunperin edessä olleen moninkertaisen osan sivulle. Näin korusta tuli epäsymmetrinen ja moderni. Kartiohelmiä päädyin lopulta käyttämään alkuperäistä suunnitelmaa enemmän ja molempia värejä. Näin koru sai uuden etuosan. Myös niiden sijoittelu muuttui alkuperäisestä. Alunperin niiden oli tarkoitus olla samaan suuntaan, eli kapeat osat ylöspäin. Korusta tuli kuitenkin mielenkiintoisempi, kun laitoin ne pareittain kapeat osat vastakkain ja värejä vuorotellen. Ainoastaan norsunluunväriset pienet välihelmet olivat alkuperäisen suunnitelman mukaisia.
Korun pituus kannattaa aina mitata
 Aloitin korun kasaamisen sivustan S-lukosta tehden ensin alaosan kartioista. Kolminkertainen osa toisessa sivussa oli kutistui kaksinkertaiseksi. Helmet olivat liian isoja kolminkertaiseen osaan, korusta olisi tullut liian pönäkkä ja jäykkä. Kauniit siniset helmet tulivat koruun vähän vahingossa, olin tehnyt samanaikaisesti näitä helmiä ja ne olivat yhtäaikaa pöydällä putsattavana. Huomasin kuinka hienosti sininen väri sopi yhteen ruskeiden, harmaiden ja norsunluunväristen helmien kanssa ja siitä tuli oivallus: hieno skandinaavinen lisä koruun. Myös tarpeellinen lisä, kuten myöhemmin osoittautui: helmiä oli muutoin liian vähän, korusta ei tulisi riittävän pitkä. Itse asiassa jouduin vielä tekemään niskaosaan pieniä norsunluunvärisiä helmiä lisää. Aina kannattaa mitata valmiin korun pituus, sitä on vaikea arvioida helmien perusteella, kuten sain huomata ylläolevassa kuvassa. Pujottelin pikkuhelmet naruun ihan vain mitatakseni korun pituuden ja huomasin, että niskaosasta tulee liian lyhyt. Ja väristäkin uhkasi tulla liian synkkä, koru suorastaan huusi pieniä norsunluunvärisiä helmiä. 
Valmis Heimo -koru
Valmiista korusta tuli lopulta tällainen. Sinisiä helmiä siellä täällä muutama väriläikkä antamassa skandinaavisen lisän koruun. Korun nimeksi tuli yksinkertaisesti Heimo. Ja kaulakoruhan siitä tietysti tuli, joksi luulin alkuperäistä esikuvaakin aluksi. Kuvasin Heimon vielä kaulassa, jotta sen koko idea näkyy hyvin. Omasta mielestäni onnistuin luomaan modernin heimokorun, jossa näkyvät selkeät vaikutteet Bontoc-heimon aarrevyöstä, Akosanista. Koru on muotokieleltään ja väreiltään selkeän rauhallinen ja luonnonläheinen. Olin tyytyväinen, että pysyttäydyin yksinkertaisissa perushelmissä, tässä korussa ei ollut tarkoitus osoittaa osaamistaan helmien teossa. Ilmakupla ja raita-  ym. lamppuhelmet olisivat olleet varmasti kauniita ja kokeilinkin niitä alkuun mutta ne eivät sopineet korun luonteeseen, joten päädyin ottamaan heimon vaikutteet muodoista ja väreistä. Kuparilangasta tehty lukko ja muut kupariosat sopivat hyvin koruun. Käytin korussa kuparispiraaleja teknisissä kohdissa peittämässä solmukohtia, ihan kuten Bontocit Akosanissa.
Heimo -koru kaulassa

4 kommenttia:

Meke kirjoitti...

Voi kun pääsisi tuollaiselle kurssille. Ihana idea!

Mags kirjoitti...

Olipa mielenkiintoista luettavaa!! Hurjan jännä prosessi, jota voisi kyllä joskus soveltaa jotenkin... :-)

Virve kirjoitti...

Joo, kurssi oli kiva ja oli ihana nähdä minkälaisia koruja kaikki olivat saaneet aikaan. Jokainen sai vapaasti valita heimonsa oman mielenkiinnon mukaan.

Virve kirjoitti...

Kiitos! Yritän kirjoittaa mielenkiintoisesti, joskin harmittavan harvoin mutta nämä prosessit vievät aikaa...sovella vapaasti vaan. Voihan sitä kokeilla itsekin minkälainen koru syntyy, ei sen tarvitse olla koulutehtävä välttämättä... tämähän on mielenkiintoinen tapa tehdä koruja muutenkin, odotan mielenkiinnolla minkälaisen korun teet ;)